Tässä vähän listaa asioista jotka ovat mielestäni outoja 6 ja puol vuotiaan käyttäytymisessä:
-ei pue oma-aloitteisesti
-ei osallistu kotiaskareisiin (ts.ei auta siivoamisessa,ei korjaa tiskejä,ei vie pyykkejä koriin,ei osallistu ruuanlaittoon)
-ei pyyhi itse pyllyään
-ei leiki muiden lasten kanssa (parhaaksi kaverikseen nimeää lemmikkinsä ja lelunsa joilla muut eivät saa leikkiä)
-ei osaa kiittää tai tervehtiä
-ei vastaa puhuteltaessa
-ei "riitele" jos pahoittaa mielensä vaan saattaa olla jopa 24h mykkäkoulua
-ei kestä häviämistä (alkaa heti itkemään/mykkäkoulu jos joku muu on parempi)
-itkee herkästi, ei kestä kritiikkiä tai vastaansanomista
-en ole kolmen vuoden tuttavuuden aikana kuullut hänen mainitsevan yhdenkään ystävänsä nimeä vaikka olen kysynyt
-ei osaa ajaa pyörällä (kärsivällisyys ei riitä opettelemiseen?)
Mun mielestä lapsi ei ole normaali, ainakaan jos vertaa muihin samanikäisiin naapureihin/sukulaisiin/eskarikavereihin. Ihan kuin lapsella ei olis mitään "Luonnetta", se vaan "on olemassa"??? Mitä mieltä ootte?
En halua arvostella lapsen äidin kasvatusmetodeja tai elämäntyyliä sillä niihin en pysty/halua vaikuttaa. Kaipaisin nyt vaan vinkkejä et miten voisin itse olla parempi aikuinen omituiselle tenavalla?
Normaali 6 vee?
17
4948
Vastaukset
- Nallepoi
Siis eihän tuo kyllä ihan terveeltä vaikuta, taitaa olla äiti passannu. Mut älä heitä kirvestä kaivoon vaan kokeile sellasta kuntouttavaa kasvatusta, eli koetat ottaa lasta mukaan arki askareihin ja silleen, Mites onko tuo lapsi tyttö vai poika?
- normaalilta 6 vuotiaalta
Lapsi on siis esikoulussa ? Eikö siellä ole puututtu asiaan? Eikös koulukypsyystesti tehdä 5 vuotiaalle? Miten kummassa lapsi on selvinnyt sen läpi?????
Onko lapsi päivähoidossa? Eihän siellä hoitajat pue tuon ikäistä lasta!!!!!
En tiedä voitko kovin paljoa vaikuttaa lapsen köytökseen tai opettaa asioita lapselle. Riippuu paljon siitä, kuinka paljon olet tekemisissä lapsen kanssa.
Ei kuitenkaan kannata syödä kerralla koko kakkua, vaan pilkkoa se pienempiin paloihin. Aloita siis opettaminen yhdestä tai kahdesta asiasta kerrallaan ja ota aina uusi aihe mukaan sitä mukaa kun entiset on opittu edes kohtuullisesti. Kun lapsi sitten oppii ja onnistuu, "nälkä kasvaa syödesä" ja hän alkaa halutakin tehdä itse asioita!
Älä puutu luonneominaisuuksiin (iktuherkkyys, mykkäkoulu, ei kavereita) vaan aloita ihan tekemisisitä. Aloita vaikka sillä, että otat lapsen mukaan kotitöihin. Sano, että teillä on nyt uudet säännöt, kaikki tekevät kotihommia ja että 6 v on jo niin iso, että voi alkaa opettelemaan ja tekemään tiettyjä juttuja. Ota lapsi mukaan, näytä kädestä pitäen, opasta ja opeta systemaattisesti, kärsivällisesti, ystävällisesti ja kannustaen ja muista AINA KIITTÄÄ JA KEHUA kun homma on ohi ja tehty, vaikka se menisikin "vähän sinnepäin".
Samaan aikaan kotitöiden kanssa voi alkaa opettamaan tai vaatimaan vaatteiden pukemisen tai pyllyn pyyhkimisen, mutta ei kaikkea kolmea yhtä aikaa. Luulen, että se olisi liian paljon lapselle.
Muut kaverit, itkuherkkyys, murjottaminen yms. voivat olla myös luonteenpiirteitä tai sitten johtua omasta huonommuuden tunteesta ja siitä tunteesta, ettei "pärjää" muiden lasten kanssa. Samoin lapsi voi olla vain ujo, arka (ei vastaa tervehtiessä). Fillarilla ajamisen voit siirtää ensi kesälle.
Ja kiittäminen ja tervehtiminen eivät ole muuten ikäsidonnaisia juttuja, vaan kotoa opittuja juttuja, eikä ole lapsen vika, ettei hänelle ole sitä kotona opetettu. Eikä ole äidinkään vika, ettei hän opeta - ehkei sitä ole hänellekään koskaan opetettu! joten hän ei osaa opettaa sitä lapselle, ei vaan tule ajatelleeksi, eikä osaa pitää sitä tärkeänä avuna. - äiti x4
Kuin tässä eli voisiko olla Aspergenin syndrooma???
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://www.keskuspuisto.net/asti/ - eevi
Nämä asiat pistivät silmään:
-ei pyyhi itse pyllyään!!! Miksi? Onko opetettu ja kehotettu?
-ei osaa kiittää tai tervehtiä -> miten niin ei osaa? jos ei vaan viitsi tms?
-ei vastaa puhuteltaessa -> jos ei halua? valikoi ihmiset joiden kanssa puhuu?
Eihän tuo tosiaan ihan normaalilta kuulosta, mutta vaikea sanoa mitään noin vähäisten tietojen avulla, näkemättä lasta... Kannattaa jutella päiväkodin hoitajien kanssa, millaisia havaintoja he ovat lapsesta tehneet, ja kyllä ne neuvollassakin vakavat kehitysviiveet huomaa!- hyvä äitipuoli
En voisi sanoa että lapsi vaikuttaisi jälkeen jääneeltä, mutta pilalle passatulta kyllä. Eskarissa ovat kehuneet että laps on hyvä matematiikassa ja osaa (ja tykkää)lukea paljon. Pyllynpyyhkimis juttu on mielestäni pelkkää kiukuttelua ja huomion hakemista. Meillä (isän luona) pylly on jäänyt pyyhkimättä jos ei tyttö ole sitä itse tehnyt, en tiedä mikä tilanne on kotona mutta uskoisin ettei em. ongelma siellä tulekkaan esiin. Sama homma kiittämisen/tervehtimisen kanssa: jos esim minä olen tehnyt ruokaa niin lapsi EHKÄ KUISKAA kiitoksen isälleen ja sama kuvio toistuu jos kyläilemme jossain esim mummolassa. Ja toi puhumattomuus...voi hitto että se ärsyttää kun tyttö ei edes voi vastata kysymykseen otatko mehua vai maitoa? Kamalinta mitä mulle on tapahtunut tytön kans sattui vuosi takaperin kun olin hänen kanssaa kahdestaa koko päivän. Yhtäkkiä tyttö heittäytyi ihan mykäksi,käpertyi nurkkaan ja vain tuijotti lattiaan. Tottakai yritin tiedustella että mikä hätänä mutta NELJÄN TUNNIN(!!!) autismi kohtauksen aikana en saanut tytöstä elettäkään irti. Pakko tunnustaa että olin kyllä paniikissa. Tilanne muuttui kuitenkin sillä sekunnilla kun isä astu ovesta sisään. Silloin selvisi että prinsessa oli lyönyt varpaansa (jossa ei näkynyt edes punoitusta) ja siitä johtui tämä kohtaus. Vaikka lasten kanssa olen puuhastellut en silti ole koskaan törmännyt vastaavaan.
- lotta
hyvä äitipuoli kirjoitti:
En voisi sanoa että lapsi vaikuttaisi jälkeen jääneeltä, mutta pilalle passatulta kyllä. Eskarissa ovat kehuneet että laps on hyvä matematiikassa ja osaa (ja tykkää)lukea paljon. Pyllynpyyhkimis juttu on mielestäni pelkkää kiukuttelua ja huomion hakemista. Meillä (isän luona) pylly on jäänyt pyyhkimättä jos ei tyttö ole sitä itse tehnyt, en tiedä mikä tilanne on kotona mutta uskoisin ettei em. ongelma siellä tulekkaan esiin. Sama homma kiittämisen/tervehtimisen kanssa: jos esim minä olen tehnyt ruokaa niin lapsi EHKÄ KUISKAA kiitoksen isälleen ja sama kuvio toistuu jos kyläilemme jossain esim mummolassa. Ja toi puhumattomuus...voi hitto että se ärsyttää kun tyttö ei edes voi vastata kysymykseen otatko mehua vai maitoa? Kamalinta mitä mulle on tapahtunut tytön kans sattui vuosi takaperin kun olin hänen kanssaa kahdestaa koko päivän. Yhtäkkiä tyttö heittäytyi ihan mykäksi,käpertyi nurkkaan ja vain tuijotti lattiaan. Tottakai yritin tiedustella että mikä hätänä mutta NELJÄN TUNNIN(!!!) autismi kohtauksen aikana en saanut tytöstä elettäkään irti. Pakko tunnustaa että olin kyllä paniikissa. Tilanne muuttui kuitenkin sillä sekunnilla kun isä astu ovesta sisään. Silloin selvisi että prinsessa oli lyönyt varpaansa (jossa ei näkynyt edes punoitusta) ja siitä johtui tämä kohtaus. Vaikka lasten kanssa olen puuhastellut en silti ole koskaan törmännyt vastaavaan.
oletko varma että lapsi käyttäytyy muidenkin ihmisten aikana samalla tavalla, vai ainoastaan sinun aikana? Kannattaa ottaa huomioon myös sellainen vaihtoehto, ettei lapsi pidä sinusta ja/tai hän vaistoaa ettet sinä pidä hänestä ja siksi hän reagoi noin. Oma käytöksesi voi myös provosoida lapsen käytöstä tuollaiseen "häiriökäytökseen" ja jokin saa hänet lukkiutumaan niin että tilanne vaikuttaa siltä kuin hän olisi autistisesti "muissa maailmoissa".
Luulenpa että lapsi on vain normaalia fiksumpi, ajattelevampi ja herkkätunteinen lapsi ja siksi hän reagoi niinkuin reagoi. Tilanteet eivät ole aina sitä miltä ne päällepäin näyttävät.
Itse olen ollut aikanaan samanlainen "epänormaali" lapsi äitipuoleni mielestä. Silti minusta on kasvanut sosiaalinen, korkeasti kouluttautunut, perheellinen ja omasta mielestäni tasapainoinen ihminen. - lapsi minäkin
hyvä äitipuoli kirjoitti:
En voisi sanoa että lapsi vaikuttaisi jälkeen jääneeltä, mutta pilalle passatulta kyllä. Eskarissa ovat kehuneet että laps on hyvä matematiikassa ja osaa (ja tykkää)lukea paljon. Pyllynpyyhkimis juttu on mielestäni pelkkää kiukuttelua ja huomion hakemista. Meillä (isän luona) pylly on jäänyt pyyhkimättä jos ei tyttö ole sitä itse tehnyt, en tiedä mikä tilanne on kotona mutta uskoisin ettei em. ongelma siellä tulekkaan esiin. Sama homma kiittämisen/tervehtimisen kanssa: jos esim minä olen tehnyt ruokaa niin lapsi EHKÄ KUISKAA kiitoksen isälleen ja sama kuvio toistuu jos kyläilemme jossain esim mummolassa. Ja toi puhumattomuus...voi hitto että se ärsyttää kun tyttö ei edes voi vastata kysymykseen otatko mehua vai maitoa? Kamalinta mitä mulle on tapahtunut tytön kans sattui vuosi takaperin kun olin hänen kanssaa kahdestaa koko päivän. Yhtäkkiä tyttö heittäytyi ihan mykäksi,käpertyi nurkkaan ja vain tuijotti lattiaan. Tottakai yritin tiedustella että mikä hätänä mutta NELJÄN TUNNIN(!!!) autismi kohtauksen aikana en saanut tytöstä elettäkään irti. Pakko tunnustaa että olin kyllä paniikissa. Tilanne muuttui kuitenkin sillä sekunnilla kun isä astu ovesta sisään. Silloin selvisi että prinsessa oli lyönyt varpaansa (jossa ei näkynyt edes punoitusta) ja siitä johtui tämä kohtaus. Vaikka lasten kanssa olen puuhastellut en silti ole koskaan törmännyt vastaavaan.
Nyt kun kerroit lisää ja esimerkinkin vallan, tulee mieleen että kyseessä on vahva luottamuspula sinua kohtaan.
Olin minäkin lapsi, en luottanut aikuisiin. Minua pidettiin kummallisena, outona. Luulen, ettei minua kovin älykkäänä tai täysijärkisenä pidetty.
Minusta aikuiset olivat kaksinaamaisia. Toisten aikuisten seurassa olivat kivoja ja ystävällisiä, mutta kun esim. isä poistui paikalta, he muuttuivat välinpitämättömiksi tai ynseiksi. Heitä ei todella kiinnostanut lapsen / minun seura. HE eivät todella olleet kiinnostuneet siitä mitä minä olin, ajattelin, tein. Enkä osannut puhua aikuisten kanssa. Olin ikäistäni lapsellisempi. Minua verrattiin aina sisariini, jotka olivat "paljon enemmän" kuin minä. MInä hävisin vertailussa.
Mitä voin puhua ihmiselle, joka ei aidosti ole kiinnostunut minusta? Joka ihan aidosti ei pidä minusta? Ihmiselle, joka hetken päästä nauraa, tai kommentoi ne vähättelevällä äänensävyllä, minun tekemiseni ja sanomiseni ja kummallisuuteni toisille aikuisille?
Kun näitä ihmisiä, aikuisia, osui tielle liian paljon lapsuusaikana, ajattelin että kaikki aikuiset ovat samanlaisia.Että todellisuudessa he eivät pidä minusta eivätkä hyväksy minua sellaisena kuin olen vaan vertailevat, he ovat kaksinaamaisia, teeskentelevät,
Enkä muista yhtäkään aikuista, joka olisi tämän käsitykseni rikkonut ja toiminut toisin - paitsi mummoni! - hyvä äitipuoli
lotta kirjoitti:
oletko varma että lapsi käyttäytyy muidenkin ihmisten aikana samalla tavalla, vai ainoastaan sinun aikana? Kannattaa ottaa huomioon myös sellainen vaihtoehto, ettei lapsi pidä sinusta ja/tai hän vaistoaa ettet sinä pidä hänestä ja siksi hän reagoi noin. Oma käytöksesi voi myös provosoida lapsen käytöstä tuollaiseen "häiriökäytökseen" ja jokin saa hänet lukkiutumaan niin että tilanne vaikuttaa siltä kuin hän olisi autistisesti "muissa maailmoissa".
Luulenpa että lapsi on vain normaalia fiksumpi, ajattelevampi ja herkkätunteinen lapsi ja siksi hän reagoi niinkuin reagoi. Tilanteet eivät ole aina sitä miltä ne päällepäin näyttävät.
Itse olen ollut aikanaan samanlainen "epänormaali" lapsi äitipuoleni mielestä. Silti minusta on kasvanut sosiaalinen, korkeasti kouluttautunut, perheellinen ja omasta mielestäni tasapainoinen ihminen.En ole ainut joka on pannut merkille lapsen omituisen (=muista ikäisistään) käyttäytymisen. Asiasta ovat huomauttaneet lapsen äidin lisäksi isovanhemmat ja esikouluohjaajat.Lapsi on aina ollut herkkä ja helposti itkevä ja varmaan sen takia niin paapottu. Uskon että yksi suurin syy tytön epäsosiaaliseen käytökseen onkin just se että sen sijaan et hänen olisi annettu kokea surua,vihaa,pettymystä tms. hänelle on ostettu läjäpäin leluja. Olisikin mielenkiintoista kuulla miltä sinun lelulaatikkosi,Lotta,näytti? Oliko sinulla kaikki uusimmat,makeimmat ja kalleimmat lelut? Entä lemmikkieläimet? Harrastukset? Ystävät? Mitä tunteita sulla oli epä-äitiäsi kohtaan ja mitä ajattelet hänestä nyt aikuisena?
Uskon että voisin olla parempi ihminen tytölle kuin mitä nyt olen jos edes vähän saisin otetta hänen ajatusmaailmastaan. - hyvä äitipuoli
lapsi minäkin kirjoitti:
Nyt kun kerroit lisää ja esimerkinkin vallan, tulee mieleen että kyseessä on vahva luottamuspula sinua kohtaan.
Olin minäkin lapsi, en luottanut aikuisiin. Minua pidettiin kummallisena, outona. Luulen, ettei minua kovin älykkäänä tai täysijärkisenä pidetty.
Minusta aikuiset olivat kaksinaamaisia. Toisten aikuisten seurassa olivat kivoja ja ystävällisiä, mutta kun esim. isä poistui paikalta, he muuttuivat välinpitämättömiksi tai ynseiksi. Heitä ei todella kiinnostanut lapsen / minun seura. HE eivät todella olleet kiinnostuneet siitä mitä minä olin, ajattelin, tein. Enkä osannut puhua aikuisten kanssa. Olin ikäistäni lapsellisempi. Minua verrattiin aina sisariini, jotka olivat "paljon enemmän" kuin minä. MInä hävisin vertailussa.
Mitä voin puhua ihmiselle, joka ei aidosti ole kiinnostunut minusta? Joka ihan aidosti ei pidä minusta? Ihmiselle, joka hetken päästä nauraa, tai kommentoi ne vähättelevällä äänensävyllä, minun tekemiseni ja sanomiseni ja kummallisuuteni toisille aikuisille?
Kun näitä ihmisiä, aikuisia, osui tielle liian paljon lapsuusaikana, ajattelin että kaikki aikuiset ovat samanlaisia.Että todellisuudessa he eivät pidä minusta eivätkä hyväksy minua sellaisena kuin olen vaan vertailevat, he ovat kaksinaamaisia, teeskentelevät,
Enkä muista yhtäkään aikuista, joka olisi tämän käsitykseni rikkonut ja toiminut toisin - paitsi mummoni!Mistä toi luottamus pula vois johtua? Minä en puhu lapselle halventavaan sävyyn tai vertaa häntä sisaruksiinsa. Jos olemme kahdestaan tytön kanssa niin syömiset,pyllynpyyhkimiset,pukemiset ja siivoamiset eivät tuota juurikaan ongelmia. Ongelmat tulevat esiin aina silloin jos paikalla on muita ihmisiä eli tilanteissa jolloin tyttö ei saakkaan kaikkien (tai suosikkiensa) huomiota. Olen varta vasten kieltänyt kaikkia läheisiä vertaamasta tyttöä nuorempaan siskopuoleensa koska epäilen osan temppuilusta olevan mustasukkaisuutta eikä silloin ole kiva jos koko ajan verrataan pikkusiskoon joka on "niin kiltti,avulias,sosiaalinen jne" Eli päin vastoin kuin oletit minä olen useinkin puollustanut tyttöä noloissa tilanteissa. Näin käyttäytymällä en kuitenkaan ole ansainnut tytön luottamusta. Toisaalta musta tuntuu että olen ainut ihminen hänen maailmassaan joka AIDOSTI näyttää tunteensa joita välittämisen lisäksi ovat mm. suuttumus ja viha. Ts. minä olen ainut ihminen joka ei tee aina tytön lempiruokaa, ei osta leluja ilman syytä, ei siivoa sotkuja, enkä siedä vitkastelua nukkumaan menossa tai pukemisessa. Teenkö minä oikeasti kaiken ihan väärin??!!
- lotta
hyvä äitipuoli kirjoitti:
En ole ainut joka on pannut merkille lapsen omituisen (=muista ikäisistään) käyttäytymisen. Asiasta ovat huomauttaneet lapsen äidin lisäksi isovanhemmat ja esikouluohjaajat.Lapsi on aina ollut herkkä ja helposti itkevä ja varmaan sen takia niin paapottu. Uskon että yksi suurin syy tytön epäsosiaaliseen käytökseen onkin just se että sen sijaan et hänen olisi annettu kokea surua,vihaa,pettymystä tms. hänelle on ostettu läjäpäin leluja. Olisikin mielenkiintoista kuulla miltä sinun lelulaatikkosi,Lotta,näytti? Oliko sinulla kaikki uusimmat,makeimmat ja kalleimmat lelut? Entä lemmikkieläimet? Harrastukset? Ystävät? Mitä tunteita sulla oli epä-äitiäsi kohtaan ja mitä ajattelet hänestä nyt aikuisena?
Uskon että voisin olla parempi ihminen tytölle kuin mitä nyt olen jos edes vähän saisin otetta hänen ajatusmaailmastaan.Minulla ei koskaan ollut uusia, makeita eikä kalleita leluja, koska äidilläni ei ollut niihin varaa eikä isän uusi vaimo missään nimessä minulle niitä edes isän antanut ostaa. Hyvä että ruokaa ja (käytettyjä) vaatteita sain riittävästi.
Olin (pahalle) äitipuolelle mitätön ja "kakkosluokan" lapsi. Hän ei halunnut osallistua elämääni millään tavalla. Sen harvan kerran kun olin isäni luona, hän poistui aina siksi aikaa jonnekkin. Lapsuus on jättänyt minuun jälkiä, mutta toisaalta osaan tosellakin arvostaa nyt sitä mitä minulla tällähetkellä on. Olen saanut kaiken moninkertaisesti takaisin. Enkä tarkoita pelkästään rahaa, tavaraa tms.
Muista hyvä äiti puoli kaiken sen tavaran, lelujen ja paapomisen paljouden keskellä kuitenkin lapsi sellaisena kuin hän on. Vaikka hän ei ole omasi ja jotkut asiat ärsyttää. Rakkautta ja läsnäoloa, jos mitä hän tarvitsee. Ei vertailua muihin, ei huomauttelemista "omituisuuksista". - lapsi minäkin
hyvä äitipuoli kirjoitti:
Mistä toi luottamus pula vois johtua? Minä en puhu lapselle halventavaan sävyyn tai vertaa häntä sisaruksiinsa. Jos olemme kahdestaan tytön kanssa niin syömiset,pyllynpyyhkimiset,pukemiset ja siivoamiset eivät tuota juurikaan ongelmia. Ongelmat tulevat esiin aina silloin jos paikalla on muita ihmisiä eli tilanteissa jolloin tyttö ei saakkaan kaikkien (tai suosikkiensa) huomiota. Olen varta vasten kieltänyt kaikkia läheisiä vertaamasta tyttöä nuorempaan siskopuoleensa koska epäilen osan temppuilusta olevan mustasukkaisuutta eikä silloin ole kiva jos koko ajan verrataan pikkusiskoon joka on "niin kiltti,avulias,sosiaalinen jne" Eli päin vastoin kuin oletit minä olen useinkin puollustanut tyttöä noloissa tilanteissa. Näin käyttäytymällä en kuitenkaan ole ansainnut tytön luottamusta. Toisaalta musta tuntuu että olen ainut ihminen hänen maailmassaan joka AIDOSTI näyttää tunteensa joita välittämisen lisäksi ovat mm. suuttumus ja viha. Ts. minä olen ainut ihminen joka ei tee aina tytön lempiruokaa, ei osta leluja ilman syytä, ei siivoa sotkuja, enkä siedä vitkastelua nukkumaan menossa tai pukemisessa. Teenkö minä oikeasti kaiken ihan väärin??!!
No, eihän täällä mitään kiveenhakattuja ainoita oikeita totuuksia voi tulla vastauksiksi, koska loppujen lopuksi emme / minä ainakaan en tiedä ihan tarkkaan sitä totuutta mitä siellä teillä on.
Laitoit vain luetteloa siitä, mitä lapsi ei tee, tai ei suostu tekemään - missä lapsi ei kenties mielestäsi ole ikätasoinen.
No. Uusperheen äitinä osaan sanoa, että menee kovasti aikaa että jaksaa tykätä tai edes sietää puolison lapsia. Toisinaan niitä vain sietää. En odota enkä vaadi itseltäni sen enempää, vaikka se tällä äitien keskuudessa närää herättääkin.
Parhaiten menee silloin, kun anna olla; tavallaan en välitä. Katson läpi sormien ja ajattelen, etten voi tehdä kovinkaan kummosia, koska tapaamisia on loppujen lopuksi niin vähän. En ota vastuuta, en yritä mitään. Heitän vastuun ihan kaikesta miehelle ja totean, etteivät he minua ole tulleet tapaamaan vaan isäänsä - en ole heidän äiti enkä isä - minulla ei ole oikeuksia, joten minulta on turha odottaa velvollisuuksiakaan - olen ja teen lasten kanssa ihan mitä itse haluan tai en mitään - - - -
On vaikea sanoa sinun kohdallasi onko asia niin vai näin, kerrot loppujen lopuksi kovin vähän. - anzu_79
hyvä äitipuoli kirjoitti:
En voisi sanoa että lapsi vaikuttaisi jälkeen jääneeltä, mutta pilalle passatulta kyllä. Eskarissa ovat kehuneet että laps on hyvä matematiikassa ja osaa (ja tykkää)lukea paljon. Pyllynpyyhkimis juttu on mielestäni pelkkää kiukuttelua ja huomion hakemista. Meillä (isän luona) pylly on jäänyt pyyhkimättä jos ei tyttö ole sitä itse tehnyt, en tiedä mikä tilanne on kotona mutta uskoisin ettei em. ongelma siellä tulekkaan esiin. Sama homma kiittämisen/tervehtimisen kanssa: jos esim minä olen tehnyt ruokaa niin lapsi EHKÄ KUISKAA kiitoksen isälleen ja sama kuvio toistuu jos kyläilemme jossain esim mummolassa. Ja toi puhumattomuus...voi hitto että se ärsyttää kun tyttö ei edes voi vastata kysymykseen otatko mehua vai maitoa? Kamalinta mitä mulle on tapahtunut tytön kans sattui vuosi takaperin kun olin hänen kanssaa kahdestaa koko päivän. Yhtäkkiä tyttö heittäytyi ihan mykäksi,käpertyi nurkkaan ja vain tuijotti lattiaan. Tottakai yritin tiedustella että mikä hätänä mutta NELJÄN TUNNIN(!!!) autismi kohtauksen aikana en saanut tytöstä elettäkään irti. Pakko tunnustaa että olin kyllä paniikissa. Tilanne muuttui kuitenkin sillä sekunnilla kun isä astu ovesta sisään. Silloin selvisi että prinsessa oli lyönyt varpaansa (jossa ei näkynyt edes punoitusta) ja siitä johtui tämä kohtaus. Vaikka lasten kanssa olen puuhastellut en silti ole koskaan törmännyt vastaavaan.
ihan as-lapselta. voivat olla tavallista fiksumpia, mutta päivittäisissä/sos taidoissa ei..
- ihmetellyt
Eräs sukulaislapsi on pikkulapsesta saakka katsonut minua siristetyin silmin ja syrjäkarein. Koskaan hän ei ole vastannut mihinkään puheeseen, ei tervehtinyt, ei kiittänyt lahjasta. Katsoo vain.
Luulin, että olen ainoa, jota hän noin kohtelee, mutta sitten joku muukin sanoi, että lapseen ei saa mitään kontaktia.
Kysyin likeisemmältä sukulaiselta, mitä hän ajattelee, ja sain vastaukseksi, että tyttö on mitä vilkkain ja iloisin kotioloissa. Vierastaa vain.
Jaa. Nyt jo 11 vee. Koko ikänsä sukunsa tuntenut.
Kukaan ei ole hänen kimppuunsa käynyt. Silti muka vierasta niin että pitää katsoa silmät puoliummessa ja alaleuka pitkänä jokaista sisääntulijaa.
- hyvä äitipuoli
Jos "perus" ongelmia (ruokailu,pukeminen,käytöstavat) ei lasketa mukaan niin voin sanoa että tilanne ei ole ollut aina näin paha. Olenkin pähkäillyt asian niin että lapsen oikuttelu alkoi silloin kun hän tajusi etten olekkaan hänen kaverinsa vaan uusi aikuinen hänen elämässään. Mielestäni aikuisen pitääkin olla aikuinen lapsen seurassa eikä mikään bestis. Aikuisen tulee opastaa,ohjata ja olla turvana mutta myös kieltää,torua ja rangaista tarvittaessa.
- lotta
Luin vielä uudelleen tekstisi ja huomasin siinä aikamoisia ristiriitaisuuksia ja epäloogisuutta. Kerroit ensin, että tyttö käyttäytyy sinun kanssasi kahden omituisesti, mm. "lukkiutui" nurkkaan mitään puhumattomaksi ja sillä sekunnilla kun isä tuli paikalle tilanne muuttui. Sitten toisessa kohtaa kuitenkin kerroit, että kahdestaan ollessanne syömiset, pyllynpyyhkimiset, pukemiset ja siivoamiset eivät tuota ongelmia. Ja kuitenkin viestisi ydin on että juuri nämä asiat tuottavat ongelmia, niin siis miten se oikeasti menee?
Ymmärrän sen, ettei lapsi halua sanoa sinulle kiitos esim. ruuasta, vaan kuiskaa sen isälle. Lapsi ei ehkä luota sinuun, eihän hän ehkä tunne sinua vielä kovin hyvin? eikö se silloin ole ihan luonnollista? Tunteekohan hän saavansa olla oma itsensä aikanasi? Ehkä hän kokee ettei hän pysty täyttämään odotuksiasi.
Voitko kuvitella miten vaikea paikka lapselle on ollut se, kun ensinnäkin äiti ja isä on eronnut ja toisekseen joku vieras nainen on vienyt äidin paikan isän rinnalta (lapsen silmin). Se voi olla todellakin kova pala sulateltavaksi lapselle ja hän tavallaan kapinoi tilannetta vastaan. Ehkäpä sinullakin (luonnollisesti) on kielteisiä tunteita lapsen äitiä kohtaan ja lasta(kin) kohtaan, vaikket sitä ääneen tunnustaisikaan. Uusperheessä varmasti kaikki hakee omaa paikkaansa ja se ei aina ole helppoa ja vaatii kärsivällisyyttä ja avoimuutta kaikilta osapuolilta.
Lapsi ajattelee asioista eri tavalla kuin aikuinen ja mielestäni aikuisen pitäisi se ymmärtää ja hyväksyä. Asettua tavallaan asioiden yläpuolelle luomaan turvalliset rajat lapsen tunteille. Sekin on hyvä muistaa, ettet koskaan voi korvata millään tavalla lapsen omaa äitiä, mutta aikuinen voit olla ja toivottavasti AIKUINEN isolla Aa:lla. Ehkäpä sinun kannattaakin olla suht neutraali näissä kasvatusasioissa ja kuulostella lapsen omia vanhempia ja muita aikuisia ja ennenkaikkea olla läsnä lapselle, kuunnella häntä, mutta ei turhaan moittia tai arvostella. Mielestäni suurin kasvatusvastuu lapsen ollessa teillä kuuluu ilman muuta isälle.
KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja positiivista mieltä
toivoo Lotta - lotta
lotta kirjoitti:
Luin vielä uudelleen tekstisi ja huomasin siinä aikamoisia ristiriitaisuuksia ja epäloogisuutta. Kerroit ensin, että tyttö käyttäytyy sinun kanssasi kahden omituisesti, mm. "lukkiutui" nurkkaan mitään puhumattomaksi ja sillä sekunnilla kun isä tuli paikalle tilanne muuttui. Sitten toisessa kohtaa kuitenkin kerroit, että kahdestaan ollessanne syömiset, pyllynpyyhkimiset, pukemiset ja siivoamiset eivät tuota ongelmia. Ja kuitenkin viestisi ydin on että juuri nämä asiat tuottavat ongelmia, niin siis miten se oikeasti menee?
Ymmärrän sen, ettei lapsi halua sanoa sinulle kiitos esim. ruuasta, vaan kuiskaa sen isälle. Lapsi ei ehkä luota sinuun, eihän hän ehkä tunne sinua vielä kovin hyvin? eikö se silloin ole ihan luonnollista? Tunteekohan hän saavansa olla oma itsensä aikanasi? Ehkä hän kokee ettei hän pysty täyttämään odotuksiasi.
Voitko kuvitella miten vaikea paikka lapselle on ollut se, kun ensinnäkin äiti ja isä on eronnut ja toisekseen joku vieras nainen on vienyt äidin paikan isän rinnalta (lapsen silmin). Se voi olla todellakin kova pala sulateltavaksi lapselle ja hän tavallaan kapinoi tilannetta vastaan. Ehkäpä sinullakin (luonnollisesti) on kielteisiä tunteita lapsen äitiä kohtaan ja lasta(kin) kohtaan, vaikket sitä ääneen tunnustaisikaan. Uusperheessä varmasti kaikki hakee omaa paikkaansa ja se ei aina ole helppoa ja vaatii kärsivällisyyttä ja avoimuutta kaikilta osapuolilta.
Lapsi ajattelee asioista eri tavalla kuin aikuinen ja mielestäni aikuisen pitäisi se ymmärtää ja hyväksyä. Asettua tavallaan asioiden yläpuolelle luomaan turvalliset rajat lapsen tunteille. Sekin on hyvä muistaa, ettet koskaan voi korvata millään tavalla lapsen omaa äitiä, mutta aikuinen voit olla ja toivottavasti AIKUINEN isolla Aa:lla. Ehkäpä sinun kannattaakin olla suht neutraali näissä kasvatusasioissa ja kuulostella lapsen omia vanhempia ja muita aikuisia ja ennenkaikkea olla läsnä lapselle, kuunnella häntä, mutta ei turhaan moittia tai arvostella. Mielestäni suurin kasvatusvastuu lapsen ollessa teillä kuuluu ilman muuta isälle.
KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja positiivista mieltä
toivoo LottaSiis piti kirjoittaa näin että
asettua tavallaan asioiden yläpuolelle luomaan turvalliset rajat ja antaa lapsen tunteille tilaa.
- poks
Tuli heti mieleeni jokin sensorisen integraation häiriöistä. Tämä pyörähomma ja pukemisen vaikeus esim. Vaikeudet ystävyyssuhteissa sopii kuvaan myöskin. Sekundäärisesti näissä tapauksissa on kuvassa myöskin vuorovaikutusongelmia perhesuhteissa. Laita hakusanaksi hakukoneeseen niin selviää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6417808Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4312096Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2191979- 1431570
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511218Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251148Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951008Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65819Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6689Sofia matkii Martinaa
Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.133668