12/32:sta?

Totta se on, että Suomessa paljon mt-ongelmia, itsareita, alkoholismia, aspergeria, autismia, rikollisuutta jne jne asioita joiden syy voi olla kasvatuksesta johtuvaa eli seurausta siitä, kun perheet perustetaan rooliodotuksiin vastataksemme nuorena ja ilman rakkautta oleviin suhteisiin. Kodit ovat sitten turvattomia, kunnes sitten hajoavat. Tekeekö se pahaa ihmisen kehitykselle?

Entäs jos 12/32 on totta ja meillä enemmän tai vähemmän vauvakuumeisilla menee tunne ja sen hetkinen tarve järjen edelle, ja loppuelämämme ja lapsen elämän laatu tai mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi kärsii mikäli ryhdymme radikaaleihin tekoihin.

Itselläni on _tai oli_ vauvakuume. Tiedän sen johtuneen siitä, kun pari läheistä kaveriani on saanut vastikään lapsen. Nyt heillä molemmilla on ero tulossa ja silti Instagramiin lähettelevät kuvia lapsesta ja mansikka-aamiaisistaan. Mansikat ostetaan Lidlistä. Ihan kuulema ihania, vaikka eivät maistu miltään _hyvältä näyttävät_. Kuviin mansikoiden vihreät kohdat käsitellään punaisiksi. Oma ja lapsen väsynyt ja likainen naama muokataan kuvankäsittelyllä. Aina on niin ihanaa kun päivitetään somessa, mutta silti käydään terapiassa.

Tämä on saanut minut toisiin ajatuksiin, vaikka elän pitkässä ja hyvässä parisuhteessa.

Haluan asiallista kommentointia, tack.