Kaikki rottweilerin omistajat

Omistan rotikka nartun. Jos haluat tietää ko. rodusta enemmän, niin otappa yhteyttä johonkin kasvattajaan. Listan löydät esim. www.rottweiler.fi/kasvattajat. Rottweilerin sivuilta löytyy myös muuta hyödyllistä tietoa.

Moi!
Meillä on 9-vuotias rotikkanarttu joka on kuin ihmisen mieli! Ei oo kovemmin koskaan koulutettu, mutta tottelee todella hyvin eikä oo koskaan tehnyt mitään pahaa. Se on siitä hassu että kun tykkää jostain niin murisee. Monet pelkää tavatessaan, mutta koskaan ei oo ketään purrut tm. Puolustaa omistajaa tarvittaessa ja vahtii :)

Mulla 5 kuukauden ikäinen rotikka uros ja todella ihana ja lempeä ihmisrakas. Ollut tosi nopea oppimaan kaikki mitä ollaan tähän asti ehditty opetella.

Meidän kodissa on reilun vuoden ikäinen rotikka tyttö. Minut rotu on yllättänyt täysin. Koiramme on todella tottelevainen ja on ollut helppoa kouluttaa. Joskus tosin kukkien haistelu maastossa saattaa olla mielenkiintoisempaa mutta leikiskelyn jälkeen taas voi "opiskelle" lisää hyviä tapoja. Vahtii taloamme mutta ei ole paha vieraille ihmisille. Vähän nuuhkaisee ja kiertelee ja kantaa jo palloa, että eikö leikittäisi. Aamulla on koirasta kiva kantaa lehti josta saa aina jotain palkinnoksi. Joten jos olet hankkimassa koiraa niin suosittelen tutustumista rottweileriin. Et tule pettymään!

Moo..
Olin rotinkan omistaja aina 4.11.2004 asti kun ystäväni päätti itse lähteä pois ennenkuin itse kerkesi sen päätöksen tekee mikä olisi ollut viikon päästä.

Rotikkani oli mulle ensimmäinen koira joka vaati kunnon koulutusta. Oma koirani oppi kaikki tokoon vaativat temput nopeeta eli siis olisin voinut mennä sen kanssa n. 5 kk iässä. Kaverina sillä oli pieni kääpiörotuinen tyttökoira.Tuntui aluksi että se ei koskaan saisi sitä suojeluvaistoaan, kun kaikki ja kaiken päästi omaan pihaansa. Olinkin siksi ylpeä sen sosiaalisesta käytöksestä. Sillä oli yks sekarotuinen poikakoirakaveri, jonka ansiosta tiesin tarkaan milloin tuo suojevaisto/uhmaikä ilmaantui. Koirani tuttu "leikkikaveri"tuli ensi kerran pihaamme tervehtimään (koirani oli silloin 1 v 2 kk vanha), kun se päätti hylätä ystävyyden ja murisi ystävälleen ensi kerran. Siihen päivään loppui se kaveruus ja alkoi taistelu siitä kuka oli pomo ja päätti asiasta. Sitä taistelu kesti kahteen ikävuoteen, kunnes viimein jääräpää alkoi rauhoittua. Pentuiässä tapailimme lenkillä erilaisia koiria ja niitä jotka räyhäs silloin niin säyseälle koiralleni tapas koirani inhota jatkossakin. Koirallani siis oli hiton hyvä ja pitkä muisti. Koska kotonamme oli tuo kääpiö koira osasi se varmaankin siksi suhtautua pieniin koiriin ottamalla niiden koon huomioon. Kodissamme oli muitakin eläimiä (marsu, kani ja lopulta kissa). Marsuun koirani tottu parissa päivässä ja kaniin meni toista viikkoa hmm... johtusko siittä että se muistutti niitä pomppivia otuksia jota sen oli tapana ajaa metsänrajaan, jos olimme lenkillä sellaisessa paikassa missä se saattoi juosta vapaana. Pitemmälle se ei uskaltanut mennä kun olin pentuna opettanut sen tuleen juoksemalla sitä karkuun. Ulkosalle se oli törmännyt linnunpoikiin muutaman kerran haistellen niitä, joten pakko sanoo sitä kiltiksi. Sillä kuitenkin kesti hetken hyväksyä uusia ihmisiä (5 min) jotka tuli kylään. Kotiaan se ei pahemmin puolustanut, mutta pihaansa sitäkin voimallisemmin. Lopuksi sanoisin vain, että Minkä se nuorena oppi sen se vanhana muisti. Niin hyvät kuin pahatkin asiat. Se miten sain sen totteleen huonosta käytöksestä on oma stoorinsa.