Eli meillä asustelee koira sekä pieni lapsi. Joo jonkun mielestä huono yhdistelmä, mutta meillä eletään ihan sovussa.
Koira kunnioittaa lasta ja lapsi taas antaa koiran olla rauhassa.
Nyt kun on kesä tullut ja lämmin niin Ulkonahan sitä tekisi mieli olla melkein jatkuvasti.
Ongelmana meillä on se, että kun lähdetään "retkelle" niin lapsen kanssa tulee välillä tilanteita jolloin koiran pitäisi pystyi odottamaan hetki esim puuhun kytkettynä.
Koiramme ei kuitenkaan tätä siedä. Hyppii, haukkuu,vinkuu ja meuhkaa niin ettei siitä mitään tule:(.
Sääli olisi jättää koira yksin kotiin kun voisi tulla mukaankin.
Miten siis saisin koiran opetettua odottamaan nätisti sen aikaa kun tarvitsee?
Koira kunnioittaa lasta ja lapsi taas antaa koiran olla rauhassa.
Nyt kun on kesä tullut ja lämmin niin Ulkonahan sitä tekisi mieli olla melkein jatkuvasti.
Ongelmana meillä on se, että kun lähdetään "retkelle" niin lapsen kanssa tulee välillä tilanteita jolloin koiran pitäisi pystyi odottamaan hetki esim puuhun kytkettynä.
Koiramme ei kuitenkaan tätä siedä. Hyppii, haukkuu,vinkuu ja meuhkaa niin ettei siitä mitään tule:(.
Sääli olisi jättää koira yksin kotiin kun voisi tulla mukaankin.
Miten siis saisin koiran opetettua odottamaan nätisti sen aikaa kun tarvitsee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä välitä, edes vilkaise tai komenna, kun se huutaa. Sen pitää saada ymmärtämään, että se ei saavuta sillä yhtään mitään.
Juu, jätä koira vaan puuhun äläkä välitä sen vastalauseista. Ja jos koira rauhoittuu edes välillä, niin mene vasta sitten koiran luo, kun se on rauhassa, jos tällälailla pystyy tehdä. Kannattaa ottaa koira myös niin lähelle kuin mahdollista.
Voithan tehdä tuon siedättämälläkin. Aluksi sidot puistonpenkkiin aina kun istahdatte hetkeksi. Siirryt penkin toiseen päähän, käyt pienen matkan päässä. Ehkä parkkeeraat vaunut tai rattaat hiukan kauemmas ja käyt välillä sieltä hakemassa evästä tmv. Lopuksi katoat hetkeksi pusikkoon ja palaat. Näin koira huomaa että et mihinkään katoa ja aina tulet takaisin.
Koirasi taitaa olla nuori? Se tottuu perheen menoon ajankin kanssa, mutta ymmärrän halusi vaientaa se noissa tilanteissa.
Juu nuori vuodenikäinen koira kyseessä.
Olen yrittänyt olla huomioimatta sen meuhkaamista, mutta ei lopeta vaikka olisi kauemminkin kiinni tai vaikka olisimme ihan lähellä.
Miksihän koira tuollalailla edes meuhkaa?
Pelkääkö että se jätetään siihen vai yrittääkö suojella meitä, miksi näin?
Itsellä sama ongelma vanhemman koiran kanssa (pian 9 v) ikänsä on aina ruvennut vinkumaan jos esim. pysähdyn hetkeksi juttelemaan vastaantulleen ystävän kanssa. Vinkuminen rauhoittuu heti kun jatkamme matkaa. Olisi kiva ottaa koira mukaan esin pihalle istuskelemaan aurinkoisena päivänä (toki koira varjoon) kavereiden kanssa, mutta koirani ei osaa ns. nauttia näistä tilanteista vaan aina pitäis liikkua johonkin suuntaan :O mistä siis apu?
Kaikkein helpoin olisi,kun jo pennusta opetettaisiin rauhassa oleminen ja käskysanat siihen ja odottamiseen...Onnistuu se tosin vanhempanakin,mutta kauemmin voi kestää ja siihen onnistumiseen osaltaan vaikuttaa myös suhde,millainen on.
Eli pääpiirtettäin,opetetaan häiriöttömässä tilassa,vaikka kotona,ihan paikallaan oleminen(ei tarvi mitään tiettyä asentoa tokikaan),sitten liitetään siihen pikkuhiljaa ja matkaa pidentäen myös pikkuhiljaa ohjaajan paikalta poistuminen.Ja sitten vaan motivoidaan hyvin ja tarpeen myös vaaditaan.Ja paljon harjoituksia.Pikkuhiljaa sitten häiriöisempiin paikkoihin,ensin lyhyttä matkaa ja aikaa harjoitellen.
Meillä on kaikki koissut noin opetettu.Ja odottaneet kuin tatit,kun tietää,mikä on homman nimi,jättää ne sitten,mihin jättää.Ja tuo tietäminen on siis se homman nimi ;)Jos koira ei tiedä,mikä on homman nimi ja mitä siltä vaaditaan,ei ole siis sitä sille kunnolla opetettu,niin toki se on levoton.
Tietyissä asioissa,tiettyjen koirien kanssa huomioimattomuuskin voi joskus ola kohdallaan,mutta valitettavasti ei aina.Varsinkaan jos huono käytös on pitkään jatkunut ja sitkeä koira.Siksi itse kannatan aina,että kunnolla opetetaan,mitä me ihmiset haluamme,ei niinkään olla vain huomioimatta.
Mekin opetettiin aikuinen koira oppimaan odottamaan tuolla siedättämisellä. Aluksi seisahdeltiin välillä metsässä, juteltiin vaan seisten paikallaan. Sitten istahdettiin penkille tai kannolle, aluksi pidettiin hihnaa kädessä. Vasta kun nämä sujui pidemmän aikaa, sidottiin koira kiinni, mutta oltiin yhtä lähellä kuin aluksi. Ja otettiin askel kaksi pois päin, palattiin heti takaisin. Sitten muutama askel pois ja takaisin, mutta aina vähän hitaammin.
Meiltä meni tähän siedätykseen kyllä useampi kuukausi, mutta täytyy sanoa, että kannatti. Toimittiin tarkoituksella todella hitaaseen tahtiin, koska jos tulisi paha takapakki, pitäisi helposti koko homma aloittaa ihan alkeista.
Me ei myöskään mitenkään kehuttu koiraa tms. missään harjoituksen vaiheessa, yritettiin itse vaikuttaa muuten tavallisilta mutta vähän pitkästyneiltä.
Sano PAIKKA,kyllä on taas hankalaa...
siedätys aivan oikein, ja aina kehumista kun koira edes vähän aikaan malttaa olla paikallaan, tai makuupaloila palkitseminen tai jollakin muulla tavalla vaikka lelulla.
Sideätys toimii myöskin paukkuaroille koirille, ensin kauempaa ampuu vaikka starttipistoolilla ja aina kehut kun koira on vähän aikaan paikoilaan ja sitten siirytään lähemmäksi, siitä on hyviä kokemuksia niin pk- oikeuden omaavilla rodun koirilla kun muillakin koirilla.
Kaikesta päätellen olette yksi lauma sulassa sovussa niinkuin tuleekin olla :).
Tuossa nyt ei voi pelkkää koiraa oikaista ja odottaa että tapahtuu suuria asioita. Katsoppas koiran näkökulmasta se asia; mitä se kokee sinä aikana kun lapsesi temppuilee ja isket hänet puuhun kiinni ja lähdet (turhautuneena/huolestuneena) lapsesi perään selvittelemään tilannetta ??
Koirat on koiria ja mukautuvat ihmisen energiaan ja tunteisiin. Toiseks lauma on aina lauma. Tottahan koirasi on huolissaan lauman jäsenestä ja käy samat energiat läpi siellä puussa ollessaan kiinni kun sinä niissä tilanteissa. (turhautuneisuuden päättelin siitä että tilanteita on ollut useampia)
Yhtä mitä vois kokeilla, on seuraavan kerran TOIMIA rauhallisella mielentilalla määrätietoisesti, vaikka toimit ripeästi kenties :). Tuota tilannetta helpottaa käsimerkki tai tuttu käsky koiralle joita mahdollisesti käytät muissa arkisissa tilanteissa. Jos ei ole ollut tarvetta moiseen, opeta se koiralle.