Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Vainajan näyttäminen lapselle

mietityttää

Minulla on 6 v poika ja hautajaiset ovat isoäidille tulossa. Siellä sitten pitäisi viettää hiljainen hetki läheisten ja vainajan kesken. Muistan omasta lapsuudestani kun näin 9 vuotiaana isoisäni arkussa. Ei pelottanut yhtään. Lapsethan suhtautuvat tähän eri tavalla. Pohdin vain että pitäisikö lapselle isoäidin kuolleet kasvot näyttää vai ei. Lapsi on herkkä ja tietyt asiat pelottaa. Surullisia elokuvia, kuten Bambia ei pysty katsomaan koska siinä Bambi menettää äidin. Räiskintäleffoja pystyy katsomaan oikein hyvin. Tuntuu että poika ei oikein ymärrä vielä kuolemaa, sen lopullisuutta. Ehkä vainajan näkeminen valaisisi asiaa.

Mielipiteitä?

17

514

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Juhanusruusu

      Tähän ei ole tietenkään yhtä ja ainoata oikeaa toimintatapaa, mutta minä en vainajaa herkälle lapselle näyttäisi. Kävin itse 20-vuotiaana katsomassa isoäitini ruumista ja siitä jäi todella järkyttävä muisto. Pitkän aikaa näin kuolleet, elottomat kasvot aina edessäni, kun suljin silmäni, vaikka olisin halunnut vaalia muistoa elävästä isoäidistäni.Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olin saattamassa äitini viimeiselle matkalle. Silloin kuolleen näkeminen ei tuntunut lainkaan pahalle, vaan tuntui, että vainaja oli päässyt nyt kivuistaan lepoon. Silti en missään tapauksessa aikaisemman kokemukseni vuoksi halunnut, että 4-vuotiaani näkee mumminsa kuolleena.

      Lämmin osaanottoni.

      • So. kehityskaari

        Tässä jutussa on vain se vika, että 4-vuotias ja 20-vuotias ovat kaksi täysin eri asiaa. Silloin suhtautuminen kuolemaan ja kaikkeen muuhunkin on täydellisesti eri maailmoista.


      • kuuromykkä
        So. kehityskaari kirjoitti:

        Tässä jutussa on vain se vika, että 4-vuotias ja 20-vuotias ovat kaksi täysin eri asiaa. Silloin suhtautuminen kuolemaan ja kaikkeen muuhunkin on täydellisesti eri maailmoista.

        http://www.city.fi/ilmiot/kuoleman jalkeen/1897


      • Silmät ja mieli auki
        kuuromykkä kirjoitti:

        http://www.city.fi/ilmiot/kuoleman jalkeen/1897

        Joo-o, mielenkiintoista ja osin tuttua. Mutta miten se liittyi aloittajan kysymykseen? Saatika "kehityskaaren" kommenttiin?

        Olin matkoilla, kun isäni kuoli. Taisi mennä suunnilleen viikko kuolinpäivästä, kun hänet näytettiin omaisille arkussaan. Siellä lepäsi rauhalliseksi ja levolliseksi rauennut isän kuori, ei mitään mörköä tai muuksi muuttunutta kauhistusta.

        Ihminen näkee elämän asiat sillä lailla, kuin hän on ne sisäistänyt. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, miten ajattelee ja sisäistää.


    • niin toimisin

      Ainakin surutyön kannalta olisi parempi lapsen saada nähdä mummo arkussa. Silloin hän paremmin mieltää, että mummo on kuollut. Itse sallisin nähdä.

    • Totta kai. Miksi ei?

      Aloittaja muistaa omat kokemuksensa ja 'tietää', että lapset suhtautuvat paljon luonnollisemmin kaikkeen kuin aikuiset. Miksi siis epäilys ja kysymys?

      Kuolleen kasvot eivät pelota, jos sinä et sano, että ne voivat hyökätä arkusta niskaan. Ts. juttu on kiinni vain siitä, miten sinä sen käsittelet ja kerrot niin, että lapsi pystyy ymmärtämään.

    • Hei nimimerkki mietityttää,
      osanottoni suruunne! Minäkin rohkaisisin sinua luottamaan omaan arvioosi lapsen kokemuksesta. Usein pelottavampaa lapselle on se, jos kuolemasta ei puhuta ja se yritetään jotenkin pimittää heiltä kokonaan. Kuten itsekin totesit, lapsi ottaa asiat jotenkin luonnollisina. Kun annatte tilaa hänen kysymyksilleen ja ajatuksilleen, kaikki menee varmasti hyvin.

      Sinikka-pappi

      • Nasse.

        Nimimerkki Sinikka-pappi, avaaja kirjoitti "Tuntuu että poika ei oikein ymärrä vielä kuolemaa, sen lopullisuutta"


        Jotenkin Nassesta tuntuu ettet sinäkään sitä ymmärrä. Tässä ilmeisesti tuo kuusivuotias poika on sinua kypsempi ja kyvykkäämpi ymmärtämään.


      • Hah !
        Nasse. kirjoitti:

        Nimimerkki Sinikka-pappi, avaaja kirjoitti "Tuntuu että poika ei oikein ymärrä vielä kuolemaa, sen lopullisuutta"


        Jotenkin Nassesta tuntuu ettet sinäkään sitä ymmärrä. Tässä ilmeisesti tuo kuusivuotias poika on sinua kypsempi ja kyvykkäämpi ymmärtämään.

        Tai sitten ymmärtämätön olet ihan vain sinä.


    • voi helvetti sent...

      mieti miksi pitäisi. on julmaa ajatella itseään. ei todellakaan lapselle kuolleita ruumiita näytetä. antaa lapsella olla ne omat muistot. tuskin edes haluaisi nähdä-tai edes moista ajattelee. kauhee koko ajatus.

      • Itse olet kauhea

        Käyhän kehittymässä jossain. Lapset kyllä haluavat nähdä ja kokea, täystyhjennetyt ns. aikuiset eivät. Mitä "kauheaa" sinä asiassa näet? Kuolema on yhtä luonnollista kuin elämä, johon se kuuluu.


    • ei kauheaa

      Lapsi ei miellä kuolemaa asiaksi, että läheinen on nyt täältä lopullisesti poissa, jos ei näe konkreettisesti vainajaa. Hän voi odottaa ukkia tai mummoa palaavaksi.
      Tärkeää on selittää lapselle, mitä kuolema on ja että arkussa on läheisen ulkoinen kuori.

    • dweik

      Anna lapsen tunnustella vainajan kättä. Kerro, miksi se on kylmä.
      Ihan luonnollinen selitys, ei 100v nukkuvaa satua...

    • Ihan jees

      Ei kuolemaa tarvitse mielestäni lakaista maton alle. Miksi elämään kuuluva luonnollinen asian ymmärtäminen olisi huono asia, kun saman aikaisesti lapset katsovat kaikenlaista kuolemalla mässäilevää hömppää televisiosta.

      Itse olen pienestäpitäen ollut katsomassa vainajaa, eikä se ole ollut mitenkään huono asia. On tietenkin tilanteita, jolloin on viisainta noudattaa neuvoa, kun on tieto, että arkun avaamista ei suositella.

      • Kokemusta

        Lapseni näkivät äitinsä kuolleena alle vuorokauden päästä sairaalan kappelissa jossa poistin vanutupot silmiltä jotta näyttäisi nukkuvan.
        Arkkuun laiton yhteydessä huomasin kuitenkin sen verran muutoksia että ajattelin että on hyvä että lapsille jäi äidistään kuva nukkuvana, ei kuolleena.

        Vaimon äiti yritti maanitella lapsia katsomaan äitiään vielä hautajaisissa kirkon ruumshuoneella mutta lapset eivät halunneet, olivat jo jättäneet hyvästit äidilleen.

        Joten kannattaa miettiä minkälaisen kuvan antaa lapsille, äiti jonka kaikki kasvonpiirteet ovat lapsen muistissa voi olla järkytys nähdä erinlaiset kasvot arkussa.
        Toisaalta vanhempi ei niin läheinen ihminen ei näytä lapsesta ehkä niin erinlaiselta kuolleena.

        Todellista harkintaa tarvitaan tässäkin asiassa.


      • Kokemusta kirjoitti:

        Lapseni näkivät äitinsä kuolleena alle vuorokauden päästä sairaalan kappelissa jossa poistin vanutupot silmiltä jotta näyttäisi nukkuvan.
        Arkkuun laiton yhteydessä huomasin kuitenkin sen verran muutoksia että ajattelin että on hyvä että lapsille jäi äidistään kuva nukkuvana, ei kuolleena.

        Vaimon äiti yritti maanitella lapsia katsomaan äitiään vielä hautajaisissa kirkon ruumshuoneella mutta lapset eivät halunneet, olivat jo jättäneet hyvästit äidilleen.

        Joten kannattaa miettiä minkälaisen kuvan antaa lapsille, äiti jonka kaikki kasvonpiirteet ovat lapsen muistissa voi olla järkytys nähdä erinlaiset kasvot arkussa.
        Toisaalta vanhempi ei niin läheinen ihminen ei näytä lapsesta ehkä niin erinlaiselta kuolleena.

        Todellista harkintaa tarvitaan tässäkin asiassa.

        Tuo on ollut viisasta että olet arkkuun laiton yhteydessä pohtinut sitä näkyä että kannattaako antaa lasten nähdä. Itse suosittelen että aina ennen vainajan katsomista, jos kuolemasta on jo tovi kulunut, on hyvä että joku ensin "tarkistaa" tilanteen. Joku joka sen pystyy tekemään. Jos ei omasta porukasta kukaan niin sitten siunauskappelin tai hautaustoimiston tms työntekijä.

        Lapset suhtautuvat kuolemaan usein hyvin luonnollisesti, meillä aikuisilla on heistä paljon oppimista.

        Aija-pappi


    • t16

      Muistan, kun mummoni kuoli minun ollessa 8-vuotias. Olisin silloin halunnut päästä mummoa katsomaan, kun hän oli minulle todella rakas ja läheinen, mutta äiti ei päästänyt. En usko, että siitä olisi traumoja jäänyt.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      85
      2278
    2. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      50
      1974
    3. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      23
      1848
    4. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      87
      1783
    5. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      10
      1618
    6. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      77
      1532
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      24
      1413
    8. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1372
    9. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      39
      1359
    10. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      72
      1341
    Aihe