Kyselen mielenkiinnosta

Hei,

Yritän myöskin vastailla ihan asiallisesti ettei tule väärinkäsityksiä :-)

Vinttikoira on alkukantainen, joka tarkoittaa sitä että se ajattelee itse, ei ole äkseerattavissa, mutta josta saa erittäin uskollisen ja hyvän ysttävän.

Tottakai jos on totunut pulskiin koiriin niin vinttikoira on sairaan laiha. Itse olen tottunut vinttikoiriin ja mielestäni tavllinen koira on pulleä löllykkä, joka ei pääse liikkeelle. (No ei pointterit ja seisojat ja huskyt ja muut urheilukoirat, mutta kyllähän nekin treenattuina ovat hoikkia)

Paksumpiturkkiset vinttikoirat eivät helposti palele talvella ja joillakin sileäturkkisillakin palelun määrään vaikuttaa liikkumisen nopeus, mitä lujempaa saa mennä sitä ohuempi takki. Ei meillä ole tarvinnut lenkkiä lyhentää edes paukkupakkasilla nuorilla innokkailla koirilla.

Vain pienin italianvinttikoira saattaa katkoa koipensa hypätessään. Isommilla vinttikoirilla ei tuota ongelmaa ole enempää kuin muillakaan juoksevilla koirilla, jotka siis saattavat loukkaantua vauhdin muttei jalkojen paksuuden vuoksi.

Vinttikoira usein säätelee itse ruoan määrää, se ei syö itseään pulleaksi vaikka anataisi (on ahneitakin, jotak kyll syövät ihan kuinka paljon vain). En ole koskaan kuullut että kukaan säännöstelisi ruokaa jalkojen kantamattomuuden vuoksi (hih aika huvittava ajatus)

Vinttikoirine ruumiinrakenne on terveimpiä koiramaailmassa koska niitä on hyvin vähän jalostettu pelkän ulkomuodon vuoksi.

Vinttikoiran luonne on syyni valita vinttikoira, ihan paras.
Mielestäni nuo sinusta terveen näköiset koirat näyttävät sairailta. Tämä on tottumus ja makukysymys. Ja toisaalta millä muulla koiralla on vinttikoiran luonne? Ehdotuksia? Kissalla ehkä ;-)!

Vinttarit ovat erilaisia luonteeltaan, mutta oman vinttarirotuni valitsin täysin luonteen perusteella. Kun silmä tottuu vinttareihin, ei niitä pidä laihoina eikä ohutjalkaisina ollenkaan. Sen sijaan monet muut rodut näyttävät lihavilta ja kömpelöiltä verrattuna vinttarin ketteryyteen ja nopeuteen. Vinttareiden jalatkin ovat yleensä vahvat, vain nuorilla italiaanoilla voi jalkoja murtua, mutta ei yleensä enää vanhempana.

Luonne ja terveys.
En voisi pitää eläintä jolla on esim. hengitysvaikeuksia tai jonka liikkuminen on huonon rakenteen vuoksi raskasta tai vaikeaa. Tällä tarkoitan esim. liian lyhyitä jalkoja tai muita kuin a:n lonkkia. Jos rehellisiä ollaan, monissa vain ulkomuodon vuoksi jalostetuissa roduissahan jalostetaan ei-terveitä piirteitä.

En ollut roturasisti ennenkuin hankin ensimmäiset vinttarini ja tutustuin enemmän myös muihin kuin vinttikoirarotuihin.

Vaikutelma vinttikoirien jalkojen laihuudesta johtuu ehkä niiden jalkojen pituudesta ja koiran vähäkarvaisuudesta. Minulla on keskikokoinen sekarotuinen ja whippet ja kyllä tuon sekarotuisen jalkojen luusto on paljon sirompaa kuin whippetin. Whippetillä on paljon isommat tassut ja paksumpi luusto jaloissa, vaikka koirat ovat suurinpiirtein samanpainoisia.

Vinttikoirat eivät oikeastaan ole "laihoja", vaan niiden ruumiinrakenne sekä synnynnäinen rasvaprosentti ovat tarkoituksellisesti tietynlaisia. Kun katsoo gepardia, näkee samaa ilmiötä luonnossa: vyötärönseutu on koiralla jalostettu kapeaksi, jotta eläimen polvi mahtuu juostessa nousemaan tavanomaista korkeammalle. Se lisää nopeutta merkittävästi. Rintakehä taas on laaja ja kapea: keuhkoille on paljon tilaa, mutta leveys ei ole hidastamassa juoksemista. Nämä kaikki piirteet ovat tulleet koirille "itsekseen", kun aroilla ja aavikoilla metsästävät ihmiset ovat valinneet vanhemmiksi aina niitä nopeimpia koiria. Koiran ulkonäkö on ollut nälkäisille saalista kaipaaville ihmisille yhdentekevä.

Vinttikoiraa ei siis kuulu pitää nälässä ja jos joku näin tekee, hän toimii väärin. Minulla ainakin ihan kotikoirana oleva whippet syö enemmän kuin samanpainoinen sekarotuinen, koska whippetin syntyjään korkea lihasmassa kuluttaa levossakin enemmän.

Olen myös eri mieltä siitä, että vinttikoiran kylkiluiden kuuluisi näkyä. Minusta sama sääntö ihannepainosta sopii myös vinttikoiriin: kylkiluiden ei kuulu näkyä, mutta niiden kuuluu tuntua, kun kuljettaa sormia kevyesti kylkiä pitkin. Joka tapauksessa terveyden kannalta pahinta on päästää koira ylipainoiseksi. Ennemmin sitten vaikka aavistuksen liian laiha kuin kärsivä lonkkaongelmainen puuskuttava pullero, jolle jokainen lenkki on silkkaa tuskaa. Usein sama kuvaus sopii myös omistajaan.