Mä tykkään yhestä kundista. Oon tykänny jo syksystä lähtien. En saa sitä mielestäni. Se näyttää vähän siltä, saattais tykätä musta.
Mutta.
Mun yks tuttu (tyttö) kerto friendzonanneensa sen, eli se kundi tykkää siitä, eikä musta. Se tyttö on paljon nätimpi ja kivempi kun mä, ja mulla tuskin tulee oleen mahollisuuksia sen kundin kaa. Jos mä tunnustasin sille mun tunteet, se varmaan luulis, että mä pilailen.
Mä oon aika keskinkertasen näkönen. En oo suosittu. Monien silmissä mä oon hikke. Mulla ei oo merkkivaatteita, enkä mä laita aamuisin sentin pakkelikerrosta naamaani enkä lotraa Hollisterin hajuvedellä tai tee paljon mitään, mitä ns. "suositut" tytöt tekee. Mä en oo hyvä tanssimaan, mä en oo notkee, eikä mulla oo lauluääntä. Mä en nää itessäni mitään hienoa tai viehättävää.
Mä oon usein tosi surullinen, mut mä en näytä sitä päällepäin. Oon kavereiden kanssa ihan normaalin olonen, puhun, nauran yms. En näytä mun surullisuutta julkisesti, joten kotona se purkautuu kiukkuna.
Mulla on elämässä kyllä kaikki hyvin. Mulla on vanhemmat, jotka välittää musta, mun koulu menee hyvin, mä en oo ikinä sekaantunu päihteisiin... mun ainoo ongelma on se, että mä oon usein tosi yksinäinen, ja siitä aiheutuva paha olo heijastuu moneen muuhun asiaan.
Osaako kukaan samaistua? Miten mä voisin ratkasta mun ongelman? Mä en haluu säälii tai mitään. Mä en myöskään kerjää huomioo, vaan haluun oikeesti ratkasta asiat. Ja sori, tuli tosi pitkä ja sekava teksti...
Mutta.
Mun yks tuttu (tyttö) kerto friendzonanneensa sen, eli se kundi tykkää siitä, eikä musta. Se tyttö on paljon nätimpi ja kivempi kun mä, ja mulla tuskin tulee oleen mahollisuuksia sen kundin kaa. Jos mä tunnustasin sille mun tunteet, se varmaan luulis, että mä pilailen.
Mä oon aika keskinkertasen näkönen. En oo suosittu. Monien silmissä mä oon hikke. Mulla ei oo merkkivaatteita, enkä mä laita aamuisin sentin pakkelikerrosta naamaani enkä lotraa Hollisterin hajuvedellä tai tee paljon mitään, mitä ns. "suositut" tytöt tekee. Mä en oo hyvä tanssimaan, mä en oo notkee, eikä mulla oo lauluääntä. Mä en nää itessäni mitään hienoa tai viehättävää.
Mä oon usein tosi surullinen, mut mä en näytä sitä päällepäin. Oon kavereiden kanssa ihan normaalin olonen, puhun, nauran yms. En näytä mun surullisuutta julkisesti, joten kotona se purkautuu kiukkuna.
Mulla on elämässä kyllä kaikki hyvin. Mulla on vanhemmat, jotka välittää musta, mun koulu menee hyvin, mä en oo ikinä sekaantunu päihteisiin... mun ainoo ongelma on se, että mä oon usein tosi yksinäinen, ja siitä aiheutuva paha olo heijastuu moneen muuhun asiaan.
Osaako kukaan samaistua? Miten mä voisin ratkasta mun ongelman? Mä en haluu säälii tai mitään. Mä en myöskään kerjää huomioo, vaan haluun oikeesti ratkasta asiat. Ja sori, tuli tosi pitkä ja sekava teksti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkä ikäne oot? Kuulostat vähän mun ihastukselta
Oon poika mutt mul on sama ongelma :/
Oon 17v jätkä joka tuli friendzonetetuks yhen tosi upeen olosen tytön toimesta. Mutta jos joku tyttö olis musta kiinnostunu vaikka se olis ulkonäöllisesti heikompi kun se toinen nii haluisin ehottomasti tietää sen. Se että joku on kiinnostunu musta, tekee siitä tytöstä kiinnostavan.