Valmistaudumme kunnallisvaaleihin valitsemaan edustajiemme paikallisiin hallintoelimiin.
Meillä on äänioikeus, käyttäkäämme sitä.
Meidän jokaisen ääni on yhtä arvokas.
Mistä tunnemme rehellisen poliitikon ?
- Hänet tunnistaa siitä, että hänellä on äärimmäisen hyvä kyky ja taito johtaa
meitä harhaan kertoessaan olevansa ehdottoman rehellinen.
Vaalien jälkeen saamme jälleen pahkuloida seuraavat neljä vuotta sitä keitä tulimme valinneeksi. Onneksi ne eivät ole viimeiset vaalit...
Meillä on äänioikeus, käyttäkäämme sitä.
Meidän jokaisen ääni on yhtä arvokas.
Mistä tunnemme rehellisen poliitikon ?
- Hänet tunnistaa siitä, että hänellä on äärimmäisen hyvä kyky ja taito johtaa
meitä harhaan kertoessaan olevansa ehdottoman rehellinen.
Vaalien jälkeen saamme jälleen pahkuloida seuraavat neljä vuotta sitä keitä tulimme valinneeksi. Onneksi ne eivät ole viimeiset vaalit...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eilen tuli paikallislehden välissä kaikkien puolueiden vaalilehdet ja ehdokkaat.
Eihän näissä kunnallisvaaleissa voi mitään lupauksia ehdokkaatkaan tehdä ,siinä joutuu nopeimmasti kiinni lupauksistaan jos niitä ei voi pitää.
Ihmettelen näin pikku kaupungissa ,jossa tunnetaan ihmiset, ehdokasvalintoja.
Tuntuu ,että kaikki ovat ehdokkaaksi kelvanneet jotka ovat halunneet. Suurin osa ehdokkaista on sellaisia ,että jos joutuisivat tosiaan valituiksi ,eivät tietäisi mitä sanoa ,mitä tehdä.
Ovatpahan vain nimenä listoilla.
ja ne onkin enemmän henkilövaalit kuin puoluvaalit, ainakin minulle.
Ei mikään kylläkään muutu, mutta se on enää ainoa tapa millä vanha voi vaikuttaa
Enpä muista milloin valinta olisi ollut näin vaikeata: puolue ja ehdokas ovat täysin kateissa.
Äänestämässä kuitenkin käyn - jo tänäänkö ?
Joko olette viivan vetäneet ?
Voisiko äänestyslippuun vetää vaikkapa
- punaisen viivan ?
Äänestäähän sitä täytyy, ei se niin helppoa
nykyään kyllä ole.
Ei tiedä todellakaan ketä äänestää, kaikki lupaavat kaikkea.
Mutta todenpaikan tullen ei sitten mitkään
vaalipuheet pidäkkään paikkaansa.
Huonoa on kuulua nukkuvien puolueeseen,
sitten ei ainakaan ole mitään asiaa sanoa
mistään mitään.
Mutta ei kai se sanomisillakaan edesauta
vaikka kuinka kävisi äänestämässä.
Sehän se vedettiin joskus, viiva.
Nykyisin tehdään kaikki vaikeanlaisesti.
Ei kelpaa viivat eikä ympyrät, nurkkaan heitetään,
lojutkoot sitten siellä.
Pirskatti kun täytyy opetella vielä numeroita tekemään.
Onneksi minulla on helpot numerot joita aion piirrellä, enköhän osaa niitä.
Mutta kun on kaksi ehdokasta joista pitäisi vielä valita toinen, se onkin vaikeampaa.
Pitäisiköhän vetää pitkää tikkua???
En ole koskaan ollut näin hukaamaton näissä asioissa. Muistan ensimmäiset eduskuntavaalit kun äänestin "otteella" kun olin opiskelemassa kaukana. Sain hyvää valistusta jo ennakkoon, että osaan laittaa oikean numeron.
Kunnallisvaaleissakin on ollut tähän saakka melko helppoa kun on joskus saanut äänestää jopa itseään ! ! Joskus äänen on saanut entinen heila, esimies tai hyvä naapuri ! ! Nuorena puolue oli tärkeä ja nykyisin en siitä juuri perusta.
Eesau möi esikoisoikeutensa hernerokasta, olisikohan vallan laitonta kun kysyisin eräältä viehättävältä rouvalta:
- Jos tarjoot hyvät nisukahvit niin äänestän Sinua ? !
Anulle vastasin vähän arvellen, jotta onko luvallista kahvit ehdokkaalta ?
Kun sinulla on kaksi ehdokasta niin mietipä kumman puoleen kääntyisit kun sinulla on jokin asia annettava hoidettavaksi.
Vai menit kahvit pyytämään,
eihän tuo vielä mitään. isälleni
ostettiin tupakka-aski.
Mutta kun tämä henkilö pääsi
läpi niin tuli kuolema hänelle.
Tarkoitan vain että ei se ostettu
äänikään aina toivottua tulosta tuota.
Mene vain äänestämään, mutta älä nyt
aivan viivaakaan vedä.
Silloin äänesi menee hukkaan, eikä
vaivan-näöstäsi ole mitään hyötyä.
Voihan sitä vieläkin ennättää kiertää vaalitilaisuuksissa pullakahvia vonkaamassa.
Äänestykoppiin ei muut saa tulla, joten "se on salaisuus...."
Käy vaan Sinäkin kahvittelemassa, kakun kanssa !
Saammehan jälleen ihmetellä neljä vuotta, että miksi minä tuolle ääneni annoin ? !
annettu mikä on tarittu
Tässä tapauksessa sanoisin näin:
- Se on saatu, mikä on tarittu !
Kotipuolessa oli emännillä tapana kutsua vieraita kahvipöytään ja vieraiden oli sopivaa siirtyä pöytään vasta kolmannella käskemällä.
Joutuessani työnkin puolesta osallistumaan monenlaisiin "kissanristiäisiin" niin nuorena miehenä lähdin heti ensi käskemällä mummojen luimistellessa röyhkeyttäni.
Pian alkoi kuitenkin supina; "nuorimies teki aivan oikein," Seuraavalla kerralla lähdettiin ensi kutsusta.