Kertokaa onko kukaan huomannut lesken kuoleman jälkeen että pesän varoja olisi kadonnut.
Onko tämä harvinaista vai peräti tavallista jollakin tasolla?
Onko tämä harvinaista vai peräti tavallista jollakin tasolla?
Perinnön häviäminen
Kiinnostunut.......
431898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Johonkin rajaan saakka tavallista ja inhimillistä jakamattomana lesken hallintaan jätetyissä pesissä ja tietenkin ilman selventävää ositusta lesken ja perillisten välillä.
Etenkään pidempien avioliittojen iäkkäät lesket eivät ymmärrä ilman ositussopimusta tai muuta rankkaa tietomälliä, ettei lastensa omistamia perintöjä saa pesästä hukata. Usein lasten omaa syytä, koska kukaan ei halua hoitaa valvontaa, ettei lesken testamentissa jää vähemmälle, jopa osattomaksi. Näinkin se rullaa.
Ositussopimusta suositellaan, mutta ei se aina ole viisasta. Voi mennä ojasta allikkoon etenkin kiinteän omaisuuden osalta, koska osituksen jälkeen leski voi omaansa ja tasinkona omaksi saamaansa vapaasti pentuja kuulematta pantata, lahjoittaa ja myydä, kun taas osittamattomana nuo oikeustoimet eivät onnistu ilman suostumuksia tai hupeloiden annettuja valtakirjoja. tapaus&tapaus!
Paljonkohan on valtakirjoja lasten tietämättä väärennelty..
>>Ositussopimusta suositellaan, mutta ei se aina ole viisasta. Voi mennä ojasta allikkoon etenkin kiinteän omaisuuden osalta, koska osituksen jälkeen leski voi omaansa ja tasinkona omaksi saamaansa vapaasti pentuja kuulematta pantata, lahjoittaa ja myydä>lesket eivät ymmärrä ilman ositussopimusta tai muuta rankkaa tietomälliä, ettei lastensa omistamia perintöjä saa pesästä hukata.
Ketjussa ei kysellä mielipidettä lesken oikeudesta hävittää varoja, vaan kysytään tapauksia kun näin on käyny.
Anna nyt ihmisten vastata jotta totuus tulee ilmi.
Äläsekaannu jos sulla ei ole omakohtaista kokemusta lesken väärinkäytöstä.
Sinä kuulepa et täällä määrää, kuka mihinkin keskusteluun saa "sekaantua". Se, että minä kommentoin sitä yhtä ja samaa sinun jankkaustasi leskien väärinkäytöksistä ei estä ketään kertomasta mitä vain haluaa.
No joo, olen pahoillani ärsyttämisestäni ja osoitankin kiitokseni nim. erkille tuolla toisessakin ketjussa ansiokkaasta leskien puolustamisesta, ehkä orpojenkin! Tapauksiahan on moneksi, lesket vanhenevat ja usein höppääntyvät jo pitkän yhdessä eletyn avioliiton päättyessä. Tässä tilanteessa fiksut lesken ahdistusta ymmärtävät lapset jättävät pesän jakamattomaksi ja antavat leskelle niitä valtakirjoja asiointeja varten, joskus liiankin väljinä ja siten se soppa voi syntyä.
Nimittäin hiukankaan höpsähtäneitä leskiä tai ehkä vain rahoja metsästävät niin osa perillisistä kuin lapsuudesta läheinen muu suku ja etenkin erinäiset "hyvät" tahot. Näiden tilanteiden uhkaamia leskiä on perillisten oikeutettua valvoa, ettei lesken omat varat katoa sivullisille ilman että leski itse saisi niistä mielihyvää.
Lesken kotona asumisen turva kuolleen puolison lasten lakiosiakin vastaan on hyvä suoja, joka mielestäni ei kuittaudu hallintaoikeuden veroedulla. Niin ja onhan leski "nauttinut" puolisonsa rinnalla lapsista, niin miksi ei hänkin jättäisi tasavertaisen perinnön, etenkin lakiosansa vaatimatta jättäneille.
Kaikkea hyvää leskille, ehkä joudun sakkiinne, mutta "ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan"!
Meillä ei ainakaan anoppi (nyt 90 v) ole (onneksi) ymmärtänyt sitä, että miehensä osuus kuuluu itse asiassa heidän ainoalle tyttärelleen. Käyttää rahoja osittain omaan elämiseensä, kun oma eläkkeensä on pahuksen pieni. Ei tosin tuhlaile, vaan nuukasti elelee.
Sopii meille ja hyvä näin.
Kyllä siitä vielä ainoalle tyttärellekin jää. Väärinhän se olisi, jos anopin pitäisi kitkutella, kun ovat omaisuutensa yhdessä hankkineet. Perintöverotkin maksoimme omistamme.
>>Käyttää rahoja osittain omaan elämiseensä
Tasan tarkkaan on tiedossa.
Kun pankkitili on ollut "tai tili", niin tilin käyttöoikeus säilyy leskellä. Ei tarvita erllistä valtuutusta tai ei pankki tuota ole ainakaan edellyttänyt.
Muutenkin rahat ovat seilanneet tilien välillä, joten noista ei ota selvää edes Erkki. Käsite "omia rahojaan" on siis tuntematon.
Kun on "tai" -tili kyseessä, niin siltä ovat kumpainenkin voineet vapaasti yksinkin nostoja tehdä. Varmaan puolisot ovat myös tarkoittaneet, että tili on samalla tavoin sen käytössä, joka heistä viimeksi elää. Harvoinpa tuollaisella tai-tilillä tilillä on sellaisia summia, että niillä voisi oleellinen merkitys osituksessa olla. Mutta perintöä jahtaaville jälkeläisille tärkeintä tietysti on, että senttiäkään "heidän perinnöstään" ei kulu lesken tarpeisiin.
"Nordean Pirisen ja Finen Sirénin mukaan yhteiset tilit aiheuttavat päänvaivaa kuolintapauksissa. Esimerkiksi JA-tilissä vainajan tilalle astuu kuolinpesä osakkaineen, jolloin vaikkapa lesken eläkkeen nosto saattaa olla hankalaa. TAI-tili voi olla yhtä lailla hankala, voivathan kuolinpesän osakkaat nostella varoja tililtä leskeltä kysymättä."
"Turhilta riidoilta vältyttäisiin, jos osapuolilla olisi omat tilit sekä muutoinkin ennalta puhutut ja sovitut pelisäännöt. "
http://www.taloussanomat.fi/raha/2013/04/20/ei-yhteista-tilia-oletteko-naimisissa-ollenkaan/20135571/139
"Hyvät ja huonot puolet
TAI-TILI
Joustava, koska kumpikin voi nostaa rahaa ilman toisen suostumusta.
Sopii päivittäisten raha-asioiden hoitamiseen.
Jos toinen puolisoista kuolee, leski voi yhä käyttää tiliä.
—Toinen omistaja pääsee nostamaan varoja myös, vaikka toinen ei sitä haluaisi. Periaatteessa hän voi tyhjentää tilin ja häipyä rahojen kanssa.
— Soveltuu säästämiseen ja-tiliä huonommin. Jos raha ei pysy näpeissä, säästöt voivat haaskautua muihin tarkoituksiin kuin alun perin piti.
JA-TILI
Suojaa rahojasi, jos et luota toiseen tilinomistajan. Saman tekee oma tili ilman toisen käyttöoikeutta.
Jonkun omistajista tai vaikka ulkopuolisen voi valtuuttaa hoitamaan tiliä.
Joustava.
— Ei sovellu päivittäisten raha-asioiden hoitamiseen.
— Ei välttämättä helpota lesken raha-asioiden hoitamista."
http://www.etlehti.fi/artikkeli/elake/oma_talous/yhteinen_tili_vai_erilliset_tilit_katso_hyvat_ja_huonot_puolet
Tässä tapauksessa puolsot luonnollisesti olivat varmaan lähteneet siitä, että "tai tilin" rahat ovat yhteisiä ja ei varmaan heille ole tullut edes mieleen, että puolet rahoista menisi tyttärelle. Ovat varmasti lähteneet siitä, että kun aikanaan molemmat ovat kuolleet, niin tytär saa perinnöksi nyt lesken käytössä olevan asunnon.
Kyllä noilla tileillä voi olla isojakin summia. Tässä tapauksessa kymmeniä tuhansia.
Kaikkein selkeintä on, että kummallakin puolisolla on rahat omalla tilillä / omilla tileillä. Näin ei tule sotkuja, eikä tarvitse selvitellä kuka käytti kenenkin rahat. Näin myös leski pystyy jatkaamaan elämäänsä normaalisti puolisonsa kuoltua, eikä hänen tarvitse tilittää rahojen käyttöä kenellekään.
Näin eivät perilliset myöskään joudu maksamaan kahteen kertaan perintöveroja samasta omaisuudesta, kuten voi käydä jos leski on siirtänyt kuolinpesän rahat omiin nimiinsä (joko valtakirjalla tai juuri tuollaiselta tai-tililtä).
Leskellä on oikeus tuhlata eläessään vaikka kaikki varat , mitään perintöä ei ole ennen lesken kuolemaa .
Isä ja äiti ja 8 lasta.
Omakotitalo arvokkaalla paikalla.Me lapset olemme suullisesti sopineet,että perukirjoituksia tehdään,mutta kukaan ei vaadi pesästä mitään,ennen kuin molemmat ovat kuolleet.Jokainen meistä tietää,että
aina ei kaikkiin voi luottaa
Loppu toteamuksesi osalta vinkiksi, että ennen kuin etenette sopimisissanne, niin lukekaa pk 17:1, jonka mukaan perinnönjättäjän eläessä tehdyt sopimukset ovat mitättömiä.
Minun anoppini (leski) sai aikamoiset varat miehensä kuoltua. Hän on saanut niitä vapaasti käytellä, minulla ei ole aavistustakaan, ovatko kasvaneet vai huvenneet. Anopin oma asia.
Minulla on mieheni kanssa tai-tili, jota käytämme säästötilinä. Eli lähes kaikki varamme ovat siellä.
Ketjun aloittajan kaipaamia kokemuksia sinulla siis ei ole tai oikeastaan anoppiasi perivällä miehelläsi. Yleensä ne tulevatkin vasta leskien perunkirjoituksissa ja tyypillisesti useampien perillisten sakin alkaessa epäillä toisiaan lesken suosiosta pesän varojen huvettua.
Monesti tahattomat/tahalliset väärinkäytökset paljastuvat vasta leskenkin kuoltua.
Näistähän ei nosteta sen kummemmin meteliä kun niitä varoja ei enään saa takaisin, eikä syyllistä vastuuseen.
Minulle vain väitettiin että näitä tapauksia ei ole tai ne ovat harvinaisia.
Minä taasen väitän että ne ovat erittäin yleisiä mutta niistä ei huudella.
Lisää kommentteja omaisuuden häviämisestä.
>>Minä taasen väitän että ne ovat erittäin yleisiä
Ihailet ja kannustat niitä leskiä jotka rikkovat lakia ja varastavat rintaperillisten laillisen omaisuuden.
Kantasi olet tehnyt selväksi jo monessa ketjussa.
Anna nyt ihmisten vastata kysymykseen vai pelkäätköettä totuus tulee esille?
Vai mikä motiivi sulla on häiriköidä?
Ihailet ja kannustat niitä leskiä jotka rikkovat lakia ja varastavat rintaperillisten laillisen omaisuuden.
Kantasi olet tehnyt selväksi jo monessa ketjussa.
Anna nyt ihmisten vastata kysymykseen vai pelkäätköettä totuus tulee esille?
Vai mikä motiivi sulla on häiriköidä?
En ole erkki en, mutta eipä näytä tulevan sulle puolestapuhujia heh.- erkki on asialinjalla.
Siinähän menette haudalle huutelemaan,kyllä istuu ahneuden piru teidänkin olkapäällänne.Mitä te olette sen omaisuuden eteen tehneet?Ette yhtikäs mitään,olette vain vanhellinne syntyneet.Hommatkaa itse omat omaisuutenne ja pitäkää niistä tiukasti kiinni ettei vain kukaan pääse huijaamaan.
Hyvä tapa välttää riidat ja epäselvyydet, on se, että ositus ja perinnönjako toimitetaan mahdollisimman pian ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen. Yleensä kenellekään ei ole mitään hyötyä kuolinpesien pitämisestä jakamattomina. Poikkeuksiakin toki on, mutta ne ovat melko marginaalisia.
Jos halutaan, että leski saa käyttää ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän rahavaroja vapasti, ne tulee siirtää laillisella tavalla lesken omistukseen. Tämä tapahtuu osituksessa. Jos leski ei ole oikeutettu saamaan rahavarojen suuruista tasinkoa, niin sitten pitää lesken puolelta siirtää vastavasti jotakin omaisuutta kuolinpesän puolelle.
Näin toimien on lesken jälkeen hyvin yksinkertaista tehdä perunkirjoitus, kun perukirjaan ei tarvitse kirjata kuin lesken omat varat. Jos ensiksi kuolleen puolison kuolinpesä on jakamatta, pitää myös ensiksi kuolleen omaisuus luetella uudelleen lesken perukirjassa, ja siihen tulee kirjata jokainen pesästä luovuttettu tai käytetty omaisuuserä, joka on käytännössä mahdoton tehtävä, jos kirjanpitoa ei ole.
Mutta täällä leimataan ahneeksi ne jotka ehdottavat ositusta ja jakoa.
Suoranaista rikosta ihannoidaan kaikennäköisillä verukkeilla, on osallistuutu omaisuuden hankintaan, on tarkoitettu puolisolle (mutta ei ole testamenttia), perilliset pärjäävät muutenkin, jne.
Lakihan oin oikeastaan aika selvä perintöjen osalta.
Lakinainen on oikeassa. Kuolinpesien jakamattomana pitämisesti ei ole oikeasti juuri koskaan hyötyä. Varsinkin sitten kun pesiä on monia rinnakkain ja sisäkkäin, niitä ei ehkä enää maallikoiden toimin jaetakaan... tai jaetaan kyllä jotenkin ja ammattilaiset sitten siivoavat sotkut kalliilla. Perinnäiset käsitykset vain usein estävät järkevän ja tehokkaan omaisuuden hallinnan.
Teknisesi näin.
Inhimilliseltä kannalta asia on usein toisin. Puolison menettämisen lisäksi, menee leskeltä myös yhteisesti rakennettu tuttu ympäristö.
"No nyt siten ruvetaan purkamaan ja viemään minuakin hautaan!" - sanat, jotka olen mm. eräältä leskeltä kuullut. Lapset asian tajuttuaan jättivät pesän osittamatta ja kaikki saivat varmasti lopulta osuutensa.
Jos yhtään on osallisilla (myös leskellä) tolkkua, niin vaikka teknisesti olisi helpompaa osittaa pesä heti, niin pitäisin pääsääntöisesti osittamattomana. Aina tuo ei tietysti ole viisasta / mahdollista.
Osituksen toimittaminen ei vaikuta mitenkään lesken tuttuun ympäristöön. Leskellähän on oikeus pitää puolisoiden yhteinen koti ja koti-irtaimisto hallussaan koko loppuikänsä.
Osituksen toimittaminen tarkoittaa usein sitä, että leski saa tasingon, joka on täysin hänen määräysvallasssaan, eikä hänen tarvitse tehdä siitä tiliä kenellekään. Ihan hyvin voitaisiin syttää ahneiksi perillisiä, jotka pitkittävät tasingon suorittamista.
Älkää hyvät ihmiset jaelko väärää informaatiota ja pelotelko leskiä asioilla, jotka eivät ole totta!
Tässähän ei pelotella leskiä, vaan laitetaan perinnön saajia miettimään.
ihmisillä on joskus muutakin omaisuutta, kuin se ainokainen asunto jossa asuvat. Jos asunto on ainut omaisuus, niin eipä tuolla osituksella ole väliä, koska leski kuitenkin hallinnoi asuntoa.
Mutta jos leskelllä on vaikkapa sopiva sijoitusasunto eläkepäivien lisätuloja tuottaamaan, niin hän ei saa pitää yhteistä kotia hallussaan. Leskellä ja vainajalla saattaa olla myös esim. kesämökki. Sama koskee sitä.
Jos on olemassa merkittävä riski sille, etät leski hukkaa omaisuuden, niin ositus on perusteltu. Muutoin en näe sitä useimmiten järkeäväksi, enemmänkin ahneudeksi.
Olet väärässä tuon lesken sijoitusasunnon vaikutuksen suhteen.
Lesken sijoitusasunto on harvoin samantasoinen ja samalla paikkakunnalla kuin puolisoiden yhteinen koti. Tuo lakiin perustuva oikeus pitää yhteinen koti hallussaan takaa lesken asumistason säilymisen samanlaisena. Leski ei siis joudu muuttamaan pienempään asuntoon tai toiselle paikkakunnalle. Ja vaikka asunto olisi ihan samanainen ja samalla paikkakunnalla, niin osapuolet voivat aina sopia, että hallintaoikeus kohdistuu tuohon yhteiseen kotiin.
Ja mitä ihmettä tarkoitit kesämökin suhteen? Jos leski ja perilliset omistavat sen 50/50, niin silloinhan kaikki osapuolet voivat käytää mökkiä.
Mitä järkeä on pitää perittävän rahavarat kuolinpesän tilillä, jos leski voisi saada ne tai osan niistä tasinkona? Ja jolleivät kaikki rahavarat mene osituksessa leskelle, niin perilliset varmasti mieluusti ottavat hekin varoja esim. perintöverojen maksuun.
Et pysty näkemään ja kokemaan.
"
Teknisesi näin.
Inhimilliseltä kannalta asia on usein toisin.
"
Ymmärtänet joskus kun kohtaat tilanteen
Yleensä se, että asiat saadaan hoidettua loppuun, on myös hyvää terapiaa ja auttaa surutyössä.
Ja toisinaan jäämistöositukseen saadaa liitettyä sellaista verosuunnittelua, joka ei enää lesken kuoltua ole mahdollista.
Kannattaa ihan oikeasti selvittää asiat, käyttää asiantuntijoita, eikä uskoa kaikkea mitä jollain keskustelupalstoilla väitetään. :)
Kaikille raha ei ole ainut mittari elämässä.
Oliko sinulla mielessäsi jokin oikea peruste sille, miksi kuolinpesä kannattaisi pitää jakamattomana?
Kuka siitä hyötyisi ja miten?
Useinmiten leskinaiset ovat näitä kuolinpesien panttaajia. Syylllistämällä ja marttyyrinäytelmällä pimitetään perillisiltä heidän osuutensa. Eniten itsekkäitä, kokemuksesta alalla voisin näin väittää. Tai sitten suositaan esikoista muiden kustannuksella. Turvaudutaan vanhmpiaan lapsista siis ja näin annetaan erityisoikeuksia.
Leski ei välttämättä ole ahne, vaan ymmärtämätön. Kun vuosia tai vuosikymmeniä on kulunut ensimmäisen puolison kuolemasta, ja leski on hallinnoinut omaisuutta vapaasti, hän saattaa pitää omaisuutta omanaan varsinkin, jos lapset ovat koko ajan todenneet, että "me emme VAADI mitään".
Sitten seuraa hankalia tilanteita, kun leski tekee testamentin, jolla hän määrää myös tuosta ensiksi kuolleen omaisuudesta, joka on jo kertaalleen peritty, taikka pahimmillaan lahjoittaa lapsilleen tai lapsenlapsilleen kuolinpesän omaisuutta, ja lapset maksavat tietämättömyyksissään lahjavaroa jo omistamastaan omaisuudesta.
Ja jos lesken jälkeen tehtävässä perunkirjoituksessa ei käytetä asiantuntijaa, voi käydä niin, että jos kaikki omaisuus on siirretty lesken nimiin, se kaikki myös kirjataan lesken perukirjaan hänen omaisuudekseen, ja taas maksetaan veroja jo kertaalleen verotetusta omaisuudesta.
Ositukset siis ainakin kuntoon, on minun neuvoni, vaikka kuolinpesä jätettäisiinkin jostain syystä jakamatta.
Metsät hakattu putipuhtaiksi yli yhdeksänkymppisen mummon hallitessa kuolinpesää. Metsää myyty mummon viimeisten elinkuukausien aikana. Tilit tyhjät, missä ne metsärahat ovat. Lähellä asuvat siskokset vieneet rahat (kymmeniä tuhansia). Kauempana asuvat jääneet nuolemaan näppejään. Olivat sentään niin fiksuja että jättivät rahaa sen verran, että sai maksettua kaupasta menevät alvit. Siitähän helppo laskea puukaupan hinta.
Pitäkööt rahat, kun ovat niin köyhiä ja ahneita. Paha saa aina palkkansa. Seuraava vaihe näyttää olevan pesän jakamisen jarruttaminen, siis ei tapahdu mitään. Elelevät kuin mummo olisi vielä elossa. Seuraan sivusta aikani...
Nykyään perintö häviää myös asuntojen arvon romahtaessa. Miten näissä tilanteissa. Leski asuu perikunnan omistamassa osakkeessa ja lähiöasunnon arvo romahtaa kun putkiremontti lähestyy ja lähiöihin ei kukaan enää muuta edes vuokralle. Monin paikoin maaseudullakin kuulee että vanhoista taloista enää mitään saa.
Jos leskellä on säästöjä, kuuluuko hänen maksaa jos ei asunnosta saa enää perintöosuuttaan.
Asunto arvostetaan perukirjassa kuolinhetken käypään arvoon. Jos sen arvo myöhemmin laskee, niin lasten lasten perintöosuuksien arvo on pienempi kuin se oli kuolinhetkellä. Ihan samalla tavalla käy jos perii pörssiosakkeita, joiden kurssi on kuolinpäivänä korkealla, mutta romahtaa sitten myöhemmin.
Eli kyllä lapset sen perintöosuutensa silti täysimääräisenä saavat, vaikka ikävää toki jos omaisuuden arvo on laskenut, ja perintöveroja on maksettu korkeammasta summasta.
Näitä tapauksia tulee toisinaan vastaan jossa leski uhkailee tehdä perinnöttömäksi jos vaatii lakiosia.
Jos tuollaista uhkausta tarkastelee matemaattisesti niin toisinaan on tilanne että kannattaa ottaa ne lakiosat vaikka menettäisi tulevat perinnöt.
Eikä tuollaiseen uhkaukseen suostuminen takaa että saisi jakossa mitään.
Tuo oma perintöosuuden arvo voi hävitä olemattomiin kuin lesken varallisuuskin.
Joten miettikää tarkasti mitä tehdä jos tulee tuollaisia uhkauksia, oma kantani on että uhkauksiin ei kannata koskaan lähteä mukaan.
On kuin antaisi pirulle pikkusormen.
Leskihän voi joka tapauksessa kuluttaa kaiken omaisuutensa tai tehdä siitä testamentin kenen tahansa hyväksi. Eli vaati perillinen lakiosansa ensiksi kuolleen jälkeen tai ei, niin ei se ole mikään takuu siitä, että lesken jälkeen olisi mitään perittävää, tai että perillinen saisi hänen jälkeensä muuta kuin lakiosan.
Näitä pitää kuitenkin tarkastella tapauskohtaisesti. Jos ensiksi kuolleen kuolinpesässä ei ole mitään muuta omaisuutta kuin puolisoiden yhteinen koti tai osuus siitä, niin lakiosan vaatimisella ei ole yleensä käytännössä mitään merkitystä (jos siis on kyse lesken hallintaoikeudesta asuntoon).