Lapsi ei nuku enää!!

Ihan saman lailla on käynyt meillä :D Lapsi on 2-vuotias, aina nukkunut hyvin, vaan ei enään... Aivan samaan tapaan, kuin teilläkin! Oon itse pistänyt ton nukkumaanmenosta kieltäytymisen ja sitä vastaan tappelemisen uhman piikkiin. Se kun on alkanut pikkuisestani paistaan päivä päivältä pahemmin, niin en ole ollut vielä kauhean huolissani. Nää on näitä "vaiheita" :D

Noh, tiedämpähän ainakin viimein, miltä tuntuu kun lapsi ei suostu nukkumaan ja herättelee aamusin 5 aikaan, eikä nukukkaan totutusti 12 tunnin unia :D

korvatulehdus. Näin meillä asia selvisi.

Heh kiva kuulla että muillakin menee näin päin:)
Itsekkin vasta nyt lapsen ollessa reilu 2 v saan huomata kuinka rankkoja yöheräilyt ovatkaan.
Kaikilla tutuillani on olleet huonosti nukkuvat vauvat ja ovat olleet minulle "kateellisia" kun meillä nukuttu niin hyvin. No eipä tarvitse enää, nyt heidän 2 vuotiaat nukkuvat!
Itsekkin toivon että olisi ohi menevä vaihe menossa.
Meilläkin ollut viime aikoina paljon uhmaa, mutta tuskin se yöllä herättää.

Korvat käytiin jo katsomassa, terveet oli

Lasten mielikuvitus kehittyy heidän kasvaessaan ja he alkavat mm. nähdä painajaisunia. Samoin lapsi voi alkaa pelätä mörköjä tms. mielikuvitusolioita, jos on niitä esim. telkkarissa nähnyt tai niitä on ollut jossain tarinassa, jota on luettu. Lapsi saattaa kaivata aikuisen läheisyyttä rauhoittumiseen. Lapsi nukkuu ilmeisesti omassa huoneessaan? Häntä saattaa varsinkin silloin pelottaa yksin. Puhuuko lapsi jo kuinka paljon? Yrittäisin päivällä (eli silloin, kun lapsi on rauhallinen) selvitellä, mikä nukkumaanmenossa pelottaa.

Niin, itsekkin olen ajatellut jos johtuisi mielikuvituksen kehittymisestä tai juuri pahoista unista.
Lapsi puhuu ihan ok ja olenkin yrittänyt päivällä kysellä että "mikä siellä sängyssä itkettää jne" "näitkö pahoja unia?"
Lapsi ei siis oikein osaa kertoa mikä siinä itkettää, joskus toistelee perässäni "paha uni, pahamieli" tiedä sitten mikä on oikea syy:)

Alkaa vaan iskä ja äiskä olemaan aika pahoissa univeloissa.
Ja mitähän jos lasta oikeasti pelottaa siellä omassa huoneessa joku "mörkö".
Onko se sitten reilua pitää toista siellä pelkäämässä?
Ja jos ottaisin viereen niin jääköhän siitä sitten pinttynyt tapa ja nukutaan kaikki huonosti....

Meillä oli aivan tismalleen samanlainen "kasvunvaihe" juurikin tuossa iässä. Tyttö, joka oli vauvasta asti nukkunut kuin unelma, alkoi pitää aivan yhtäkkiä perhettä hereillä. Kohtaukset öisin olivat vähän kuin kauhukohtausten kaltaisia, hysteeristä huutoa, josta rauhottuminen kesti kauan. Välillä nukahti ja sitten taas huuto alkoi uudestaan. Tätä oli monta kuukautta monen monta tuntia yössä. Olimme väsyneitä kaikki ja lopulta päätimme, että tytön sänky siirtyy omasta huoneesta meidän sängyn viereen. Tyttö nukkui noin 1,5 kuukautta meidän huoneessa ja kun yhtäkkiä yöheräilyt jäivät pois, uskallettiin varovasti siirtää häntä takaisin omaan huoneeseen... Jännitimme paljon, mutta kuinka ollakaan, huudot ja valvomiset jäivät kuin taikaiskusta pois ja tyttö nukkui jälleen! Tietty ikä oli ohitettu ja lapsi kasvoi muutaman kuukauden aikana yli peloistaan.

Suosittelen kokeilemaan viereen ottamista, jos tuntuu, ettei muuten helpota! Kyllä lapsen täytyy antaa olla vieressä, jos lapsi niin haluaa. Tulee kuitenkin aika, kun lasta ei enää saa viereensä, vaikka kuinka haluaisi. Nauttikaa läheisyydestä niin kauan, kuin sitä kestää :) Ne vaiheet ovat ohi nopeammin kuin uskoisikaan.

Tsemppiä!

Meillä ihan sama, ja lapsella taitaa olla eroahdistus. Herää yöllä tarkastamaan onko äiti ja isi vielä paikalla.