feminismistä on moneksi?

Tylsää!

Kirjoituksesi perusteella oletkin todellinen transvestismin ja feminismin asiantuntija!
Joskus tietysti ei-niin-fiksu avauskin voi provosoida esiin jotain järkevämpää.

Feministejä nyt vaan on niin moneen lähtöön, että joillekin on kauhistus sukupuolittunut ulkoasun ja käytöksen maailma ylipäätään, kun toisille taas on tärkeää, että heidän sukupulikokemuksensa on tasavertainen miesten kanssa, vaikka olisi kuinka naisellinen.

Transvestiitti taas voi olla sellainen täysin ilman fetistisiä taipumuksia. Mitä enemmän tiitti saa olla naismoodissa, sitä enemmän hän usein näkee itsensä naisena eikä miehen kuvajaisena naisesta. Yhteinen naisellisten asioidan parissa tapahtuva ilottelu naisen kanssa antaa tilaa molemmille. Voin tämän sanoa vuosien kokemuksella.

Totta kai telaketjufeministi ja stereotyyppinen barbie-tiitti sopivat kovin huonosti yhteen. Ja sitä patriarkaattia voidaan murtaa niin kovin eri kohdista...

Moderni fiksu feministi ymmärtää ohittaa miesviha-käsitteen ja keskittyy vastustamaan miesten luomaa hierarkista rakennetta, jota patriarkaatiksikin kutsutaan. Tässä taistelussa hän ja feminiinistä puoltaan hakeva tiitti voivat olla varsin hyvin samassa rintamassa. Samoin siinä voisi olla lukuisa määrä tavallisia miehiä, jotka ovat patriarkaatin vaatiman käyttäytymiskoodin vankeja ilman, että he siitä hyötyisivät tai hyödyistä nauttisivat. Tällöin kukaan ei ole myöskään dille maskotti kellekään, vaan valtarakenteiden murtaminen antaa enemmän liikkumatilaa kaikille nykytilasta kärsiville.

Itse koen miehenä ollessani kuuluvani tuohon joukkoon, jolle miehinen maailma valtapeleineen on luotaantyöntävä. Koen myös, että naisten valtapelit ovat monesti heijasteita tästä patriarkaatista ja osin siksi pysyn niistäkin kernaasti etäällä. Näin ollen näen fiksun feministin selkeästi kanssasisarena ajamassa samansuuntaisia asioita eteenpäin, ajattelenpa itseäni niin tiittinä kuin miehenäkin. Onneksi minulla on myös mahdollisuus olla tekemisissä ihanien fiksujen feministien kanssa jotka ovat myös edistämässä transihmistenkin asiaa.

Kyllä se on tietyn ei-aina-niin-akateemisen tiittiryhmän tietoinen tavoite. En nyt toki osaa sen prosentuaalista osuutta sanoa, enhän varmaan edes tunne kaikkia ja edes kaikentyyppisiä tiittejä Suomessa. Painoarvoakin on vaikea arvioida, mutta olettaisin sen olevan kuitenkin kokonaismääräämme nähden ihan merkittävää.

Kaikki tiitit eivät välttämättä ajattele näin ja moni on tietämättömiä harrastetusta patriarkaatin kaatamiseksi tehdystä myyräntyöstä. Mitään yhteistoimintaa feministijärjestöjen kanssa ei olla harrastettu vaan se lohko on yksityisten suhteiden varassa. Järjestöjen kanssa pitää varmaan käydä tavoitteenasetanta selväksi, feministien ja transihmisten yhteistyöllähän on Suomessakin hieman takkuinen menneisyys,

Sen sijaan patriarkaatin säätelemän sukupuolidikotomian kimppuun olemme iskeneet monella muulla rintamalla, joskus suoraan ja joskus salakavalasti. Tässä salakavalassa etenemisessä naiset ovat ensisijainen kohde ja ajattelemme sen pehmentävän myös jäyhemmin asiaan suhtautuvaa miesrintamaa. Näppituntumamme on, että konsepti toimii.

Konsepti toimii siten, että feminiini mies tunnutaan ottavan huomattavasti paremmin vastaan "normaalina ilmiönä" siellä, missä tällaista myyräntyötä on intensiivisemmin tehty. En ole tietenkään tehnyt gallupia siitä, miten feministiset asenteet kullakin rajapintaan osuneella naisella on, mutta joka tapauksessa on ollut havaittavissa lisääntyvää luontevaa suhtautumista, mikä on käsittääkseni merkki siitä, että tiukan dikotominen ajattelu ei ole enää kyseessä. Ajattelen näet, että patriarkaatin valtarakenteet ohjaavat myös monien naisten ajattelua ja että tällä tavoin voimme löysentää ainakin joitakin ruostuneita muttereita heidän päästään.

Ajatus feministijärjestöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä ei ole huono, sitä vain ei ole kukaan tainnut vielä hommakseen ottaa. Olisikin kiva nähdä, minkälaista asennemaailmaa esimerkiksi Unionin uusi polvi tässä asiassa edustaa. Vanhemman polven kanssahan on ollut tunnetusti vaikeuksia. Queer-feministit lienevät ainakin varsin hyvin kartalla.

"Toimiiko se naisten parissa, jotka haluavat irti n.s kaksi-sukupuolta -ajattelusta, vai yleisemmin - siis mitä halutaan kun ryhmittymiä on vähintään: nainen=nainen ja mies=mies vai kun nainen tai mies tai muu =määritelkööt ihmiset itse. "

Puhun tässä kohdejoukkona cis-ihmisistä. Muíden identiteettien toistensa ymmärtäminen ja ymmärtämättömyys on vähän toisenlainen asia ainakin työmaana. Tavoitteena tietysti on, että nämä cissitkään eivät liikaa pääkultaansa vaivaisi sillä, oliko tuo nyt ihan oikea mies vai nainen. Itse koen ainakin eräässä harrastuspiirissäni, että minut otetaan siellä naisena tai "jokumuuna" naisten joukossa.

"Entä miesrintaman jäyhyys, onko se kaiken läpäisevä haitta tai hankaluus, moodista (miesilmiasu/tiitti) riippumatta?"

Noo, jos luonnehtisi, että naiset ovat hyvin usein positiivisella tavalla kiinnostuneita ja monet valmiina myös meitä tukemaan, ja miehet pääsääntöisesti sietävät tai sanovat, että omapahan on juttusi. Rohkeimmat meistä liikkuvat kyllä ihan miehisissä piireissä "oudokkeina" ja ovat saaneet aikaan jossain määrin muutosta ilmapiirissä. Ongelmat ovat ajoittain samankaltaisia kuin transnaisillakin, mutta itse asiassa harvalla meistä, jotka olemme tuolle kartoitamattomalle alueelle uskaltautuneet, on mörkö tullut vastaan.

Lainsäädännön ja tasa-arvoviranomaisten yms. kanssa tehdään intensiivistä vaikutus- ja yhteistyötä. Muu yhteisövaikuttaminen on lähinnä kiinni siitä, missä kukin liikkuu.

Lähisuhteet ovat aina oma tarinansa. Joskus käy oikein hyvin ja joskus oikein huonosti. Erityisen hankala asia on puoliso, joka ei asiaa hyväksy. Ulkona olo on tähän kaikkeen nähden yleensä helpompi juttu.

Pääsääntö onkin, että ulostulo on paljon vähemmän kauhea asia kuin kaapissa ollessa on pelätty. Puolittaisen ulostulon puitteissa, siis siten, että kuljetaan ulkona vapaasti, mutta ei olla ehkä kaikille asiasta kerrottu, kokemus on pääsääntöisesti voimauttava, koska negatiivista palautetta tulee ällistyttävän vähän.

Työ- ja sukukuviot ovat sitten vähän kinkkisempiä, niissä voi käydä huonommin ja aika harvat tiitit ovat tällä alueella täysin avoimia. Toisaalta aika moni niistä harvoista, jotka ovat tuon kynnyksen ylittäneet, ovat saaneet tästä siirrosta huomattavan paljon voimavaroja omaan elämäänsä kauhean painostuksen sijasta. Jos niitä ongelmia tulee, koetamme vertaistukijoina heitä auttaa.