Mitenköhän tämän selittäisi selkeästi.
Olen siis itse nainen ja olen rakastunut yhteen naispuoliseen ystävääni. Tästä ystävästä on tullut minulle todella tärkeä osa elämää ja ajattelen häntä joka ikinen sekunti.
Ongelmana tässä on vain se että tämä kyseinen ystäväni seurustelee tällä hetkellä miehen kanssa sekä myös se että meillä on välimatkaa useampi sata kilometriä.
Kyseinen ystäväni tietää että rakastan häntä ja että tahtoisin hänet vierelleni, ja hän on itsekin sanonut rakastavansa minua ja että jos lähtökohdat (mies, välimatka jne.) olisi eri, niin meidän välinen tilanne voisi olla ihan toinen.
Olen itselleni myöntänyt, että hänellä on se hänen miehensä ja etten halua pilata niiden suhdetta, mutta silti toisaalta koko ajan toivon toista.
Järki ja tunteet eivät taida kulkea käsi kädessä :(
Tämä vaan että mitä minun pitäisi tehdä, en haluaisi lopettaakkaan meidän ystävyyttä.
Olen siis itse nainen ja olen rakastunut yhteen naispuoliseen ystävääni. Tästä ystävästä on tullut minulle todella tärkeä osa elämää ja ajattelen häntä joka ikinen sekunti.
Ongelmana tässä on vain se että tämä kyseinen ystäväni seurustelee tällä hetkellä miehen kanssa sekä myös se että meillä on välimatkaa useampi sata kilometriä.
Kyseinen ystäväni tietää että rakastan häntä ja että tahtoisin hänet vierelleni, ja hän on itsekin sanonut rakastavansa minua ja että jos lähtökohdat (mies, välimatka jne.) olisi eri, niin meidän välinen tilanne voisi olla ihan toinen.
Olen itselleni myöntänyt, että hänellä on se hänen miehensä ja etten halua pilata niiden suhdetta, mutta silti toisaalta koko ajan toivon toista.
Järki ja tunteet eivät taida kulkea käsi kädessä :(
Tämä vaan että mitä minun pitäisi tehdä, en haluaisi lopettaakkaan meidän ystävyyttä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika epäreilu veto sun ystävältä sanoa rakastavansa ja jossitella olosuhteilla. Olosuhteethan on aina ylitettävissä, mutta rakkaus on pakottamatonta. Olisi siis reilumpaa sanoa, että rakastan, mutta rakastan enemmän miestäni. Tällehän ei voi mitään ja se on helpompi hyväksyä kuin se, että rakastaa, mutta kun on tätä välimatkaakin, ja mieskin.. Nyt tuntuu, että sua roikotetaan narun päässä. Varmaan sun ystävä rakastaakin sua, mutta mieti, onko kupit tasan ja jaksatko pitkän päälle tällaista asetelmaa. Sä olet kuitenkin antamassa tavallaan kaikkesi, mutta häneltä voit saada vain sen, mitä jää yli.
Et tietenkään voi pakottaa omia tunteitasikaan, mutta voit kontrolloida ajatuksiasi. Sanoit, että ajattelet ystävääsi jatkuvasti...lakkaa ajattelemasta! Vähän kerrallaan. Aina, kun saat itsesi kiinni ajattelemasta häntä, ajattele jotain muuta. Vähitellen sulla alkaa tulla tilaa uusille jutuille ja uusille tunteille. Tee itsellesi palvelus ja keskity johonkin ihan muuhun. Sellaisiin asioihin, jotka tekee sut iloiseksi. Tää on helpommin sanottu kuin tehty, mä niin tiedän. Kukaan ei toisaalta tiedä, miten asiat menee, mutta tolla menolla sä hajotat itseäsi pahan kerran.
Keskusteltiin tästä tilanteesta uudestaan kyseisen ystävän kanssa. Hän on mulle tärkein ystävä enkä halua menettää häntä ja mä oon hänelle tärkeä, kuulemma yksi niistä harvoista joille pystyy asioistaan puhumaan.
Molemmat halutaan olla tekemisissä ja toistemme elämässä vaikka oltaisiinkin vain ystäviä. Välitetään molemmat toisistamme ja ollaa toistemme tukena aina kun on tarvis.
Ja ystävänä en pysty vaatimaan häntä eroamaan hänen miehestään, sillä se ei olisi oikein...
Samantyyppinen tilanne täällä... Tosin oon itse varattu nuori nainen (miehen kanssa) ja ihastunut ikiaikaiseen kaverityttöön (lapsuusajalta). Siinä mielessä paha tilanne että me asutaan toisistamme parin sadan metrin päässä ja ollaan viime aikoina nähty toisiamme aika usein. Koska ollaan tosiaan oltu niin pitkään ystäviä niin en tahtoisi sotkea suhdetta millään säätämisellä, kun varmuutta toisen tunteista ei ole. Tosin yhdessä juhliessa on joskus osunut hänen puoleltaan vähemmän kaverillista kosketusta, lieneekö sitten läppää vaiko ei. Jos kokisin että olisin hänelle jotenkin erityinen, todennäköisesti selvittäisin tilanteen, mutta hän on sen verran menevä että monesti olen pettynyt kun yhteiset suunnitelmat peruuntuvat jne. Lisäksi hänen miessäätöjä katsellessa olen miettinyt, onko armaassa ystävässä pelurin vikaa. Nykyisessä suhteessa on hyvä olla, mieheni on ansainnut luottamuksen paremmin. Kaverin kanssa yhteiset joogakurssit taitaa olla joogattu, koska hyvätkin hetket aiheuttaa kipua, mutta en tiedä, miten selitän välimatkan ottamisen tai mitä sanon yhteisille kavereille. Koska ei tämä ohi taida mennä muuten kuin suunnilleen katkaisemalla välit? Ystävääni ei kyllä kukaan voi koskaan korvata. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Miten tää homma on aika-ajoin helpompaa ja välillä niin sydäntä raastavaa.
Olen siis tyytynyt kohtaloon että olen tämän ystäväni kakkosvaihtoehto. Hän rakastaa miestään enemmän mutta niillä onkin takana pidempi historia.
Olemme siis vielä ystäviä ja tämä ystäväni on mulle tärkeintä maailmassa, johon voin luottaa ja jonka tiiän ettei se koskaan satuttaisi mua millään lailla; ainakaan tarkoituksella.
Ainoa ongelma on vain minun omat tunteeni: sillä minua itteäni sattuu joka kerta kun hän on miehensä seurassa ja hän hehkuttaa onneaa sitten minulle.... mutta yksi kysymys: onko normaalia että joka kerta kun kyseinen ystäväni on miehensä seurassa niin se ei vastaa soittoihin vaa laittaa viestin että ei pysty puhuu ku on tän miehensä kanssa ja sitten jos ollaa puhelimessa nii heti ku tää sen mies ilmaantuu paikalle tää ystäväni lopettaa puhelun. Että miks tää ystäväni ei pysty puhuu miun kanssa hänen miehensä kuunnellessa :o
Koska hänellä on jotain salattavaa? Koska hän mieltää teidän ystävyyden muuksi kuin tavalliseksi ystävyydeksi? Koska hän haluaa korostaa, että mies menee aina etusijalle? Kysy!
Ehkä se on puhunut miehelleen fiiliksistään ja nyt ei halua antaa ymmärtää, että ootte vielä tekemisissä toistenne kanssa niin paljon kuin ootte? Tai tuntee muuten syyllisyyttä teistä? Itse menin puhuun (mies ymmärtää aika hyvin koska on itsekin bisse), ja nyt olis aika hiillostavaa esim kutsua tota kaveriani meille. Toisaalta olin jo aatellut, että mulle taitaa olla parempi ottaa etäisyyttä frendiin, koska mäkin just koen olevani kakkosvaihtoehto ja hajottavani itseeni. Särkee kuin olis raaja amputoitu tai jotain, mutta toisaalta tuntuu hyvältä että sai ratkaisun tehtyä. Toivottavasti olis tilaa tulevaisuudessa kivemmille ihmissuhteille. Voimia sinne, älä mee rikki! Luulis hänen juoksevan sun perään, jos todella olis valmis.
Mmmm... on se varmaan vaikeaa alkaa ottaa etäisyyttä. Itellä vaa ku lähes ainoat mahdollisuudet yhteyden pitoon on puhelin ja netti. Mutta aina yhtä ihanaa kun häneltä tulee viesti tai kun hän soittaa. Ja siis tämän kaverin miestä ahdistaa se että ollaan edes tekemisiss... koska siis tää kaverini haluaa olla kumminkin rehellinen miehelleen.
Mutta eiköhä tää tilanne jossai vaiheessa selkiydy. Vaikka pelottaa se, että satutan vain itteeni.
Pistäkää hyvät ihmiset, jäitä hattuun ja miettikää hetki jos toinenkin, ennen kuin pilaatte läheisenne elämän. Varsinkin, jos se läheinen on ystäväsi tai elämänkumppanisi.
Varokaa sotkemasta termejä rakastuminen ja rakastaminen. Rakastuminen on spontaania ja iskee pakkomielteen lailla. Tuo huuma kestää normaalisti parista viikosta pariin kuukauteen. Sitten se on ohi.
Rakastaminen on kahden ihmisen välinen tahdonilmaus. Rakkaus parhaimmillaan kestää koko elämän ajan. Rakkaus on hienoa, arvokasta, epäitsekästä ja uhrautuvaa. Rakkautta toiseen ihmiseen pitää haluta ja ylläpitää. Toisen rakastaminen on koko elämän mittainen koulu. Mutta se on sen arvoista.
Älkää antako ihastumisen pilata ystävänne rakkautta, joka on tarkoitettu kestäväksi koko elämän.
Kuka tässä on pilaamassa toisten elämää! Kuten sanoin, en pystyisi vaatimaan tätä mun kaveria eroomaa sen miehestä, koska hän on valinnut sen eikä se olisi oikein muutenkaa ja tämä kyseinen kaveri haluaa pitää minut elämässään, vaikka tietääkin minun tunteista häntä kohtaan.
Että ainoo elämä jonka tässä pilaan on omani.
Eläkä tuu siellä huutelee etten tiiä rakastumisen ja rakastamisen eroa -.-
No, jos kerran tiedät, miksi täällä kiukkuat? Ihmiselämässä tulee säännöllisesti eteen tienhaaroja sun muita valinnan paikkoja. Et voi kahta kertaa astua samaan virtaan.
Vähän samantapainen tilanne. Kaveri on naimisissa toisen tytön kanssa ja itse en osaa olla ajattelematta tätä tyttöä... Toisaalta tähän tilanteeseen on päädytty oman tyhmyyden kautta. Meillä olisi ollut tilaisuuksia, muutamiakin, mutta jostain syystä ei se vaan mennyt niin. Saatiin rikki monta mun ja hänen parisuhdetta vain sähläämällä keskenämme. Molemmat välitetään toisistamme eikä se ole salaisuus, mutta nyt kun kaveri mennyt naimisiin on tilanne jotenkin muuttunut. Oon päättäny etten oo avioliiton rikkoja. Joten seuraan vain vierestä ja yritän olla mahdollisimman hyvä ystävä tunteista huolimatta. Uskon että ystäväni arvostaa sitä, tiedän kuitekin olevani hänelle tärkeä
Ehkä sinunkin on opittava elämään asian kanssa. Niin kauan kuin ystäväsi ei miestään jätä niin katsoa saa muttet koskea. Hyvää ystävyttä ei kannata heittää hukkaan, koska se jää varmasti harmittamaan. Mutta tietenkään kaikki me ei olla samanlaisia. Osa pystyy sivuttamaan tnteitaan, osa ei... Halusin vaan kertoa että se on kuitenkin mahdolista