50 plus

Aivan positiivisia mietteitä herättää:)Itse sain puolisoltani 50v. lahjaksi kiinurin pennun,edellinen kääpiökoira 13v jouduttiin nukuttamaan lokakuussa.Pienenä vinkkinä,että esim.Apulassa etsitään usein myös kotia melko nuorille,pienille koirille:) Voithan,jos oloasi helpottaa,tehdä jonkunlaisen "testamentin" koirasta siltä varaa,että teille esim.sattuu jotain odottamatonta.Itse olen sopinut lapseni kanssa,että hän ottaa koirat,jos meille jotain sattuu.Helpoksi sen vielä tekee se,että rakkaita nuo koirat ovat hänellekkin.Ei muutakuin rohkeasti vain etsimään koirakaveria,ja toivotan menestystä etsinnässä.

Ihan hyviä mietteitä minullakin herättää. Kun vain mietitte tarkkaan mitä koiralle tapahtuu, jos teille sattuu jotakin, niin ei muuta kuin koiraa hankkimaan! Koira pitää mielen virkeänä, pakottaa liikkumaan ja tuo todella paljon iloa elämään. Toki rotu pitää miettiä ja valita huolella, sillä mikään superhyper-aktiivinen rotu ei ehkä ole paras mahdollinen. Toki erojakin löytyy sekä koirissa että ihmisissä, joten jos teidän oma aktiivisuutenne riittää, niin miksei vilkkaampikin koira käy.

Kohta 7-kymppisillä vanhemmillanikin on edelleen kaksi koiraa, ihan metsästyskoiria vielä. Varmasti saavat tarpeeksi liikuntaa ja pääsevät vielä syksyisin metsällekin. Ja lisäksi omat koirani (2 kpl) ovat säännöllisesti työpäivieni ajan heillä hoidossa. Eli rohkeasti vain koiraa hankkimaan, jos edellytykset on muiltakin osin kunnossa. :)

No ette kyllä ole liian vanhoja koiraa.Eläkeelle jääneen koiran ei tarvitse olla
pitkiä päiviä yksin ja varmasti saa huomiota ja rakkautta paljon.
Ihmettelen kiireisiä töissäkäyviä lapsiperheitä jotka hankkivat vielä koirankin
josta huolehtia. Lisäksi myös nuoremmille voi elämäntilanteessa tapahtua
muutoksia ja joutuvat miettimimään koiran uutta sijoittamista tms.
Nauttikaa elämästänne ja ottakaa uusi perheenjäsen luoksenne.