Aborteilla myöskin surmataan vauvoja, vaikka kuinka paljon. Motiivina viinan juonti, isän harrastus, ehkä äidinkin.
Kun äitini luki lehdestä aborteista, hän itki, kyynelet valuivat silmistään.
Kun äitini luki lehdestä aborteista, hän itki, kyynelet valuivat silmistään.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Minä olen päättänyt, että en koskaan ota aborttia.
En minäkään...
En minäkään, 0len 69v.
Abortti on jokaisen henkilökohtainen asia, naisen oikeus päättä pystyykö kantamaan, synnyttämään ja hoitamaan lapsen sen hetkisessä elämäntilanteessa.
Kun abortti tehdään ennen 12 viikkoa ei voi puhua vielä lapsesta.
Kyllä nainen voisi ajatella, pystyykö kantamaan, synnyttämään ja hoitamaan lapsen sen hetkisessä tilanteessa jo ennenkuin levittää haarojaan ilman ehkäisyä.
Jokainen alullepantu sikiö on jo pieni ihmisen alku. Siinä on kaikki tarvittava kasvamista vaille uuteen ihmiseen. Jokaisella alulle laitetulla ihmisellä on oltava oikeus elämään.
Neitseellinen synnyttäminen?
Että painuppas sinne kotimaa24- palstalle märehtimään. Suviseuratkin pian.
=DW=
Älä muuta sano.
Sotaankin äidit lapsensa laittavat.
Jokaiseen tappoon on aina syynsä.
Äiti auttaa sinua auttamaan äitiä elämään.
Raiskaus.
Lestadiolaiset lääkärit eivät suostu kirjoittamaan aborttiin vaadittavia papereita, Oulun seudulla heitä on useita, olisikohan kysymys jostain tällaisesta.
Lääkärin voi vaihtaa. Tuskin siitä johtuu mikään ongelma.
Lekuri on lekuri.
Se ja sama, muille asioille,se on lekuri. Jos "vakaumuksensa vuoksi" tekee lääketieteellisesti väärän diagnoosin . omn sitten entinen lekuri. Sama on laki kaikilla, uskonto ei saa liittyä asiaan mitenkään. Jos liittyy, potkut.
=DW=
Eihän raskaudesta voi tehdä väärää diagnoosia.
Hoidosta voi.
Jos lääkäri kieltäytyy antamasta potilaalle sen tarvitsemaa hoitoa, potkut vaan. Kas, lestaatiolainen lekuri, sotkee lääketieteen ja satu-uskonnon keskenään. Oletettavasti sen oppien takana on usko just neitseelliseen syntymään. Kumma homma, ikinä ei ole ollut yhtään todistetta, että ihminen olisi kaksineuvoinen tai siittiöt voisivat siirtyä naisen munasoluun muuten, kuin mekaanisesti.
=DW=
Abortti ei ole Lapsen surma jos se tehdään Sikiö asteella ja siitä on turha maallikkojen väitellä kyllä lääketiede sen tietää.
Elossa oleva kumminkin.
Ei sikiö ole "vauva" Puurot ja vellit taas sikinsokin voi jee.
Aborttia sen kummemmin puolustelematta (vain ohimennen sanottuna että en hyväksy aborttia ehkäisykeinona ja sallisin abortin ennen 12 viikkoa plus aina raiskaustapauksissa plus jos sikiö on pahasti epämuodostunut niin paljon että tuleva äiti ei pystyisi itse pitämään huolta lapsestaan ja hän itse päättäisi olla synnyttämättä lasta....ja tätä voi sitä kehittää edestakaisin vaikka kuinka paljon)....
pointtina että pidetään nyt faktat faktoina ja moraali-plus uskonnolliset jutut erikseen. Sikiö on sikiö ja vauva on vauva.
Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Ja jos roiskuu ja sattuu niin mitäpä sitä tekemään lasta vahingosta.
Monikohan meistäkään olisi tässä nyt väitelemässä abortin oikeutuksellisuudesta, jos heti sotien jälkeisenä pula-aikana olisi saanut abortin yhtä kevein perustein kuin nykyisin? Kiittäkää onneanne, että saatte elää, eikä teitä tapettu heti sikiöasteella.
HYIIII, kauhee asia, hyiii ku puistattaa abortit
ja erikoisesti nämä vauvakuolemat,
ennen oli aborti rikos,
Huii kauhiaa hui näin rotan. Entivanhaan sikiöt heitettiin rotille, hyyyy hui hai.
Minä joutunut 70-luvulla pohtimaan nuorena ja yksin ja lääkärin painostamana aborttiasiaa.
Lääkäri painosti minua ottamaan abortin.
Olin sairastanut vihurirokon raskauteni 10. viikolla. Vihurirokko usein aiheuttaa sikiövaurioita. Olisi pitänyt varmistaa kokein vielä, että varmasti olin sen vihurirokon sairastanut. Mutta kun oli kiire, kun se keskeytys olisi pitänyt tehdä ennen 12. viikkoa. Niin lääkäri ihan pokkana ehdotti, että laitetaan perusteeksi sosiaaliset syyt, koska olin silloin kihloissa ja häitä vasta suunnittelimme.
Lapsi oli toivottu. Ei ollut vahinkoraskaus. Mies ei osannut sanoa asiaan juuta eikä jaata. Tuttaville ja sukulaisille emme puhuneet tästä.
Lapsi oli minulle ollut olemassa, sisälläni jo viikkoja.
Kysyin lääkäreiltä, miten suuri on vammautumisprosentti. Ei lääkäri ollut varma, mutta arveli jotain 50 %.
Mietin yksin. Lapsi oli minulle jo lapsi.
"Karkasin" neuvolaan. Neuvolan vanhempi terveydenhoitaja kohteli minua tylysti, kun olin nuori enkä aviossa vielä. Ei hän sen takia huonosti kohdellut, että kerroin sairastaneeni vihurirokon. Muuten vaan moitti rintojeni nipukoitakin niin pieniksi, ettei vauva saa imuotetta. Pitää nipistellä nipukoita. Joo, tuntui "kivalta" sen yksinäisen aborttipohdinnan jälkeen.
Lapsi syntyi hyvin pistein. Vammaa tuli, ja on saanut huippukuntoutuksen, koska muutimme paikkakuntaakin, jotta hän saisi sen. Kuntoutuspuolen lääkärit ja muut sen puolen ihmiset pitivät vammaa hyvin pienenä haittana ja olivat hyvin positiivisia ja kannustavia sanoen, ettei tämä estä onnellista elämää.
Oli se hänen lapsuusaikansa kovaa ja vaativaa aikaa perheellemme. Antoi myös paljon. Tunsin itseni rontiksi, kun olin synnyttänyt lapsen, vaikka lääkärit olivat olleet toista mieltä. Siksi tunsin erityista velvollisuutta ja vastuuta. Jopa syyllisyyden kaltaista.
Lapseni elää nykyään normaalia elämää. Kysyin häneltä hänen ollessaan jo aikuinen, että teinkö oikein antaessani hänelle elämän, että onko hän onneton. Lapseni vastasi, ettei ole onneton vaan hänellä on aivan hyvä elämä. Kyynelsilmin tunsin saaneeni kuin synninpäästön.
Tähän juuri viittasin edellisessä kommentissa. Nää on yksilöllisiä päätöksiä ja tää on esimerkki taas siitä mitä tossa aikaisemmassa ketjussa puhuttiin asioista jotka ei ehkä ole niin hyviä alusta pitäen, mutta voivat saada onnellisemman loppuelämän.
Vaikeita asioita ja vaikeita päätöksiä....ja tietenkin voi vammautuneen lapsen ottaa vastaan samalla rakkaudella kuin terveen ja hoitaa ja auttaa eteenpäin elämässä: kaikki vain eivät jaksa kantaa niin raskasta taakkaa ja heillä olkoon oikeus valita se pois.
Aikaisemmin olisi nämä epämuodostuneet, vammautuneet tai muuten heikosti elinkelpoiset sikiöt poistuneet äitinsä kropasta luonnollisen kehityksen kautta: keskenmenot ja kuolleena syntyneet vauvat tavallisia. Nyt lääketiede ja sairaanhoidonkehittyminen pelastaa hyvinkin keskeneräiset vauvakandidaatit.
(en ole lukenut sen enempää Oulun vauvamurhista, paitsi otsikot)
Kosketti ! - Miksihän me äidit tunnemme aina syyllisyyttä, vaikka olemme antaneet kaikkemme, ja enemmänkin.
Kun vapautus siitä tulee, se on sanoinkuvaamattoman huojentavaa.
Kun minullakin lapseni suhteen on aina syyllisyyttä, niin jos joku alkaa a i h e e t t o m a s t i syyttää minua jostain, silloin mitta vuotaa yli.
Naisen osa on vielä tänäkin päivänä vastuunkantajan osa. Se estää hulvattoman
hauskanpidon, nainen päättää haluaako lapsen vai ei kun vahinko on tapahtunut.
Naisen on suru abortista. Se ei ole pikkujuttu elämässä ja miehet ei siitä tiedä
"tuontaivaallista" vaikka ovat osallisia samassa määrin. Siksi naisella on valta
päättää onko hän miehen kanssa vai ei, se on naisen OIKEUS.
Nykyään hyvät ehkäisyvälineet tekevät naiset välinpitämättömiksi miesten tavoin,
hurlumheimeno jatkuu kunnes uudet vitsaukset saa jarrut päälle. Miesten nihkeys
käyttää ehkäisyä kertoo haluttomuudesta kantaa vastuuta.
Keskusteluketjussa ihmetyttänyt.
Kukaa ei ole maininnut dagenefter-pilleriä. Niitä ollut käytettävänä vuosikymmenet. Jotain omituista on, on siis olemassa pitkälle kehitetyt ehkäisyt. monenlaiset. Kukaan ei tule vahingossa raskaaksi. Sitten tehdään abortti. Tässä se dilemma mun mielestä on. Abortti aivan normaali lääketieteellinen operaatio. Mutta sen käyttäminen jälkiehkäisynä, se omituista.
Aloituksessa tietenkin haettiin, että kaikki alkavat kilvan syyttämään tätä Oulun tapauksen äitiä, johan tuo kirkossakin ristiinnaulittiin. Se oma tapauksensa. Se kyllä kertoo jotain nykyajasta. Asiallisella ehkäisyllä sitäkään ei olisi tapahtunut ja aborttikin olisi ollut mahdollista. Miksihän niitä ei käytetty, se sen keissin ydinkysymys.
Vaan aloitkusen kirjoittajan piristämiseksi, kesäkumi 2014, eikähön abortit vähene, kun kansalaiset oppivat käyttämään ehkäisyä:
http://ylex.yle.fi/tapahtumat/kesakumi-2014
=DW=
Sulle tiedoksi. Yksikään ehkäisypilleri/kierukka tai kumikaan ei ole sataprosenttisesti varma.
Mistäköhän tilastoista olet lukenut että joku harrastus olis syynä aborttiin ja varsinkin isän?
Jos taas viittaat että isä juopottelee niin enpä ole kuullut että se vaurioittais sikiötä edes siittiönä.
Hyvä jos äiti tekee taas abortin jos on tullut juopoteltua koko raskauden ajan, kun niitäkin onnettomia löytyy jotka eivät ole tienneet raskaudestaan mitään. Tämä on minun mielipiteeni, mutta jokainenhan päättää keskeyttääkö vaiko kestää raskauden loppuun asti ja vastaa tuloksesta.
En lähtisi ainakaan syyttelemään ketään ratkaisustaan, koska se on kova asia kyseiselle henkilölle.
Kuudesti olen joutunut miettimään, tekisinkö abortin vai enkö.
Ja aina olisin halunnut tehdä.
Kahdesti minua ei otettu huomioon.
Ja tuskaa se minulle tuotti.
Kallista touhua tuo etä-elättäminen.
Varsinkin omilla rahoilla.
Epäilempä että ei ole suurikaan ihme, että miehet pyrkivät abortoimaan
väkivaltaisestikin.
Kuka puukolla, kuka tulitikuilla.
Miehen tuskaa synnyttämisessä on tutkittu ihan liian vähän.
Aliarvostetaan vaan.
Oletkos koskaan miettinyt olisiko kannattanut vedöätää itseltäsi putket poikki kun kerran noinkin momta "vahinkoa" päässyt tapahtumaan. Ihan vaan uteliaana kysyn?
Sinäkö sen nyt kekkasit, varmaan ekana koko maailmassa.
"ollakovaiei"
Niin, tuohan oli nuorella miehellä yhtä paljon mielessä kuin dagen efter.
Miehellä on kuitenkin yksi ongelma.
Hän haluaa yleensä joskus isäksi.
Tänäpäivänäkin hänellä on siihen vain yksi pillerivaihtoehto.
Tarkoitan tässä reippaasti 60-
Eläpä sinä sekkau, kysin asianosaselta :).
Kyllä nuorenkin miehen kannattaisi tai olisi kannattanut miettiä vähän, varsinkin jos piti joka kukan mettä maistella.
Tämä ei ole chat.
Koska miehet on mitään miettineet ;))
Nytkös sen vasta huomasit?
Osa ihmiskuntaa on aivottomia, niin miehet kuin naisetkin.
No siltä varalta mie olenki omaa poikaa koittanut valistaa että katsoo vään mihin astuu ja millain :)
Joillekin abortti, joillekin tahdonvastainen lapsettomuus, elämää on monenlaista.
Älä unohda tahdonvastaista lapsellisuutta.
Ja älä käytä teeveen nimmaria.
Etkö osaa laskea? Yy, kaa, koo, ja sitten tulee neljä.
Älä opeta mummoasi pissalle. Alkulausetta ajatellen katsele partapeiliäsi.
Minulla on yksi 40 vuotias abortti vieläkin vaivoina ja pitää sanoa, olisi pitänyt tehdä.
Kumpaako sinä nyt sitten kadut, raskauden keskeytystä vai sitä, kun et tehnyt raskauden keskeytystä?
Tuota kadun mitä 40 vuotiaana nyt katselen.
En vieläkään oikein ymmärrä. Kirjoitit, että sinulla on yksi 40 vuotias abortti (= raskaudenkeskeytys) vieläkin vaivoina. Ja nyt 40 vuotiaana sitä katselet?
Kierukkakin estää raskauden eli jo hedelmöittynyt munasolu ei pääse kiinnittymään.