Mulla on aina ollut leikkauskammo. Ainoa leikkaus, johon olen suostunut on pienen luomen poisto niskasta. Mutta esim. sappileikkauksesta kieltäydyin noin 25 vuotta sitten. Lääkäri pelotteli kuolemalla ja yritti muutenkin kiristää suostumaan leikkaukseen, mutta kun ei niin ei. Eräästä toisestakin leikkauksesta olen kieltäytynyt.
Tuntuu siltä, että mieluummin vaikka kuolen kuin menen mihinkään leikkaukseen. Ajattelen fatalistisesti, että kuolema tulee sitten kun sen aika on tulla. Tähän fobiaani liittyy myös lääkärikammo. En ole käynyt lääkärissä yli kymmeneen vuoteen. Jo lapsena pelkäsin rokottamista ja juoksin kotiin tullutta terveyssisarta pakoon.
Hammaslääkärini on ainoa lääkäri, jota en kammoa. Mistähän tällainen lääkäri- ja leikkausfobia johtuu?
Tuntuu siltä, että mieluummin vaikka kuolen kuin menen mihinkään leikkaukseen. Ajattelen fatalistisesti, että kuolema tulee sitten kun sen aika on tulla. Tähän fobiaani liittyy myös lääkärikammo. En ole käynyt lääkärissä yli kymmeneen vuoteen. Jo lapsena pelkäsin rokottamista ja juoksin kotiin tullutta terveyssisarta pakoon.
Hammaslääkärini on ainoa lääkäri, jota en kammoa. Mistähän tällainen lääkäri- ja leikkausfobia johtuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on kans todella paha leikkauskammo, tai itseasiassa se on pikemminkin syvä luottamuspula kirurgeihin. Tämä johtuu mun kohdalla siitä, että nuorempana tehty leikkaus meni phärsiilleen ja sen sijaan, että asiaa olisi edes yritetty korjata ja pahoiteltu, niin koko lääkärikunta ryhtyi yhteisrintamassa puolustamaan operoinutta vasta kirurgiaan erikoistumassa ollutta puoskaria. Kyseinen puoskari väärensi potilasasiakirjat, niiden mukaan kaikki on "kuin oppikirjasta tehty ja lopputulos täydellinen". Tästä syystä yksikään toinen lääkäri ei asiaa lähde kyseenalaistamaan, vaan vetoaa joka käänteessä siihen, että papereiden mukaan kaikki on kunnossa, valitan turhaan. Lääkäriliiton oman ohjeen mukaan kollegan tekemisten kritisointi on lisäksi moitittavaa menettelyä, jos lääkäri menee kyseenalaistamaan kollegan tekemisiä, niin saattaa tulla kenkää lääkäriliitosta jne....
Luottamus meni, sen jälkeen ei ole enää leikelty, eikä leikellä. En yksinkertaisesti anna koskea sormellakaan!
Joo, mulla myös todella huonoja kokemuksia eri sortin lääkäreistä. On ollut töykeitä, ilkeitä ja jopa aivan ammattitaidottomiakin. Joukossa myös pari hammaslääkäriä: toinen tyri pahemman kerran ja oli vähällä aiheuttaa myrkytyksen (valitusprosessi ei johtanut mihinkään); toinen ulkomaalainen taas yritti jymäyttää keksimällä olemattomia reikiä, vasta kun tajusin heti vaihtaa toiseen lääkäriin selvisi, ettei mitään reikiä enää ollutkaan!
No, nyt siis olen selvinnyt jo yli kymmenen vuotta ilman lekureita ja lääkkeitä. Olen onnellinen, ettei ole tarvinnut noihin valkotakkeihin turvautua.