Säälittävää tulla tänne valittamaan tälläsistä asioista, mutta pakko avautua näistä asioista jonnekin.
Olen pitkään jo epäillyt itselläni masennusta: tunnen itseni arvottomaksi, rumaksi, tekee mieli tehdä itsemurha jollain lääkkeillä ja suunnitelmatkin on ollu jo kovassa vauhdissa ...
En pysty pyytämään apua, en pysty myöntämään toisille tarvitsevani apua, tarvitsen jonkun toisen auttamaan siinä. Ihmiset antavat vinkkejä, että kannattaa puhua jollekulle, mutta en pysty! Ihmiset eivät käsitä sitä, se on minulle liian vaikeaa ... olen 15-vuotias tyttö
Eikö olisi ketään, jonka kanssa voisin puhua esim. s-postitse ..
Niin huono olo ...
Olen pitkään jo epäillyt itselläni masennusta: tunnen itseni arvottomaksi, rumaksi, tekee mieli tehdä itsemurha jollain lääkkeillä ja suunnitelmatkin on ollu jo kovassa vauhdissa ...
En pysty pyytämään apua, en pysty myöntämään toisille tarvitsevani apua, tarvitsen jonkun toisen auttamaan siinä. Ihmiset antavat vinkkejä, että kannattaa puhua jollekulle, mutta en pysty! Ihmiset eivät käsitä sitä, se on minulle liian vaikeaa ... olen 15-vuotias tyttö
Eikö olisi ketään, jonka kanssa voisin puhua esim. s-postitse ..
Niin huono olo ...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi sinua pikku- ystäväiseni.
Jos se lohduttaa yhtään, että et ole ainoa nuori vaikeuksinesi. Joskus tuntuu siltä kuin nuo asiat olisivat jumissa suurella osalla ihmisistä.
Onkohan elämän meno koventunut?
Menepä terveyskeskukseen tai sairaalan vastaanotolle, pyydä aika lääkärille (kelle vaan ), Siitä se lähtee käyntiin se asioiden hoito.Tietenkin voit sen ajan myös tilata puhelimitse.
Olen vanhempi äiti-ihminen, työskennellyt hoitoalalla ja pidän erikoisesti nuorisosta ja
eläimistä. Sympatiani ovat aina heidän puolellaan,
Älä viivyttele, vaan tee kuten ehdotin. Olet hyvä ja arvokas ihminen.Kaikkea hyvää eiämääsi! leena-äiti
Mulle voit tulla puhuu sähköpostissa, jos tahdot. :) Sähköpostiosoite: [email protected]
[email protected]
T. 18 v poitsu
Älä missään nimessä tee mitään pahaa itsellesi! Ihmisellä on vaikeita aikoja ja niin on ollut kaikilla! itsensä vahingoittaminen voi tuntua tilapäisesti ratkaisulta, mutta sitä se ei ole!!! Kerron esimerkin:
Itseni ikäinen 17v. tyttö teki viime vuonna itsemurhan. Koko koulumme oli murheen valtaama. Kaikki itkivät ja surivat tapahtunutta. Se suru oli sanoinkuvaamatonta. Hän oli kympin oppilas ja paras ikäiseni harrastajapianisti jonka tunsin. Jos olisin tiennyt hänen pahasta olostaan, olisin kertonut hänelle miten tärkeä hän on. Voi kunpa se olisi voitu estää. :(
Tällä hetkellä oma elämäni on heittänyt jo pitkään häränpyllyä. Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt avun kanssa. Sen hakeminen on ollut tuskastuttavan hidasta ja on tuntunut pitkältä prosessilta. Toivon myös, että saat apua jos voit keskustella muiden kanssa anonyymisti.
Kaikkea hyvää!