Oli toukokuu ja Helluntai kun astelin ensimmäiselle ehtoolliselle.
Silloin en tiennyt mitä se todella merkitsi, en tajunnut naimaluvista, en pyhistä valoista joita vannoin vasta myöhemmin, Helluntaina, kirkollisena juhlapäivänä.
Oli toukokuu ja Helluntai kun astelin nuorena morsiamena papin eteen.
Silloinkin oli kaksi Helluntaipäivää, kaksi pyhää.
Nyt on työmarkkinoilla niin * kiirettä *.että toinen pyhä on poistettu monista juhlapäivistä, vaikka työttömiä on pilvin pimein. Ennättäisi ne vähät työt tehdä kahdenkin pyhän jälkeen.
Helatorstai ja helluntai ovat rippi- ja hääjuhlien järjestämiseen kovin suosittuja. Kaikista kun ei voi tulla Juhannusmorsiamia.
Millaisia muistoja Helluntaista, tai merkitsevätkö kirkolliset juhlapäivät teille muuta kuin vapaapäivää työstä ja pyhää muiden pyhien joukossa?
Silloin en tiennyt mitä se todella merkitsi, en tajunnut naimaluvista, en pyhistä valoista joita vannoin vasta myöhemmin, Helluntaina, kirkollisena juhlapäivänä.
Oli toukokuu ja Helluntai kun astelin nuorena morsiamena papin eteen.
Silloinkin oli kaksi Helluntaipäivää, kaksi pyhää.
Nyt on työmarkkinoilla niin * kiirettä *.että toinen pyhä on poistettu monista juhlapäivistä, vaikka työttömiä on pilvin pimein. Ennättäisi ne vähät työt tehdä kahdenkin pyhän jälkeen.
Helatorstai ja helluntai ovat rippi- ja hääjuhlien järjestämiseen kovin suosittuja. Kaikista kun ei voi tulla Juhannusmorsiamia.
Millaisia muistoja Helluntaista, tai merkitsevätkö kirkolliset juhlapäivät teille muuta kuin vapaapäivää työstä ja pyhää muiden pyhien joukossa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laulu kertoo kesäisestä helluntaista herkin sävelin:
http://www.youtube.com/watch?v=Px4VGr0lRyM
Taas se nähhään.
joutava alotti helluntaista ja kilivan ovat vastanneet.
Opi jo vanha palstalainen, ei sun jutut kettään kiinnosta.
Onni, ettei sama, ikävä tapa ole muilla palstoilla.
Enhän jjoutava osannut mennä tälläiseen nuoren morsiamen herkkään aloitukseen kirjoittamaan kävin kyllä tässä aloituksessa mutta asiani ei näyttänyt tänne sopivalta.
Olethan useinkin opastanut" miksi mennä pilaamaan toisten aloituksia kun voi aloittaa omankin".
Enhän taasenkaan sinun mieliksesi osannut olla.
Minun mielikseni ei tarvi ollakaan, minähän olen vain puska.
Eikä minun sanani sinulle olleet, eivät kellekään mikään moite, toteamus pelkkä.
Enkä minä mies ole.
Täällä käyntieni perusteella vain ihmettelen, kun puskana ei yleensä koskaan saa vastausta.
Toki ymmärrän, että vuodet yhdessä kirjoittaneet huomioivat toisensä, mutta ehkä heidän kannattaisi huomata, ja jopa vastata oudommillekin.
Voisi tulla uusia, innokkaita kirjoittajia.
Sinulle helluntaikiitokset, kun vastasit!
Pilvessä on taivas, ettei vain pian ripsaisisi kesäsade.
.
Miksi ihmettelet puska sellaista kun tiedän kokemuksesta, että puskalle pitää kirjoittaa kielin keskellä suuta eikä kuitenkaan mieliksi osu.
Minulla on kokemusta kummastakin puskana ja rekattuna, enkä osaa kirjoittaa kuin aina samalla lailla.
Lienenkö väärässä, kun oman mieleni mukaisesti muutama vuosi sitten kun tuonne toisaalle tulin, oli yleistunnelma palstoilla herttaisempi ja vastaanottavaisempi kuin tänä päivänä?
Teemalta katselen elokuvaa, mutta ehkä niin olikin. En kuitenkaan välitä, tuon tunnelman voi yrittää kiertää ja olla herttainen kaikesta huolimatta.
Minä katselen tennistä. Tallennan aina Teeman kuuden sunnuntaielokuvat.
Tykkään vanhoista elokuvista, 40- 50-luvun amerikkalaisista, joita ne monesti ovatkin, niin tänäinenkin. Siinä on itse Babe Ruth.
Niin meni tämä Helluntai, ei paljon jäänyt lastenlapsille kerrottavaa, ei historiaan kirjoitettavaa.
Muistan erään Helluntain nuorena neitona. Oli vuosi 1958 Helsingissä. Tapasin siellä erään opiskelutoverini joka oli harjoittelijana Tikkurilassa. Lähdimme ajelemaan ratikalla, tutustumaan kaupunkiin eri reiteillä ajellen. Niinhän siinä kävi, että tietämättöminä jouduimme Koskelan halleille, viimeisellä vuorolla ja sieltä piti kävellä keskustaan jossa asuin, melkein Tennishallin nurkalla.
Tie muistaako Matti vielä sen Helluntain, en ole tavannut vuoden -59 jälkeen, ei ole voitu muistella.
Muistan erään Helluntain saaristossa, jonne olimme juuri rakentaneet kesämökin. Matka oli pitkä ja kolme lastamme mukana, mutta ihana odotus lomapäivistä uudessa mökissämme. Silloin oli vielä kaksi pyhäpäivää Helluntaisin ja viikonloppukin.
Kun kaikki veneestä oli saaren rantaan tyhjennetty, oli kannettavaa yli kallioiden, petattava sängyt valmiiksi ja iltapalaakin ennen nukkumista.
Istuimme kalliolle haukkaamaan voileipiä koko perhe, ja hämmästyin kun kivimassat istuessani hohkasi uskomattomasti lämpöä. Myöhäinen ilta oli tyyni ja lämmin, meri kohisi hiljaa rantakalliota vasten, ja avaruus ja meri tuntui äärettömältä.
Se Helluntai jäi mieleeni tuoreena kokemuksena meren sylissä saarella, jossa toki vietimme monta kesää ja jossa lapset nyt jatkavat kesäelämäänsä.