Koiranpennun kasvattamisesta

Ei missään tapauksessa yhteistä koiraa vielä tossa vaiheessa. Riitaa ja itkua tulee aivan varmasti. Ja eniten siinä kärsii viaton koira.

Keksikää joku muu yhteinen juttu. EI ELÄVÄÄ OLENTOA LELUKSI.

Pentuhan on silloin vasta luovutus-iässä!!! Hyvä jos on päässyt teidän luoksenne edes vielä silloin, eli antakaa sen nyt olla siellä sinun luonasi ainakin 2,5-3 ekaa viikkoa sen jälkeen kun se on täyttänyt 12-viikkoa, että se todella ehtii tutustua teidän molempien hajuihin ja tapoihinkin, ettei se stressaa sitten poikakaverisi luona ja pissa-kuolutus menee kokonaan mönkään.

Enkä nyt sanoisi, että pitäisi odottaa ihan siihenkään asti, että pentu on täysin sisäsiisti, Jos poikaystäväsi osaa ja hänellä on paljon aikaa jatkaa sen sisäsiisteys-koulutusta, kun koira on käymässä hänen luonaan.

Tyrmään ajatuksen täysin. Suoraan sanottuna kuulostaa typerältä, että 12 viikkoinen pentu ramppaa paikasta toiseen. Se on siinä vaiheessa niin pieni, että hyvä kun on tottunut sen kodin hajuihin missä on enemmän. Jos te sitä viette paikasta toiseen niin sitten vähintäänkin molemmat mukaan siihen kämppään mihin koira menee. Jos te ette asu yhdessä niin koira kiintyy toiseen enemmän ja se on sitten vain hyväksyttävä.

Vielä plussana kaikki kivat koulutus jutut, kuten sisäsiisteys ja yksinolo. Lyön vaikka vetoa, että koulutus on vaikeampaa, jos on kaksi eri kotia.

Siis miten viedä öiksi pois? Siis minne, siis niin, että se on yleensä luonasi, mutta joskus poikakaverin luona, jolloin se jää myös yöksi sinne? Ei sen välttämättä tarvitse ongelma olla, kunhan koira tuntee teidät molemmat, ja saa olla yöt makkarissa (=ei missään häkissä yksin jossain). Mutta komppaan edellisiä siinä, että älkää "yhdessä" sitä koiraa nyt ainakaan hankkiko. Päättäkää, kumman koira on; sinun vaiko kundin? Näin, jos teille tulee erimeilisyyksiä jostain, on selvää kumpi päättää.

Mutta ennen kaikkea, en nyt tarkoita manata, mutta jos tulee ero teille. Mihin koira menee? Toiselle teistä? Moni yllättyy siitä, kuinka paljon tässä maassa lopetetaan ns erokoiria. Eli hauva hankitaan yhdessä, mutta kumpikaan ei aio/voi yksin pitää siitä huolta. Kaveritkaan eivät koiraa ota, piikille siis.

Ei missään nimessä koiraa tuollaiseen tilanteeseen. Oma elämäkin on vielä niin hakusessa että ei ketään eikä mitään hoidettavaa tuollaiseen tilanteeseen. Voin luvata että isompiakin ongelmia kun yöksi toisen luokse vieminen tulee koiran pidossa eteen.
Pistäkää jäitä hattun nyt, ja palatkaa myöhemmin asiaan.

Ei kuulosta hyvältä tuollainen edestakaisin ramppaaminen pennun (ei kyllä myöskään aikuisen koiran) kanssa, koiralla on hyvä olla yksi "oma koti" ja koira ottaa omakseen yhden laumanjohtajan. Luulen, että koira aikalailla häkeltyisi tuommosesta, kaikenlaisten perusasioiden opettaminen olisi hankalampaa. Sosiaalistaminen hoidetaan ulkona muita ihmisiä ja koiria tavaten. En muutenkaan kannata tuota, että otetaan koira "yhteiseksi", entä sitten kun/jos ero tulee, kummalle koira jää? Jos ette edes asu yhdessä, niin miksi pitää olla yhteinen koira?? Koira voi myös ikävöidä omia ihmisiään, eli aina kun on poikaystäväsi luona, niin saattaisi ikävöidä sinua (tai toisinpäin) eikä asiat sujuisi. Itse olen tarkka siitä että eläimeni on tasan minun, minä ne hoidan, ja minuun ne voi luottaa, ja se on eduksi kaikille osapuolille, koiralle selkeää, ja hommat sujuu.