Miten kuvailisitte itseänne?

Aika tyypillinenn 5-kymppinen olet, moni voisi nuo sinun mieltymyksesi allekirjoittaa.Se mikä minua häiritsi oli tuo, että oikeasti joku voi, siis tosissaan(ko), luulla sinua poikasi tyttöystäväksi.. Ei ei käy järkeen. Itsekin hyvinsäilyneenä ja nuorekkaana 5-kymppisenä ja kolmen aikuisen pojan äitin todella miettisin, jos näin luultaisiin, että ovatko poikana jotenkin aikaisin vanhentuneet vai onko tyylini jotain, no jaa

Miten kuvailisin itseäni?

Tumma ja tulinen, persoonallinen oman tien kulkija. Rikkaasta perheestä lähtöisin joten tiedän kokemuksesta että pelkästään rahalla ei saa onnea eikä edes tyytyväisyyttä elämää. Turvallisuus ja ennalta arvattavuus ovat minulle tärkeitä, en siis tykkää yllätyksistä enkä hurjasta menosta vaikka olen ronski ja vahva nainen. Olemukseltani en ehkä niin vahva vaan enemmänkin pehmeä ja sensuelli.

Olen jo aika reilusti yli 50. Olen ollut sinkkuna pitkään ja minulla on riittävästi jopa runsaasti naisystäviä: on myös mieskavereitakin.
Syy liittyy paljolti siihen, että olen uskovainenja velä helluntaiainen. Olemme hyvin aktiiveja toiminaan seurakunnassa, on laulua, vapaaehtoistyötä, tutustutaan myös samanhenkisiä ympäri Suomea. Ja yleensä seurakuntiin kuuluu paljon yli 50-vuotiaita naisia.
Saattaa jotain puistattaa, mutta elämä on ihanaa ja uskovaisella, varsinkin naisella on paljon suuremmat mahdollisuudet saada ystäviä kuin mitä maailmassa elelevällä.
Minulla on kyllä muutama eiuskovainenkin ystävä, mutta aika ei vain tahdo riittää pitämään yhteyttä kaikkiin.

Jättäisin kyllä tuon pojan tyttöystäväksi luulemisen pois. Todennäköisesti joku on halunnut olla kohtelias tai on yrittänyt mielistellä. Uskominen ylikohteliaisuuksiin antaa aika naivin kuvan ihmisestä. Toinen vaihtoehto on että näytät puumalta, eikä sekään lie kovin hyvä valtti ole ystävän etsinnässä.

Taitaa suoli24.ssä suunnilleen kaikki kaipailla ystävätärtä taikka miesbestistä. Jos nyt olet löytänyt oman lesboutesi, ihan hyvä sulle. Mutta kokeile vaikkapa chattiä mieluummin, täällä koitetaan keskustella ympäripyöreistä asioista, ei seksisuhteista, uskonnosta, politiikasta. Sellaisista asioista, millä olisi kiinnostuista laajemminkin.

Kten kai huomasit, heti kirjoituksen perään ilmoittautuikin jo yksi helluntailainen mainostamaan omaa taikauskoaan. Tämähän on hellareitten hallitsema paritusfoorumi tätänykyä.

Olen kohta 60v. yksin elelevä, ystävätön ja eronnut pitkästä avioliitosta! Töitä riittää ja vapaa-ajan täyttävät lapsenlapset. Asun unelmani mukaan ja nyt vietän pikku lomaa kaupungissa retkeillen ja seikkaillen.

Mitä sitä muuta osaa toivoa, kun elämä on niin mukavaa :)

On muitakin kuin kodin seinät!

Tanssi miksi omassa "kylässä".

Nuorekas nainen olet varmasti ja lapset nuorena tehdyt..Ei häiritse yhtään vaikka olisit nuori lapsiisi verrattuna.Luulisin että ystävä löytyy noilla kuvauksilla:)Minä..Suhtaudun elämään vähemmän kriittisesti.Vanhenen arvokkaasti.Hiukan jo hopeaa ohimoilla ja vähän jopa poikamaisia vinkeitä taitaa olla ja silti pystyn huolehtimaan täydellisesti omista asioista ja kodin ylläpidosta.Olen lähtöisin todella kovista olosuhteista,jos vertaa keskimääräiseen normi perheeseen.Työtä olen tehnyt lähes 10 vuotiaasta asti ja muuttanut äidin helmoista 16 vuotiaana.Musiikki maku on laaja.rap-pop-tanssimusiikki ja jopa vähän klassinenkin menee.Jatzia ja folk musiikkia en voi sietää.lapsiin ei ole vertailut mutta kympin herkästi jokainen arvaaja ottaa mun vuosista pois..Käyttäytymisen perusteella vähän enemmän.Totistakin puolta löytyy tarpeen tullen ja varmasti ainakin jos olen muistotilaisuudessa.motto.elämä on liian lyhyt murehtia pieniä asioita:)

Olen katsonut tätä ketjua monta kertaa ja miettinyt, miten voisin kuvailla itseäni jollekin tuntemattomalle. Mahdoton tehtävä. Ja siitä se ajatus sitten lähti: olen aivan mahdoton tapaus.

Aloittajalle sanoisin, että kyllä kaiken ikäisenä voi saada ystäviä. Se on itsestä kiinni vähintään yhtä paljon kuin siitä toisestakin. Avonaisten silmien lisäksi pidä myös mieli avoinna ja tuuleta 'vinttiä' riittävän usein, niin kaikki on mahdollista.

Hekotan täällä; siis kumpi olen, persaus vai luonnonlapsi?

Oho, anteeksi tietämättömyyteni. Mutta tunturikukkulasta lähti välittömästi päässä soimaan Pieni kukkanen.

Ystävätärtä siis naista varmaan paljon netissä, kuumaa peliä jos pillu ja sydän kestää.

Sinänsä hauskaa että tässäkin iässä suurin osa ihmisistä kuvaa itseään ulkoisesti kun kysytään millainen olet :) Onko sillä niin väliä jos ystävää haet?

Koska mulla on lapsia vielä kotona, mun elämäntilanne on vähän erilainen. Olen huomannut että niiden kanssa synkkaa parhaiten jolla on suht samat olosuhteet. Ymmärtää vastapuolta paremmin.

Lapseni terapeutti luonnehti mut ylisuojelevaksi ja yliempaattiseksi. Lisäksi olen suorapuhuja, kuten ehkä huomasit. Olen hyvä latelemaan turhia neuvoja. Arvostan sisäistä kauneutta enemmän kuin ulkoista, ja ihmisten erilaiset selviytymistarinat kiehtoo mua. Vaikka toisinaan on kivaa verrata kynsilakkaakin :)) Riitaa en osaa käsitellä, kun eka karjaisu tulee, otan hatkat.

Saatan kuulostaa ankealta pessimistiltä mutta antakaa anteeksi, olin eilen erittäin koskettavissa hautajaisissa. Ja ikävä kyllä harrastan joskus myös inhorealismia.

Onko meitä muunlaisia kuin kynnysmattoja ja niihin pyyhkijöitä?

Toiset palvelevat, toisia palvellaan.

Katsokaapa ihan rehellisesti avoimin silmin ympärillenne niin ehkä näette saman kuin minä. Ihmissuhteet on palvelujen vaihtoa ja ikuistavaltataistelua. Ja suurin osa ihmisistä pelkää niin kuollakseen yksinäisyyttä että on aina vaan valmiita palvelemaan. Mikäs siinä, jos saa siitä elämäntarkoituksen itselleen.

Minä vaan oon pihalla kuin lumiukko koko ajan. Tuomittu yksineläjäksi kun en tajua, en kertakaikkiaan hiffaa miksi minun pitäisi olla tyytyväinen palvelemiseen tai vaihtoehtoisesti, toisen ihmisen pompottamiseen.

Ei mene kaaliin, ei niin millään.

Se taitaa "H-moilanen" olla tämä kulttuuri-, uskonto- ja tapataustamme, joka määrittelee avio- / parisuhteet sellaisiksi kahden välisiksi symbiooseiksi, että niissä ei saa eikä voi millään olla kaksi eri persoonaa, jotka eläisivät itsenäistä elämää siitä huolimatta, että huomioisivat myös toistensa olemassaolon.

Itsekin olen sitä mieltä, että parisuheasioissa on jotenkin vastuut ja velvollisuudet / oikeudet joko unohdettu kokonaan tai käsitetty perusteellisesti päin mäntyä.

Hassua: mulle tuli samankaltaisia aatoksia eilisistä häistä.

Olin äskettäin ikääntyville tarkoitetussa viikonloppukurssilla. Siellä tuli puheeksi tuo tässä iässä alkanut jos jo kauan sitten unohduksissa ollut tytöttely ja vihjailut nuorekkuudesta. Porukka oli sitä mieltä, että kun alkaa satelemaan tuollaista kohteliaisuutta niin havainnoija jopa alitajuisesti näkee, että opas tämäkin ihminen jo vanhentunut. Sitä kai jotenkin hämmentyy ja yllättyy ja yrittää kieltää ajan kulumisen. Samassa veneessä sitä kun istuu se havannoijakin.
Itse samassa tilanteessa, suorasanainen kun olen, niin saatan jopa heläyttää naurut ja todeta, että kylähän tässä vanhetaan, mutta ei se mitään.
Kyllähän kohtelias pitää olla ja olis tosi tökeröä sanoa suoraan, että olet sinä kyllä vanhentunut. Kuitenkin tulee mieleen, että onko se sitten niin tärkeää ylipäätänsä kommentoida moisesta asiasta, mutta jotain pitää sanoa, kun ei ole nähty pitkään aikaan tai tutustuu uuteen ihmiseen.
En tunne aloittajaa ja olet varmasti ikäistäsi nuorekkaampi, mutta sanon tämän vain noin yleisesti.
Olen jo reilusti yli 50 ja kyllähän ikä kasvoilla näkyy, vaikka olen pieni ja siro. Meikäläiselle on tehnyt viimeiset kahdeksan vuotta tosi paljon. Kun katselen passikuvia ja muitakin kuvia, niin ero on valtava verratessa otoksia tosiinsa.
Sielultani ja mieleltäni olen kyllä sama ihminen. En koe itseäni vanhaksi.

No eikös tässä(kin) juuri siitä ole kyse niin kuin melkein kaikissa ikää ja sen kokemista käsittelevissä ketjuissa. Ihmisen nuorekkuuteen ei lainkaan vaikuta se, miten monta ryppyä hänellä on vaan se, millainen mieli ja sielu hänellä on. Esim. minua ei voi osoittaa sormella ja sanoa, että tuokin on tuollainen tai sellainen, kun kukaan ei tiedä, millainen minä olen - sisältä.

Ajassa ja nykypäivässä elävä ihminen, siis no. ihmisen henki, ei kuori, menee, tekee, toimii, ajattelee ... tämän päivän vaatimalla tavalla. Esim. osaa ja tietää terveelliset elämäntavat, ruuan, ravinnon ja liikunnan vaikutukset ja vaikkapa miten on lupa pukeutua iästä huolimatta. Nuorekkuus syntyy elämäntavoista ja -valinnoista, siitä, että ei ole jämähtänyt menneisiin 'hyviin aikoihin'.

Miksi ihmeessä sana nuorekas on niin monelle kirosanaan verrattava ilmaisu?

Näkisin olet Suomi nolla kaikessa.


Onko käyty kouluja- jos on olet Aina ollut nolla.