Muuttuuko ihminen, jos hän sanoittaa nimimerkillä?
Vaikkapa nyt Orvokki Itä.
Muuttaako valkoinen valhe ihmistä?
Pakottaako se hänet johonkin rooliin jatkossakin?
Mitä tekee ihmiselle, jos hän viiltelee tai leikkelee itseään?
Tekeekö leikkely mielenkin isommaksi tai pienemmäksi?
Voiko sydän kasvaa suuremmaksi, jos sen saa lahjaksi ystävältä?
Piipaa-autolla tai postissa runolla.
Minä kun en kaikkea ole koskaan kokenut, niin tulin asiaa ajatelleeksi, menetinkö
jotain.
"Älä huolehdi ystäväni
minä tiedän se sinä olet
Minä sulle sinä mulle
lainakirjastoillemme aukeaa aina ovet"
H.
Vaikkapa nyt Orvokki Itä.
Muuttaako valkoinen valhe ihmistä?
Pakottaako se hänet johonkin rooliin jatkossakin?
Mitä tekee ihmiselle, jos hän viiltelee tai leikkelee itseään?
Tekeekö leikkely mielenkin isommaksi tai pienemmäksi?
Voiko sydän kasvaa suuremmaksi, jos sen saa lahjaksi ystävältä?
Piipaa-autolla tai postissa runolla.
Minä kun en kaikkea ole koskaan kokenut, niin tulin asiaa ajatelleeksi, menetinkö
jotain.
"Älä huolehdi ystäväni
minä tiedän se sinä olet
Minä sulle sinä mulle
lainakirjastoillemme aukeaa aina ovet"
H.
Vastaukset 103
Vanhimmat
H @
Sanomasi palstalla ei ole pintaliitoista - malliin kunhan nyt tuon tuonkin esille-.
Olen ymmärtänyt ja olen varma usein jutustasi löytyy jotain pintaa syvemmällä olevaa ajatusta - alkaa kiehtoa, lukijan ajatukset risteilevät - mitähän tämäkin ajatus sisällään pitää. Ei pidä analyysistäni ottaa pahakseen, pohdin asioita syvällisesti, takuuvarmasti en etsi elämän raitilta uusia kohtaamisia.
Pave Maijasen teksteissä, niissä parhaimmissa on hyvin moninaisia syvälle luotaavia kangastuksen omaisia mutta usein hyvällä tavalla todellisia mielikuvia, kuten tässä yhdessä hänen parhaimmassa biisissä:
https://www.youtube.com/watch?v=WSxQBelzUxc
Onko niin, ihminen jättäessään taakse nuoruuden kiemuraiset polut, henkisyys syvenee, näkee - tuntee kauniilla tavalla elämän moninaiset
mahdollisuudet.
Pidä luulosi. Tulet vielä näkemään :)
"Lorena*"
Eii paha kommentti.
Pilasit sen musiikilla väärässä paikassa.
Tarkoituksella varmaankin.
H.
Minä luulen, että suuri osa 60 :sta istuu teatterissa katsomon puolella, seuraa esityksiä ja arvioi niitä mielessään, joskus ääneenkin. Jos heille vielä jokin rooli annetaan, ohjaajat ovat tiukkoja ja yleisö pieni, jos sitä onkaan. Pääroolista on
turha haaveilla - ellei suostu narrin rooliin..))
Se sydämen suuruuskin tulee muiden arvioitavaksi, eikä siinä omat vakuuttelut paljon auta. Minäkin käytän varmuuden vuoksi vapaaehtoistyössäni paitaa, johon on kirjoitettu "Suurella sydämellä", mutta kun paita on riisuttu, saatan muuttua ihan sydämettömäksikin, sanovat läheiset...))
Minä haluaisin t-paidan tekstillä: 95kg luuta ja nahkaa.
Heh, pistetään hakuun, JM-50 - siis se paita..)) Jos löydän, laitan tulemaan. Itella kyllä löytää sinut, olethan ainoa laatuasi...
dementer 1
Laita pikaiseen hakuun, hävettää liikkua tämän valkoisen t-paidan kanssa,minkä selässä lukee varsin isoilla kirjaimilla "Me naiset".
Tarkkaile Larun ulkoilureittejä.
Voi sua raasua (Jm-50)..)) Mutta jos nyt paitahankintoihin aletaan, niin ehdottaisin vähän osuvampaa tekstiä. Sellaisia kuin "Miehistä parhain". "Uskollinen ystävä",
"Päiväsi pelastaja"..))
(S)iloisia kesäpäiviä sinne !
Larun ulkoilureitit ?
Lauttasaari= Laru.
Kiitos selvennyksestä, lirularu. Täällä naapurikunnassa on vain Myrtsiä, Tiksiä ja muuta sellaista. Niistäkään aina selvää ota....
Sinulle d
http://www.youtube.com/watch?v=A3aus9G0W-8&list=PL2CCE00D5BDE2E557
Kiitos ystävä, Jm-50. hyvä rytmi, kauniit sanat... Kaikki hyvin sinulla ? Tytärkö asuu Lauttasaaressa ja työrupeama jatkuu ?
Ei muutu, nimimerkin käytölle on syynsä.
Ei muuta, joskus valkoinen valhe paikallaan mutta HUOM, valkoinen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on hyvä.
Valkoinen valhe ja nimimerkillä kirjoitus ei viillä eikä silvo vaan parhaassa tapauksessa auttaa pysymään kokonaisena. Mieli voi siis suurentuakin kun ja jos kokee tehneensä oikein ja oman arvonsa mukaisesti.
Sydämensiirto konkreettinen tai runoposti ystävältä ksvattaa ja syventää sydäntä.
Jos oikein ymmärrän, jota tuskin teen, aloituksesi koskee palstaa.
Kirjoitan kuitenkin siltä pohjalta, koska täällähän me olemme.
Joku muuttuu, joku toinen taas ei, mistä me sen voisimme tietää. Ellemme nimimerkkiä tunne ja vaikka tuntisimmekin, ei ole sopivaa täällä hänen käytöstään ihmetellä.
Jollakin tavalla itseään joutuu leikkelemään, ellei halua olla avoin kirja ja kertoa kaiken elämästään.
Tämä on itselleni vain joutavaa pintasälää, ei mitään muuta.
Valkoisia valheita ei tarvitse tännekään säveltää, kun pysyy omana itsenään.
Ei ole syytä näytellä edes sivuroolia.
Runo täällä tai runo omassa postissa, eihän niitä voi toisiinsa verrata, jos nyt joku joskus erehtyisi sellaisen oman runon kirjoittamaan, omaan postiin.
Ystävällä on aina paikka sydämessä, eikä sitä voi kukaan pois ottaa. Hän itse voi poistua, mutta sydämeen jää hänen muotoisensa jälki.
Tuskin kukaan on ihan kaikkea kokenut, ja minä nyt kirjoitin mitä mieleen tuli. Pers..päin honkia meni kuitenkin.
"Ystävä on hän
johon voi aina luottaa
kun sellaisen ystävän
saa vierelleen
hänestä tulee
tuki, lohtu ja
päivänpaiste"
Leikkaus onnistui, potilas kuoli.
Moninikit elävät valheista, sekoavat niihin useinkin.
Mistä sinä sen voit tietää, jos joku kirjoittaa aina eri nikillä?? Heh, heh!
Niinkö sinä teet?
En tee, mutta osaan kysyä.
Miten se menikään sanonta..itsestään se
Kumma paikka, jos ei osata vastata, hyökätään piikit pystyssä.
Kuka hyökkäsi?
Banniko harmittaa?
"kenen syy?"
Ei harmita.
Miksi pitäisi?
Kuten annoit ymmärtääkin, niin olen hyvin tietoinen kaikesta mitä kirjoitan.
Tunnen myös hyvin huumorin-tajuni, tyylini ja "kärjekkyyteni".
Olen kirjoittanut palstalle, lukenut palstaa niin kauan, että olen huomannut että
kommentteihini otetaan aina kantaa ennen kuin niihin syvennytään.
Mutta minä en ole aloituksen pää-aihe.
Syy-pää kyllä.
Aloin miettiä "nikkeileviä" juttujani, ovatko ne erilaisia kuin yleensä...
Ja sitten tein tuon aloituksen.
Kiinnosti tietää miten yleensä ajatellaan aliaksien ja nimimerkkien vaikutuksesta
ihmiseen itseensä.
Monet kirjoittavat sala-nimillä, Omalla nimellä hienoa proosaa, sala-nimellä
hömppää.
Orvokki Itä = Reino Helismaa @ Toivo Kärki.
jne.
H.
"Kiinnosti tietää miten yleensä ajatellaan aliaksien ja nimimerkkien vaikutuksesta ihmiseen itseensä.", Hunksz
Voihan sitä luoda vaikka kuinka monta erilaista nikkiä ja heille jokaiselle keksiä omanlaisensa 'persoonallisuuden', taustan ja puhekielen. Taustalla häärää kuitenkin yksi ainoa omanlaisensa ihminen omine vaikuttimineen, eivät hänen itse valitsemansa nimimerkit niihin vaikuta mitenkään.
Salanimellä kirjoittaminen ja julkaiseminen on aivan eri asia kuin valehenkilönä esiintyminen.
"Taustalla häärää kuitenkin yksi ainoa omanlaisensa ihminen omine vaikuttimineen, eivät hänen itse valitsemansa nimimerkit niihin vaikuta mitenkään."
Niinpä niin Pässie alias SP :)
Just...;);)
Pässie on sinun minulle antama haukkumanimi, mutta mitä ihmettä tuo SP oikein tarkoittaa, voisitko selventää?
Eikä tuo "Niinpä niin" oikeastaan sekään sanonut minulle yhtään mitään?
Nooh, jos nyt kuitenkin ehkä mietit sitä hiljaa itseksesi, siis tuota Äs Peetä Pässie ei ole haukkumanimi vaan kirjoitin sen sillain ku se lausutaan.
Vai hiljaa itsekseen minun pitäisi ruveta miettimään sinun ajatuksiasi... enpä taida, joten mitäs jos kertoisit?
Enpä taida jatketaan vaan muutoin tätä elämän teatteria eri aiheissa.
Tämän kuitenhi nakkaan perrrään :).:
"Voihan sitä luoda vaikka kuinka monta erilaista nikkiä ja heille jokaiselle keksiä omanlaisensa 'persoonallisuuden', taustan ja puhekielen."
Totta, voihan sitä noinnii tehä ;);)
Se on sitä elämän teatteria vissiin :)
Täällä on helppo näytellä kun ei tarvii ilmeitä harjotella ;)
Nii, eikä äänenpainoja.
"bessie*"
Jassoo...
Otetaas nyt esimerkiksi joku nimmari, vaikkapa "bessie*"
Annetaan hänelle tehtäväksi sanoittaa Jukka Kuoppamäen sävellys, ja sanojen
aiheeksi rakkaus.
Laulajaksi on tarkoitus ottaa Suvi Teräsniska.
Minä pahasti pelkään että bessiellä on edessään tuskan paikka.
Minäkö se oon, Vieno Kukkanen, vai teko-nenäni bessie?
Kirjoitanko tapahtumasta 1976, vai jutusta josta luin eilen seiskasta.
Taitaa olla niin, että tuo työ molemmissa tapauksissa sattuu kirjoittajan sieluun.
Jättäen sinne jälkensä.
Muuttaen ihmistä.
H.
Tottahan useimmat ihmiset kasvavat ja kehittyvät jo ajan myötä, puhumattakaan elämässä eteen tulevien olosuhteiden, tilanteiden, valintatilanteiden ja omien valintojen aiheuttamien seurausten myötä.
Esimerkkisi on minusta aivan tavallinen tilanne, jossa voin itse tehdä omat valintani. Siis OMAT VALINTANI. Tuskin niiden tekeminen minulle tuottaisi minkäänlaista tuskaa, ja aivan varmasti en tieten tahtoen tulisi tekemään valintaa joka satuttaisi kenenkään sielua. Ilman muuta kannan myös vastuun omista vääristä valinnoistani jos olen niihin päätynyt saamani riittävän ja oikean tiedon perusteella tai siitä huolimatta.
Muuttuminen on normaalia ja elämä jättää jälkiä, myös työelämä. Normaalia on myös vetää tai joutua vetämään arkielämän eri rooleja, mutta sehän ei ole esiintymistä jonain muuna kuin on, sama ihminen olet koko ajan.
"bessie*"
Sinä selität pitkään ja hartaasti, suojellen sieluasi.
Käyttäen sanontoja: tuskin ja tieten tahtoen.
Kirjoitat myös paljon toisista ihmisistä.
"Minä tunsin"..."Hän tunsi"..."Me tunsimme"..."He tunsivat"...
Onko noissa eroa?
Sielussasi.
H.
Väärä tulkinta, Hunksz
Yritin vain keskustella ja kohtalaisen korrektisti kertoa miten itse tämän asian ajattelen. Sen luonnehdinta pitkään ja hartaasti selittelyksi kuulostaa aika ikävältä, sielun suojeluksi naurettavalta.
Vähän vaikea on olla kirjoittamatta toisista ihmisistä tämän aiheen puitteissa ja yleensäkään. En kuitenkaan kirjoita kolmansista ihmisistä ja yksilöiden.
"Tuskin" tarkoittaa etten voi olla 100 % varma siitä mitä tuntisin kuvitelluissa tilanteissa. Voisihan olla tilanne jossa on tehtävä oma valinta eri tavalla huonojen vaihtoehtojen välillä. Tieten tahtoen valitsisin ei-itsekkäistä lähtökohdista, eikä se taatusti "satuttaisi" minua.
En ymmärrä mitä tarkoitat, joten en osaa vastata.
Voisitko jättää laulun sanoja kirjoittaessasi itsesi, kokemuksesi laulun sanoman ulkopuolelle. Ja ammentaa lauluun jokin toisen sielun syövereistä. Siis eläytyä olemaan täysin joku muu laulun sanoja työstäessäsi?
Voisin helposti tehdä sanoituksen johon en itse voi samastua, mutta eläytyminen olemaan täysin joku muu, sitä en viitsisi edes yrittää. Kovalla työllä tarvittaessa, ellei suunnilleen kerralla sanat ja niiden järjestys löydy.
Nollille en tietenkään saa päätäni laitettua, mutta sieltähän voi ottaa vain kulloinkin tarvittavan.
Jos tekee sanoituksen johon ei itse voi samaistua, siis eläytyä olemaan, voiko sellaisesta sanoituksesta tulla todentuntoinen?
Kerralla sanat, kovalla työllä........................ mjaaa. Mitenkähän lienee. Minä en osaa sanoittaa mitään, joten vaikea oivaltaa mutta otasksuisin että ei liene kovin helppoa kuitenkaan?Ottaen huomioon että laulu eräälle maan valovoimaisimmista tähdistä laulettavaksi ja toisen huipun säveltäjän säveliin pitäoisi vielä sanoitus sovittaa?
Sehän on kokonaisuus, sanoitus on vain yksi osa kokonaisuutta. Kuulijat taas ottavat ja kokevat kuka mitenkin ja miten kulloinkin.
Jos ammatikseen sanoittaisi, niin ilmeisesti olisi jo valmista matskua josta lähteä työstämään. Minulla ei ole, mutta päässä työstäminen alkaisi heti kun tilauksen saatuani teen tarkentavia kysymyksiä toivotusta tyylistä jne.. Siitä se työ sitten alkaa, mihinkään eläytymisyrityksiin en tuhlaa aikaa.
Voi teettää paljonkin töitä, erilaisia versioita, kokonaan tai osittain uusiksi, hiomista ja hiomista tai sitten tosiaan voi hahmottua melkein valmiiseen muotoonsa jo tilauksen saadessa.
Sanoitus ensin vai sävellys ensin, mieluummin sävellys ensin ja eiku töihin.
Vain yksi merkittävä osa :). Mutta ehkä kuitenkin pitäisi jottain omakohtaista sanoituksiin voida ammentaa että edes jonkinlainen uskottavuus säilyy.
Onks teil kahdel pääroolit täs esitykses ;)
Miltäs se näyttää, ja siulla sivurooli vai? :)
Miulla näyttää olevan 15 repliikkiä 78:sta tässä pääroolissa :)).
Jossain vanhoissa iskelmissä kerrotaan kaukaisista paikoista, Hawaii, Altain vuoret, Odessa, Sulamit itäisillä mailla jne.
Tuskin laulujen tekijät ovat noissa paikoissa käyneet kuin unissaan.
Siksi ne eivät olekaan uskottavia tai jospa ne parhaat veisut syntyvätkin pelkistä kuvitelmista ja haaveista.. :)
Todellisuus kun on niin karua, kuten nykyiskelmissä usein onkin.
Mutta ehkä sen uskottavuuden tekeekin se että ne ovat syntyneet jonkun lihaa ja verta olevan ihmisen todellisista omista haaveista :). Eli sanoittajan ja silloin sanoittaja ei ole ulkoistanut itseään siinä tehtävässä.
Monet hyvät laulut ovat syntyneet omista kokemuksista ja tunteista. Silloin niissä on syvyyttä ja tunnetta mukana.
Onhan näitä hyviä sanoittajia, jotka tilaustyönä ovat sanat tunnissa parissa värkänneet aiheesta kuin aiheesta.
Kaikilta sekään ei onnistuisi.
Aivan.Ja laulun sanoja tehdessään pitänee ottaa huomioon myös tuleva esittäjä, jotta se hänelle istuu luontaisesti. Tai tehdäänhän joskus lauluja pöytälaatikkoon ilman että esittäjä on etukäteen selvillä. Tällöin(kin) esittäjällä lienee oikeus hylätä tai hyväksyä kipale :).
Muistojen Miehikkälä, Sellanen Ol Viipuri,Kotkan Poikii.ym.
Nää paikat on nähty moneen kertaan
Onhan nuo nähty ja kaikissa käyty, useampaankin kertaan.
Purhon ohi olen lukemattomia kertoja mennyt.
Joku aika sitten laitoin musiikkialoitukseen Muistojen Miehikkälän, komeasti laulavat Erkki Eräs, Reijo Taipale ja Kalevi Korpi.
Minä olen minä, vaikka kehoni vanhenee.
Minä olen minä, vaikka ajatukseni muuttuu.
Minä olen minä, vaikka itken tai nauran.
Minä olen minä, vaikka mollaa Maija.
Minä olen minä, olen mollamaija.
Kyllä se sama ihminen on nimimerkkien takanakin....usein ihmetellyt laulujen sanoittajien käyttämiä salanimiä....antaa varmaan vapauden olla erilainen kuin jollakin muulla nimellä....Esim. nainen joka on tehnyt paljon lauluja....Helena Eeva..
melkein aina miehen nimellä....jäänyt siksi tuntemattomaksi monelle....
"mä tarvitsen mun haavoja....syviä ja suolaisia....mikään ei tunnu miltään...kipu korvaa ystävää" .....kertoo itsellensä kipua tuottavasta asiasta....
Hei hunksi painu hel... iin. SULLA ON NIIN SAIRASTA JUTTUA.
Eikös hän helsinkissä olekin.
No onpa käsittämätön aloitus. Miksi esim. Orvokki Itä ei saa sanoittaa nimimerkillä, ethän sinäkään täällä aloita ja kommentoi omalla nimelläsi? Nm. ei ole synonyymi valehtelemisen kanssa, ei edes valkoisen valheen.
Kantsisko keskittyä ajattelemaan yhtä asiaa kerrallaan, niin ei menisi noin sekaiseksi sillisalaatiksi aloitus - eikä kenties elämäkään.
Mistäs kuopasta nää kaks mörköö on kömpineet esiin, "niinkö" ja " järjen hiven" vai ootteko yks ja sama.
Sama on asialla kuten monessa muussakin.
Väärin meni "bäääää bäääää". Järjen ääni olen minä, mutta en ole "niinkö". Aikamoinen röllipeikotar olen täällä kotona metsän keskellä, mutta mörkö en ole. Ja kun olen perustellut sanomani, niin miten sinä voit pitää sitä samana jonkun kanssa, joka toivottelee törkyjä? - Eikö luetun sisäistäminen onnistu yhtä hyvin kuin itsensä peukutus?
Elämämme on tavallaan teatteria alusta loppuun.
Elämä täällä ei myöskään koskaan lopu jos sitä ei itse halua tai näe.
Elämä on aina jatkuvaa sen eri muodoissa kaikella elämällä tänään ja elämän alku on sama kuin miljoonia vuosia sitten, tosin sekin kehittyy ja juuri nyt voitolla ihmisistä.
Nauttikaamme elämästä köyhä tai rikas.
Oletko koskaan ajatellut
kuinka usein ihmiset tivaavat rehellisyyttä toisiltaan, myös totuutta?
Kuiteski taitaa olla niin että totuuden kaikki näkevät ja ennenkaikkea kokevat,
jokainen omalla tavalllaan.
Sekin on elämän rikkautta. Lahjakkuutta ja kykyä mielestäni edustaa myös
esitystapa, jossa ei omaa pahaa oloaan ihminen siirrä toisen/toisten kannettavaksi
ja sano hyi hyi paha on koko maailma Jos vaan osa ihmisistä on ahdistajia,
eivät kaikki.
Ahdistuneisuurelle
Totuutta tosiaan tivataan alvariinsa ja usea kuvittelee sen kestävänsä.
Se on kumminkin useinmiten niin rujo ja ikävä et monesti on parempi olla ikään kuin tietoinen siitä mut kiertää se jollain tavalla.
En minä pirä pahana sitä valkosta valhetta jos sillä selvii huomiseen , ja ihminen saa olla vaik millasen hunnun takana jos sieltä omilla sanoillaan helpottaa kurjuutta.
Jokainen SUOMALAINEN mies tekee "sen" naisen kanssa,jos nainen,vaikkakin vieras "sitä" pyytää.Ketään,en ketään tunne/tiedä, joka ei oli siitä kiinnostunut.
"Ei talkkari"
Hyvin sanottu.
Miehelle on kunnia-asia lämmittää sauna.
Se ei ole akkojen hommaa.
H.
Terve järkinen suomalais mies ei jaarittele kuin aloittaja, se tekee niinkuin haluaa paitsi jos roppa on erimieltä
Palomainen pieni nainen rauhan lempeä apulainen aina samanlainen kultainen ja lutukainen saman nimen kanssa kulkee soneran shangri-lan ajoista muistot sulkee eka kerta suomen someen uskalsi hän tulla juttuun moneen monta vuotta siitä on nimi seuraa ajaton kertoo rauhankyyhkysestä nokkavasta lempeästä ottaa aina siivet alleen kun ei tunnu mahtavalle.
Luulen että olen enemmän Paloma kuin se miksii vanhempani minut ristivät. Isä olis halunut musta Ilonaa mutta onneksi äiti piti minun puoliani. Paloman nimellä kirjoittelen aina OMIA ajatuksiani ja OMIA mielipiteitäni ja siitä on teatteriesitykset kaukana.
Mun mieleen kömpi eräs laulu,
johon Hunks antoi sanat - kun säveliä ei ollut,
tein sitten kymmeniä versioita pianolle ja haitarillekin,
mut kun bassopuoli ei ihan hallinnassa ole,
niin kauas kaukaisuuteen häipyköön sen soitto kuin entisessä metronomin tikityksessä. Epävireisyydessään enempi metakkaa kuin musiikkia.
No joka tapauksessa oli ihan mukavia hetkiä nuottien parissa.
Eräs iäkkäämpi tuttavani joku aika sitten soitti ja lauloi puhelimessa kaksi löytämäänsä vanhaa laulua - eikä mitään roolipeliä, vaan elettyä elämää,
iloineen ja murheineeen, ihmisenä olemista.
Ei elämä ole teatteria näyttelemistä, kyllä se on totista totta.
Jos elämään ei ole asennoitunut oikein niin olen huomannut kavereissa ne on pärjänneet jotka eivät pelleilleet, hälläväliä tyylillä olevilla ei ole mitään.
Miten ne roolit muistaisi, jos elämästään tekisi roolileikin. Toisaalta ne jotka harrastavat useita suhteita joutuvat muodostamaan feikkielämän.
Muilla ei mielestäni ole tarvetta ja toisekseen eikö elämä ole ihan mukavaa näissä olevissa rooleissa, x- puoliso, mummi, ystävä, naapuri, tukija, asiakas, potilas, sisko- esim........
Kyllä tosiaan niitä rooleja on riittämiin omassa elämässä. Ja niissä rooleissa se sisin, oma minä, pysyy.
Kuvittelen, että olisi raskasta esittää eri rooleja täällä.
Mutta toisaalta, kun luin tätä ketjua, osaan kuvitella, että joku voi saada nautintoa siitä, jos joku ottaa hänen esittämänsä roolin todesta.
Minua ihmetyttää joskus palstalla nämä .....omat poistot .....onko se useasti vähän niinkuin se " katumuspilleri " ....on tietenkin muitakin syitä......
Mitä se sulle kuuluu ihmettele ihan itseksesi.
Tarkoitatko niitä, missä lukee, että kirjoittaja on poistanut oman tekstinsä?
On se ehkä se katumuspilleri, jospa joku kertoisi.
Minä ajattelin hieman samaa....ja olis ollut kiva jos poistaja olisi antanut jonkun selityksen. Minäkin poistan mutta usein perustelen poistoni. (Yleensä vain kysymys jostain asiavirheestä tai kielellisesti heikosta kommentista jonka haluan korjata)
Minä poistan joskus jos on liian paljon kirjoitusvirheitä :). Mutta kirjoitan kyllä sen sitten uusiksi. Oikeastaan se on etu koska jos kirjoitan rekisteröitymättä, en voi poistaa.
Kaikkea sitä joutuukin ihmettelemään, tässä teatterimaailmassa.
Poistin eilen kaksi viestiäni ja ihan pelkästä säälistä ja myötätunnosta. Ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä ymmärtämättömyyteni puutteesta ja tuottamastani harmista.
Itse viesteissä ei ollut mitään sopimatonta eikä katumuspilleriä vaativaa.
Tuonkin voisin poistaa, pikku lapsus sattui, siis ymmärrykseni puutteesta. Ymmärtämättömyyttä on liikaakin.
"Anceli"
Toivottavasti kuitenkaan minä en aiheuttanut mitään tunteen-purkausta?
Olethan jo kauan sitten huomannut kuinka joviaali olen aina palstalla ollut.
Vaaditaan tosi-paljon että minä hermostun taikka harmistun.
Oikeastaan en vielä ole tosissaan ollutkaan.
YH.
No niin, eli ihan siistimistä siis :-) Kiitos Anceli, ollakovaiei ja Paloma!
Ja minä jo loin mielikuvia jostain ärripurrista tai rumista sanoista :))
Ehkä pidän ne mielikuvani, jotkut näytelmät muuttuisivat komedioista draamoiksi :-)
No voisi kuvitella että joskus joku tunnnekuohuissaan kirjoittaa ekka jotain ja sitten kun lauhtuu alkaa harmittelemaan et tulikin kirjoitettua. Rekisteröitynyt voi poistaa, rekisteröitymätön ei. Korvien välistä käsiä pitkin näppikselle kun on niin lyhyt ja nopea reitti :).
Se on totta, että joskus sormet sanoo sen mitä ajattelee ennen kun on ehtinyt ajatella mitä ne sanoo :).
Juu ja mokomat vielä painavat send-näppäintä :)
Niin, ja sitten kun saan pakotettua sormeni esc-nappulalle, pahin on jo tapahtunut!
Juu ja koko kommeus rävöttää eessäsi vastausosiossa kaiken kansan nähtävänä, kyllä hävettääpi. Ja nolottaa päälle .
Toisaalta, onhan se hyvä nähdä itekkii joskus mitä ajattelee :))
No toisaalta joo, pää sitten ihmettelee mitä ryöttiä sormet kirjoitti. Mutta onpahan joku muu syntipukki kun ei kerta omasta päästä :).
Pitkään mietin, toimittaako sinulle vastata, mutta älä huoli ystäväni, sinähän olet omien sanojesikin mukaan "suloinen aina"..jatka vaan samalla tavalla. Etkä edes osaisi itseäsi muuksi muuttaa.
YP.
Huomaatko kuinka "myrkyllinen aina " itse olet.
Mä huomaan kuinka seuraat Ancelia piikitellen ilkeästi.
Mäkin huomaan Angelin piikit ilkeästi.
Ai sinä/kin huomaat, mitenkä ne niin ilkeästi juuri sinuun osuvat?
Vai Angeli.. :)
Taas on yön "pimeydessä" häärätty, niinhän se on, että jos ei piikki pistä, niin kusiainen kumminkin. Tällä kertaa ensin ruiskautettiin myrkky ja sitten piikkilankaa perään.
En huomaa kuinka myrkyllinen olen, koska en sitä ole.
Muutama teräväsanainen viesti ei tee myrkylliseksi ja kun ne kohdistuvat hunksiin, miksi sinä/te siitä älämölön nostatte?
Myös kauniilla sanoilla voisi puolustaa, jos se mielestänne on tarpeen.
Täällä näkee myös todella ilkeitä sanoja, haukkumisia, niitä en kirjoita.
Jos ystäväni H. kärsii, hän voi itse vastata minulle ja antaa palautetta. Monet hänen muilta, enimmäkseen puskista, kuten olettaa sopii, saamansa viestit ylittävät kaikki hyvän maun rajat. Nimittelyä ym. vastaavaa.
Mutta rauha, rauha, miepä yritän hillitä itseäni, ettei sinun/teidän tarvitse taas nakella omia myrkkyjänne.
Hyvää viikonloppua!
"Huomaaja."
Turhaa on taas käyttää nimi-merkkiäni syyttömien nimmareiden mollaamiseen.
Reilumpaa olisi ollut kysyä tunnenko minä itseni piikitetyksi.
Pitää myös muistaa, että joidenkin piikkejä siedän huitsin paljon enemmän kuin
joidenkin toisten.
Jos niistä paremmista joku pitää minun mainita, niin mainitsen teeveen.
Mutta, en minä piikeistä mitään uni-apneaa tai allergiaa saa koskaan.
H.
Olisi kiva tavata Juha W. Vainio ja kysyä häneltä:
Oleks koskaan törmännyt itse kirjoittamaasi tekstiin ja kauhistunut että kirjoitit
melkein saman tekstin toisellakin nimmarilla?
Ihan toisille kuuntelijoille.
Ja sitten kummannut itsesi...
Vai sen nimmarisi...
H.
Keksisit sinäkin joskus jotain omaa,etkä lainaisi toisten aloituksia yrittämällä vielä et olis fiksukin.
Ja sitten se linkki siihen aloitukseen, mitä on lainattu, pliis!
"..."
Niinhän sitä pitäisi mennä.
Mutta ei sille mitään voi että on vaan pieni ihminen.
Jonka pää toimii toisin.
Mutta onneksi meillä on tämä palsta.
Kommentit kertovat, kuten Kaasu Palmulle.
Toivottavasti sinulle kertoo aloitukseni pieni mutta tärkeä vivahde-ero.
H.
Sanottua sanaa tai kirjoitettua tekstiä ei saa poistetuksi, sanoma jää ja pysyy.
Poistajat ainoastaan osoittavat henkisen kyvyttömyytensä ajatustenvaihtoon ....eilen sitä....tänään tätä...sylki toi...sylki vei....vastuu omista sanoista puuttuu.
Juuttuiko mimmi tuohon.
Mimmiin osui ja upposi.
Ihme aloitus, taas. Minä, minä, minä, minä ja vielä kerran minä.
Tavallinen.
Teatteria ja elämää
http://youtu.be/8Wzapl7eCCg
Tavallaan elämä on teatteria jos ajattelette, mitä olen kirjoittanut olen sen tehnyt, tosin välillä kadun ja häpeän.
hunksz sinulla on aina järkevä viesti, tosin moni ei sitä näe sillä hetkellä.
Jokaisella meistä on oma persoonallisuus siis, kysyisin hunksz mikä olet horoskoopissa--- minä olen vesimies.
"3-6"
Jousimies.
En kylläkään ole mitenkään horoskooppeihin kääntynyt.
Kiitos kehuista.
Tarkka-näköisyys ilahduttaa minua aina.
H.