muistutin häntä
iholtani ja
piirteiltäni
täydenkuun
laulunpätkää
tuulen pieksemää
kivikkoa, joka
on loistoon
kietoutuneena
kasvanut kohdussa
kuin
epätoivoinen
syke
äärimmäisen
yksinäisyyden hetkinä
muistinmenetys on
täydellinen
hortoilen humalaisena
tulevaisuuden
äärimmäisessä
pisteessä
häikäisevä päivä
tai
sokea yö,
jossa ei
ole ketään
en tunne itseäni
lysähtäen
tunteettomaan
tilaan
mahdollisuuksien
rajoihin,
joita ei ole
on vain
työni yli
nukkuva
auki suinen
sylkivana
tuijottamassa turvonneita
silmiä,
painettuja kirjaimia
koiperhosparvissa
valkeaa pölyä
palkka, joka
makaa taskuissa
pahoinvoivana
tuntemattomana
innostuksena
olen lähempänä
hulluutta,
jumaluutta
kuin
koskaan aiemmin
sekasortoisen eläimen
aistien kaipaus
pehmeä maku
ja
tyttömäinen hengitys
tuoreen myskin
tuoksuva pinta
elimiä, joilla
on näkyvä muoto
antenni, joka
yritti lähettää
signaalia
telakoituakseen
maailman
kauneimpiin
atomeihin
koskemattomaan ja
liikkumattomaan
kuvaan
paljaisiin
pyöreän
vaaleisiin rintoihin
paljastaen ja
peittäen
kaulan,
kasvot
myötäsyntyisen
surumielisyyden
värähteleviä
pisteitä
iiriksessä
kykyä irrottaa
kielet kannoistaan
parrattoman
kasvon etsiessä
älyn varjoa
taistellessaan
hajoamistaan
vastaan
irrottamalla sielusta
paloja palata
spitaali,
joka
on liimautunut
tulehdukseen
ristiriitaan ja
asiattomuuteen,
jonka solun
sisin yrittää
tarjoilla
revin ja
riuhdoin
itseni
eroon vaginasta
sieltä, jonne
olin
juuri ilostani
ryöminyt
pisteeseen missä
päiväkin on
yö
lohtu, joka
tanssiaisten jälkeen
jättää hyvästijättöisen
muminan
vihollinen
ei
vaan rakastettu
uskovainen
pyhiinvaeltaja
kuolemattomuuden
kammiossa
portilla
pimeän maan
luomiskertomuksen
äärimmäinen tähtipiste
nielläkseen horisontin
kaikki elämän
huimaavat kulut
juonteeni
mystiset
viehtymykset
narkoosini on
matkalla
avaruuden halki
pois kauas
elämästä,
maan olemassa
olosta
miksi
miksi
siksikö,
että
näkisin
pehmeiden dyynien
autiomaan
nuoresta ihosta
tehdyn leijasi,
kaikki rakkaudesta
puhuvat ja
koskettelevat
hipaisut
tahtomme
kieleen, joka
monitahoisen
sädekehän
tavoin
on imelä
hyväkäytöksinen kyky
luoda neitseellisiä
uniaan kupari
reunuksilla kipinöillään
elävänä ja
läsnä olevana
vertauskuvia ja
kuvajaisia
maagisen kohtalon
muoto,
kyky vaihtaa
nahkansa
tai yritys
tulla ulos
nahastaan
astua rakkauden
alueelle,
soittamaan ovikelloa
lastuja irronneesta
höylästä
tulevaisuuden
ohittama
kivettynyt pinta,
jonka pilvistä
tuleva himmeä
kajastus julistaa
olet reviirilläni
tietämättäni ajankulua,
päiviä
kuukausia
olin valkea
lakana
kauhun ja riemun
mylläkässä
kädestä pitävä
tähtisumu
jumalainen tuoksu
huoneessani
salakavalasti
ja vähitellen
tulen nielemä
mielikuvitus
jonka matka oli
päättynyt
http://www.youtube.com/watch?v=Q3L4spg8vyo
iholtani ja
piirteiltäni
täydenkuun
laulunpätkää
tuulen pieksemää
kivikkoa, joka
on loistoon
kietoutuneena
kasvanut kohdussa
kuin
epätoivoinen
syke
äärimmäisen
yksinäisyyden hetkinä
muistinmenetys on
täydellinen
hortoilen humalaisena
tulevaisuuden
äärimmäisessä
pisteessä
häikäisevä päivä
tai
sokea yö,
jossa ei
ole ketään
en tunne itseäni
lysähtäen
tunteettomaan
tilaan
mahdollisuuksien
rajoihin,
joita ei ole
on vain
työni yli
nukkuva
auki suinen
sylkivana
tuijottamassa turvonneita
silmiä,
painettuja kirjaimia
koiperhosparvissa
valkeaa pölyä
palkka, joka
makaa taskuissa
pahoinvoivana
tuntemattomana
innostuksena
olen lähempänä
hulluutta,
jumaluutta
kuin
koskaan aiemmin
sekasortoisen eläimen
aistien kaipaus
pehmeä maku
ja
tyttömäinen hengitys
tuoreen myskin
tuoksuva pinta
elimiä, joilla
on näkyvä muoto
antenni, joka
yritti lähettää
signaalia
telakoituakseen
maailman
kauneimpiin
atomeihin
koskemattomaan ja
liikkumattomaan
kuvaan
paljaisiin
pyöreän
vaaleisiin rintoihin
paljastaen ja
peittäen
kaulan,
kasvot
myötäsyntyisen
surumielisyyden
värähteleviä
pisteitä
iiriksessä
kykyä irrottaa
kielet kannoistaan
parrattoman
kasvon etsiessä
älyn varjoa
taistellessaan
hajoamistaan
vastaan
irrottamalla sielusta
paloja palata
spitaali,
joka
on liimautunut
tulehdukseen
ristiriitaan ja
asiattomuuteen,
jonka solun
sisin yrittää
tarjoilla
revin ja
riuhdoin
itseni
eroon vaginasta
sieltä, jonne
olin
juuri ilostani
ryöminyt
pisteeseen missä
päiväkin on
yö
lohtu, joka
tanssiaisten jälkeen
jättää hyvästijättöisen
muminan
vihollinen
ei
vaan rakastettu
uskovainen
pyhiinvaeltaja
kuolemattomuuden
kammiossa
portilla
pimeän maan
luomiskertomuksen
äärimmäinen tähtipiste
nielläkseen horisontin
kaikki elämän
huimaavat kulut
juonteeni
mystiset
viehtymykset
narkoosini on
matkalla
avaruuden halki
pois kauas
elämästä,
maan olemassa
olosta
miksi
miksi
siksikö,
että
näkisin
pehmeiden dyynien
autiomaan
nuoresta ihosta
tehdyn leijasi,
kaikki rakkaudesta
puhuvat ja
koskettelevat
hipaisut
tahtomme
kieleen, joka
monitahoisen
sädekehän
tavoin
on imelä
hyväkäytöksinen kyky
luoda neitseellisiä
uniaan kupari
reunuksilla kipinöillään
elävänä ja
läsnä olevana
vertauskuvia ja
kuvajaisia
maagisen kohtalon
muoto,
kyky vaihtaa
nahkansa
tai yritys
tulla ulos
nahastaan
astua rakkauden
alueelle,
soittamaan ovikelloa
lastuja irronneesta
höylästä
tulevaisuuden
ohittama
kivettynyt pinta,
jonka pilvistä
tuleva himmeä
kajastus julistaa
olet reviirilläni
tietämättäni ajankulua,
päiviä
kuukausia
olin valkea
lakana
kauhun ja riemun
mylläkässä
kädestä pitävä
tähtisumu
jumalainen tuoksu
huoneessani
salakavalasti
ja vähitellen
tulen nielemä
mielikuvitus
jonka matka oli
päättynyt
http://www.youtube.com/watch?v=Q3L4spg8vyo
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunista ja koskettavaa... Vähän niinkuin suunta elämä olisi ollut hukassa?
http://www.youtube.com/watch?v=2XbFEWVOPLs
Ainahan se ....vähän hukassa...
Kiitos sinulle.