Aina kun kysyy muilta kokeneemmilta ja/tai vanhemmilta ihmisiltä työstään, aina tulee vastaus:"Älä ainakaan tähän hommaan rupee." Mihin suuntaan mielestäsi nykynuoret pitäisi suuntautua? Onko kaikki vain pessimistejä, jotka eivät pidä työstään?
Kommentteja aiheesta kaipailisin.
Kommentteja aiheesta kaipailisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harvalla ihmisellä nyt on todellista vertailupohjaa eri ammattialoista, eli he olisivat työskennelleet pitkähköjä aikoja eri ammateissa ja he todella näin voisivat verrata kahta tai useampaa alaa keskenään. Siksi useampikin voi helpommin pikaisesti kertoa, mitkä ovat heidän ammattinsa varjopuolet; pluspuolien kertominen onkin jo vaikeampaa, koska se edellyttäisi laajempaa näkemystä.
Lisäksi usealla koulutuksella voi tehdä töitä niin laajalla alueella, ettei yhden laidan kokemus kerro alasta koko kuvaa. Jo samankaltaisesta työpaikasta toiseen siirtyminen voi muuttaa tuntumaa aivan toiseksi.
Jos nyt neuvoja antaisin, niin kannattaa ensin miettiä omat kiinnostuksen kohteet ja niiden pysyvyys. Sitten voisi selvittää, minkälaisia työtehtäviä kiinnostavalta tuntuvalla alalla on, miten ala työllistää, mihin suuntaan ala on kehittymässä (kasvaa/supistuu) ja mikä on alan henkilöstön ikärakenne. Lopuksi voisi selvittää tarvittavan koulutuksen: onko taustallasi siihen helppo päästä, kuinka pitkä ja vaativa se on sekä onko koulutuksesta missä määrin hyötyä muilla aloilla, jos valinta ei sattuisikaan nappiin.
Happotestinä tietysti voisi pyrkiä joksikin aikaa alan töihin, jolloin saisi käytännön tuntumaa alaan. Tosin tällöin on huomattava, että kouluttamattoman ihmisen työt alalla kuin alalla voivat poiketa merkittävästi koulutetun ja kokeneen tehtävistä, mutta näkisipähän siinä ainakin läheltä, mitä alalla todella puuhataan.
Minusta olisi tärkeää löytää sopiva tasapaino sen välillä, mikä kiinnostaa ja mikä työllistää.
Tietysti on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, mikä on mahdollista. Eli kenestä hyvänsä ei tule millään koulutuksella oopperatähteä.
Loppujen lopuksi työstä kuin työstä voi tehdä omalla asenteella itselle mielenkiintoisen. Siivooja saa työssään koko ajan hyvää liikuntaa ja näkee heti työnsä jäljen. Opettaja saa olla tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa ja vastaa tulevaisuuden osaajista.
Vastaukseni on vastoin virallista mantraa, mutta suosittelisin odottamaan että aika kuluu; moni löytää oman kutsumuksensa vasta hieman vanhempana. Se ei toki tarkoita vetelehtimistä, töitä voi tehdä ja avoimessa yo/amk:ssa voi opiskella. Itse päädyin radikaalisti erilaiselle alalle kuin mihin ajattelin meneväni/sopivani parikymppisenä.