Stubbilainen ”sivistys”

Stubbilaista ”sivistystä”

Meidän on syytä lopettaa stubbilaisesta ja yleisesti ruotsinkielisestä sivistyksestä meuhkaaminen. Tuon ”sivistyksen” esiintuominen on vain typerää itsensä korostamista. Suomen ruotsalaiset ovat läpi historiamme aina nostaneet itsensä "sivistyksen" jalustalle, samalla polkien ja alistaen suomen kieltä ja suomenkielisiä. Suomenkielisten ja suomen kielen asemasta he eivät ole koskaan välittäneet hitustakaan - ei sitten hitustakaan. Esim. stubbin kotona ei puhuta lainkaan suomea – kun se ei ole sivistävää.

Suomen kieli tuli viralliseksi kieleksi Suomessa vasta vuonna 1902 ruotsinkielisten ankarasta vastustuksesta huolimatta. Taistelu suomen kieltä kohtaan jatkui kovana esim. 1930-luvulla ja myöhemminkin. Suomenkielistä koulutusta eivät ruotsinkieliset halunneet enemmistölle tarjota vaan yrittivät estää sen loppuun asti. Esim. Helsingin yliopistosta tuli vasta vuonna 1936 kaksikielinen, jolloin siellä sai opiskella myös suomeksi. Vielä tänä päivänäkin siellä on oltava lain mukaan vähintään yksi ruotsinkielinen rehtori ja sen lisäksi 22 ruotsinkielistä kiintiöprofessoria. Ylimielisyydessään ruotsinkieliset yrittivät estää monilla paikkakunnilla suomenkielisten koulujen perustamisen tai suomenkielisten lasten pääsyn kouluihin - vielä pitkälti itsenäisyytemme alkuaikoina. Ruotsinkieliset halusivat pitää suomenkieliset vain palvelijoina ja kaiken maksavina alamaisina.

Entä Ahvenanmaa? Siellä kukoistaa kauniina koko ruotsinkielisen "sivistyksen" ajatus ja idea, joita Suomen ruotsinkieliset Ruotsin vallan ja autonomiankin aikana pääsivät toteuttamaan. Periaatteena ja kultaisena ohjenuora Ahvenanmaalla on edelleenkin: Ei mitään suomen kielelle eikä suomenkielisille. Arkkipiispa Vikström lopetti Ahvenanmaalta kaikki suomenkieliset ja kaksikieliset seurakunnat, vaikka 6% Ahvenanmaan asukkaista on suomenkielisiä. Manner-Suomi on sen sijaan täysin kaksikielinen Ilomantsia myöten, vaikka täällä on vain 4% ruotsinkielisiä.