Koiran agressiivisuus toisia koiria kohtaan. Mitä tehdä?

Omien kokemusten perusteella voin ehdottaa, että onko se epävarma/pelokas, tai ei vaan tule toisten narttujen kanssa juttuun? Ihan mahdoton on sanoa näkemättä, mutta oma pelokas koirani on remmirähjä metsässä. Sillä on niin paljon huonoja kokemuksia sieltä irti olevista koirista. Viime aikoina olen huomannut jonkun mukavan oloisen koirakon sattuessa kohdalle, johon päätetään tehdä tuttavuutta, että se "testaa" uuden koiran ensin haistelemalla ja sitten hetken hiljaisuuden jälkeen haukkumalla yhtäkkiä ihan nokat vastakkain. Se ei ole ikinä yrittänyt purra tai tapella, ja riippuen toisesta koirasta rentoutuu heti tämän haukkumiskohtauksen jälkeen jos toinen on ihan hoo moilasena hiljaa, tai sitten vaatii pienen kävelyn yhdessä, hallitusti kiinni tietysti molemmat.

Vaikea neuvoa, kun nämä on vain minua auttaneet, mutta olen huomannut että suuri apu on tuosta yhdessä kävelystä. Ihan tuntemattomien kanssa ehdotan lenkin jatkamista yhdessä, jos sattuu kivan oloinen koirakko olemaan. Usein 10 min jälkeen koirat ei enää toisistaan välitä pätkääkään...mutta sitten tulee taas seuraavana vastaan se naapurin täti joka pitää sitä haukkuvaa ja irvistelevää terrieriä irti, ja aloitetaan nämä treenit alusta.

vastaantulijan sukupuoli ennen tutustuttamisyrityksiä. Narttu tulee paremmin toimeen urosten kanssa, eikä urokset ole usein moksiskaan narttujen haukahteluista. Ei, vaikka se aluksi kuullostaisikin aika aggrelta. Nuoret koirat vaan eivät vielä hallitse kovin hyvin äänenkäyttöään eikä sofistikoituneita ilmaisutapoja. Ne kehittyy sitten ajan kanssa kun saa hyviä kokemuksia muista, ensin toisesta sukupuolesta ja myöhemmin samaa sukupuolta olevista.

Urokseni oli aikoinaan kanssa mestari rähisemään, mutta määrätietoinen tutustuttaminen narttuihin on auttanut sietämään urhojakin. Moni nimenomaan koirani saku"tyttöystävistä" on ollut alkuun juuri kuten Donna. Ja nopeasti tulleet tutuiksi toisilleen.
Nykyään sen näkee jo matkan päästä ja viimeistään kuulee ohitushetkellä, kumpi oli kyseessä jos mennään ohi ilman moikkausta. Daameille vingutaan, miltei itketäään perään, ja urhoille se on enemmän sellaista uhoa äänessä.

Kannattaa toki kieltää tai ainakin vähän moittia turhista ärähtelyistä mutta vielä parempi keino saattaa olla että kehut sitä toista osapuolta koirallesi kun tapaatte. Ole itse rento tapaamisissa mutta silti valpas vetämään koira ikävyyksistä pois, mutta älä missään nimessä pidä hihnaa valmiiksi kireällä. Poistumishetkellä kehota että mennään, äläkä vaan kiristä hihnaa vahingossakaan vaan odota että lähtee itse liikkeelle.

Auttaiskohan, jos koira ois liikunnallisempi? Liikunnallinen on yleensä rohkeampi, itsenäisemmällä tavalla tekevä ja vähemmän kireä.

Voiko olla, että koira on jäänyt liian nuoren koiran rooliin toisiin koiriin nähden, vaikka olisdi oikeasti jo itsenäisempi? Silloin kai kannattaisi etsiä sille vuoden pari vanhempi koirakaveri.

Voiko olla, että koira on ottanut mallia niin pienestä koirasta, että siltä kaikki sallivat moista käytöstä?

Voiko olla, että narttu yrittää näyttää vahtikoiralta myös muita koiriAa kohdatessaan ja niin sen normaali elekieli ei näy eikä kohrtaaminen suju niin hyvin kuin koirien välinen kommunikaatio yleensä?

Mulla on narttukoira, erittäin arka ja pelokas. Pelokkuus tuo tulleessaan nämä ikävät lieveilmiöt, rähinät muille koirille ja kaikelle mahdolliselle, mitä pelkää (koirat, ihmiset, kulkupelit jne.) Ollut arka ihan pennusta alkaen. Kovakouraisuus ei tämän kanssa auta. Pelkoa ei saa pois luonteesta, vaikka muutoin koiraa koulutan.

Hmm. AP:lla on sakemanni. Se selittää kaiken.
Ne eivät yleensä tule toimeen toisten koirien kanssa.

Kipuja. Käytä ell:llä. Kipu saa aikaan agressiivista käytöstä. Eikö koirasi ole ansainnut sen, että huolehdit siitä?