Kertokaa, hyvät ystävät, miten menetellä, kun koulutusryhmässämme on muutaman vuoden vanha kettuterrieri, jonka ohjaaja ei koskaan päästä sesseään irti hihnasta. Kasvattaja on kieltänyt. Onko tämä tosiaan yleinen käytäntö? Ohjaaja uskoo, että koira lähtee huitsinnevadaan, jos sen päästää irti. Luoksetulot harjoitellaan siis aina liinassa.
Koira pyörittää ohjaajansa räksyttämällä ja pomppimalla. Ohjaaja on saanut ehkä vähän napakampaa otetta, mutta ei tarpeeksi. Ja tähänkin erittäin pieneen ääneen voimistukseen on mennyt pari vuotta. Koira ei myöskään luovuta esim. lelua, jonka saa palkaksi, vaan pitää sitä saaliinaan. Ohjaaja ei mielellään siis käytäkään leluja koiran motivoimiseen, kun tästä alkaa rillumarei.
Kun ehdotan jotakin, ohjaaja toteaa, että ei tämän koiran kanssa voi jne. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Pelkään, että koira on pian lopullisesti "piloilla".
Koira pyörittää ohjaajansa räksyttämällä ja pomppimalla. Ohjaaja on saanut ehkä vähän napakampaa otetta, mutta ei tarpeeksi. Ja tähänkin erittäin pieneen ääneen voimistukseen on mennyt pari vuotta. Koira ei myöskään luovuta esim. lelua, jonka saa palkaksi, vaan pitää sitä saaliinaan. Ohjaaja ei mielellään siis käytäkään leluja koiran motivoimiseen, kun tästä alkaa rillumarei.
Kun ehdotan jotakin, ohjaaja toteaa, että ei tämän koiran kanssa voi jne. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Pelkään, että koira on pian lopullisesti "piloilla".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terrierit ovat erilaisia kouluttaa. Oma koirakaan ei koskaan anna lelua ym. pois. Ainoastaan vaihtaa. Jos koira on "ahne" namupaloilla saa terrierin tekemään mitä pyydetään. Nirson koiran kouluttaminen on jo vaikeampaa. Meillä Oscarin pakkaskuivatut "pötsi"pullat auttavat. Terrierin kanssa joutuu "riehumaan" jotta saa koiran kiinnostumaan kouluttajasta eikä muista koirista. Uros terrierit tahtovat olla toisille uroksille vihaisia josta syystä moni varoo laskemasta irti. Tosin monilla se remmi vahvistaa räksyttämistä. Kova ääni ei koulutusta paranna, napakka ei tarvittaessa. Koira pitää saada seuraamaan kouluttajaa.
Minkähän takia näitä terrierejä sitten myydään niin tavattoman paljon lemmikkeiksi, jos ne ovat niin hirveän vaikeita kouluttaa? Riekkuva ja rähjäävä koira hihnassa on omistajalleen raskas ja hankala, oli koira sitten iso tai pieni. Eikä tuo hihnasta kiinnipitäminen estä urostappeluita, jos pikkukoiran urosuhoa ei saada kuriin ja koiraa koulutettua. Minulla on kaksi isoa PK-koiraa, joista kumpikin reagoi myös toisiin uroksiin välittömän positiivisesti, mutta toinen vastaisi kyllä aggressioon aggressiolla, jos sen sille sallisin. Ja sille tuo puolustautuminen olisi täysin rodunmukaista toimintaa.
Meillä koiraa ulkoilutetaan 4x päivässä, muun aikaa ne on perheen kanssa, eli suurin osa päivästä koira on ihmisen seuralainen ja se on paljon. Eli haluan itselleni iloisen ihmistä rakastavan koiran. Kaikessa mukana olevan ja kuolaamattoman. (Myös karva ei irtoa) Keskimäärin koirani "räjähtää" lenkillä noin kerran kahdessa viikossa, monasti harvemmin koska suuri osa ympäristön koirista on narttuja ja urokset koiria joihin koirani tutustui pentuna. Minulle koiralleni ulkoilu on vain pieni osa koirani kanssa yhdessä oloa. Koirani käy TOKOssa ja osaa sen perustottelevaisuuden mitä siellä opetetaan.
hei!
Mielestäni vaikeasti koulutettavia koiria ei olekkaan,kun vain muistaa ottaa huomioon koirien ominaisuudet.
Samat metodit eivät päde kaikkiin koiriin vaikka"keppi ja porkkana"on yleisesti hyvin toimiva.
Ennen tiesi heti tietyn rodun valitessaan kuinka suunnilleen kouluttaminen tulisi toteuttaa,mutta nykyään koiran ominaisuudet vaihtelevat hyvinkin suuresti rotujen sisällä ja kiitos siitä kuuluu tietenkin kennelliitolle ja muillekkin näyttely vouhottajille.
Koirista tehdään "kauniita?"luonteen ja terveyden kustannuksella.Siksihän niitä rotumääritelmiä joutuu aika ajoin muuttelemaan.
OHO!Taisi mennä kauaksi aiheesta,mutta totta.
Kettuterrierillä voi olla sen verran voimakas riistavietti että se tosiaan ampaisee taivaanrantaan sopivassa tilanteessa. Lisäksi lain mukaan koira on pidettävä kytkettynä. Jos luoksetulo ei ole varma, ei minusta ole mitään syytä riskeerata. Oman amstaffipentuni kanssa olen harjoitellut luoksetuloa liinassa enkä kyllä ymmärrä mitä vikaa siinä olisi.
Koirat ovat erilaisia ja omistaja yleensä tuntee oman koiransa parhaiten, osaa sanoa mikä kiihdyttää liikaa ja mikä rauhoittaa ja sopii keskittymistä vaativiin tehtäviin. Olen itsekin joutunut sanomaan koulutuksessa että ei sovi meille.
Lelun pitäminen saalina on terriereille aika tyypillistä, niitä ei ole jalostettu noutamaan esineitä ihmiselle. Itse ehdottaisin ohjaajaa opettamaan koiralle irti-käskyn jolla lelun saisi pois ja palkkioksi leikki taas jatkuisi. Onko ohjaja kokeillut kahden samanlaisen lelun niksiä?