Hukassa

En ikinä olisi uskonut, että tulisin tänne avautumaan. Alas on vajottu. Eli oon 17-vuotias lukiolainen ja täysin suuntaa vailla. Ei ole minkään näköistä ideaa mitä lukion jälkeen.

Ja ongelma ei ole pelkästään se.. Oon viimeksi ollut kaverin kanssa ulkona 5 vuotta sitten.. VIISI VUOTTA. Sekin loppui siihen kun tämä "kaveri" osottautui joksikin muuksi. En edes valehtelisi jos sanoisin, että kaupassa käynti on mun päivän kohokohta ja sosiaalisin tapahtuma. Usein menen ulos kävelemään vaan siinä toivossa, että näkisi edes puolitutun jonka kanssa voisi heittää vähän small talkkia. Tähän mennessä oon joutunut pettymään joka kerta.

En pidä itseäni mitenkään epäsosiaalisena, tuun ihan hyvin juttuun ihmisten kanssa, koulussa on kavereita mutta vapaa-aika on tyhjää täynnä. Ainoa vapaa-ajan ulkopuolella oleva kaveri löytyy netistä, ollaan pelailtu sillon tällön vuosien ajan. Tosin nyt on alkanut toi pelaaminenkin hiipua..

Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä eikä mitään syytä jatkaa. En kuitenkaan haudo tässä mitään itsemurhaa, ei hätää. Pelottaa vaan ihan helvetisti etten saavuta elämässä mitään ja jään kokonaan yksin.

Kiitos että sain avautua!
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Oletko yrittänyt tutustua & saada uusia kavereita? Tiedän että se jää helposti jos vanhat kaverit/"kaverit" jättää yksin ja valehtelee, koska (ainakin mun) voi olla hankala luottaa ihmisiin.

Itse yritin, ja sain pari parempaa kaveria joiden kanssa olen nyt ollut vapaa-ajallakin.

(Varmasti tuotan hyvin selkeää tekstiä tähän aikaan)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


suuntahukassa kirjoitti:

En ikinä olisi uskonut, että tulisin tänne avautumaan. Alas on vajottu. Eli oon 17-vuotias lukiolainen ja täysin suuntaa vailla. Ei ole minkään näköistä ideaa mitä lukion jälkeen.

Ja ongelma ei ole pelkästään se.. Oon viimeksi ollut kaverin kanssa ulkona 5 vuotta sitten.. VIISI VUOTTA. Sekin loppui siihen kun tämä "kaveri" osottautui joksikin muuksi. En edes valehtelisi jos sanoisin, että kaupassa käynti on mun päivän kohokohta ja sosiaalisin tapahtuma. Usein menen ulos kävelemään vaan siinä toivossa, että näkisi edes puolitutun jonka kanssa voisi heittää vähän small talkkia. Tähän mennessä oon joutunut pettymään joka kerta.

En pidä itseäni mitenkään epäsosiaalisena, tuun ihan hyvin juttuun ihmisten kanssa, koulussa on kavereita mutta vapaa-aika on tyhjää täynnä. Ainoa vapaa-ajan ulkopuolella oleva kaveri löytyy netistä, ollaan pelailtu sillon tällön vuosien ajan. Tosin nyt on alkanut toi pelaaminenkin hiipua..

Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä eikä mitään syytä jatkaa. En kuitenkaan haudo tässä mitään itsemurhaa, ei hätää. Pelottaa vaan ihan helvetisti etten saavuta elämässä mitään ja jään kokonaan yksin.

Kiitos että sain avautua!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu