Olemme miettineet avomieheni kanssa koiran hankintaa jo pari vuotta.
Nyt vihdoin löysimme itsellemme kerrostaloasunnon, missä on lemmikit sallittu.
Mies on 100% varma koiran hankinnasta, mutta itse aloin epäröimään..
Mietin asiaa koiran kantilta. En haluaisi asua kerrostalossa kolmannessa kerroksessa, ei hissiä.
En haluaisi saada huonoja vaikutteita naapureiden koirista.
Tosin, vieressämme on iso ja todella hyvä koirapuisto, ja asumme laitakaupungilla, missä on ihanteelliset lenkkeily-ympäristöt.
Asuntomme on todella iso kaksio. Olen nähnyt tasapainoisia koiria pienemmissäkin kodeissa. Ja todennäköisesti, koira tulisi vain syömään ja nukkumaan sisällä, muuten olisin sen kanssa koko ajan ulkona.
Koira ei olisi kummankaan ensimmäinen, vaan olemme eläneet koko elämämme koirien parissa. Osaamista ja tietoa löytyy, joten koira olisi hyvissä käsissä.
Asunnossamme on vuoden asumispakko, joten emme pääse tästä pois muuttamaan vähään aikaan. Nyt kuitenkin olisi molempien mielestä paras aika hankkia koira.
Ostamme pennun, se on päätetty jo aikoja sitten, kumpikaan meistä ei halua toisen ihmisen kasvattamaa koiraa.
Pennut ovat todella sopeutumiskykyisiä, joten sen saisi varmasti opetettua kerrostaloelämään.
Emme vain halua olla niitä ihmisiä, jotka ilmoittavat parin kuukauden päästä pennun otosta netissä, että koirasta luovutaan "pitovaikeuksien" vuoksi!
Onko muilla (positiivisia) kokemuksia koirasta kerrostalossa?
Nyt vihdoin löysimme itsellemme kerrostaloasunnon, missä on lemmikit sallittu.
Mies on 100% varma koiran hankinnasta, mutta itse aloin epäröimään..
Mietin asiaa koiran kantilta. En haluaisi asua kerrostalossa kolmannessa kerroksessa, ei hissiä.
En haluaisi saada huonoja vaikutteita naapureiden koirista.
Tosin, vieressämme on iso ja todella hyvä koirapuisto, ja asumme laitakaupungilla, missä on ihanteelliset lenkkeily-ympäristöt.
Asuntomme on todella iso kaksio. Olen nähnyt tasapainoisia koiria pienemmissäkin kodeissa. Ja todennäköisesti, koira tulisi vain syömään ja nukkumaan sisällä, muuten olisin sen kanssa koko ajan ulkona.
Koira ei olisi kummankaan ensimmäinen, vaan olemme eläneet koko elämämme koirien parissa. Osaamista ja tietoa löytyy, joten koira olisi hyvissä käsissä.
Asunnossamme on vuoden asumispakko, joten emme pääse tästä pois muuttamaan vähään aikaan. Nyt kuitenkin olisi molempien mielestä paras aika hankkia koira.
Ostamme pennun, se on päätetty jo aikoja sitten, kumpikaan meistä ei halua toisen ihmisen kasvattamaa koiraa.
Pennut ovat todella sopeutumiskykyisiä, joten sen saisi varmasti opetettua kerrostaloelämään.
Emme vain halua olla niitä ihmisiä, jotka ilmoittavat parin kuukauden päästä pennun otosta netissä, että koirasta luovutaan "pitovaikeuksien" vuoksi!
Onko muilla (positiivisia) kokemuksia koirasta kerrostalossa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ainut ongelma mitä tulee mieleen, on hissittömyys. Pienen koiran kanssa se ei haittaa, tai ylipäätään koiran, jonka jaksat kantaa. Mutta isolle koiralle rappusten ravaaminen on riski etenkin kasvuvaiheessa. Kannattaa siis miettiä tarkoin, onko hidaskasvuinen, suuri rotu hyvä valinta.
Ei sinun tarvitse ulkonakaan olla kokoajan, jos et halua. Ole vain rehellinen ja realisti itsellesi. Koirat menestyvät hyvin kerrostaloissa, se vaan vaatii omistajalta aktiivisuutta juurikin liikunnan suhteen, ja tietenkin huolellisempaa kasvatusta, kun otetaan naapurit ja kerrostalon äänet huomioon.
Mutta älä suinkaan stressaa kerrostaloasumisesta koiran kanssa. Ihmisten negatiiviset kokemukset koirasta kerrostalossa ovat pääasiassa haukkuminen ja eroahdistus, ja tarpeiden teko suoraan pihalle. Ne ovat täysin omistajasta riippuvaisia asioita, ja hyvällä kasvatuksella ja vastuullisella koiranpidolla ei noitakaan ongelmia synny. :)
Hissittömyys harmittaa kyllä, mutta kyllähän koira siihen tottuu.
Rotuna koiralla on pitbull (ei täysin puhdas), joten ei ole kovinkaan iso koira :)
Halusimme juuri tuonrotuisen koiran, koska rakastamme molemmat lyhyrkarvaisia ja luppakorvaisia koiria.
Pennun vanhemmatkin ovat unelmatapauksia, tottuneet kaupunki elämään, eivät ole haukkuherkkiä ja ovat todella sosiaalisia ja rauhallisia.
Kun pennut ovat vähän vanhempia, käymme valitsemassa luonteeltaan kaikista rauhallisimman.
Rauhallisuus on hyväksi kerrostalossa, mutta koira kuin koira, energiaa löytyy aina ulkona käymiseen, joka on hyvä.
Harrastan itse päivittäistä ulkoilua, ja haluan ottaa koirani mukaan kaikkialle, minne menen :)
Hyvin elelemme kerrostalossa kahden ison ja liikunnallisen kanssa. Ulkona liikutaan, sisällä levätään. Pentuajan siisteyskasvatus on työlästä, kun pitää niissä portaissa ravata yötä päivää. Mutta aikanaan se loppuu. Aikuisten koirien kanssa on ihan huoletonta. Osaavat olla sisällä hiljaa.
Kiva kuulla! :)
Juu uskon, no ainakin kunto kohenee rappusia ravatessa!
Ja meidän kerrostalomme on ihan metsän vieressä, niin tarvitsee astua vaan ovesta ulos niin koira voi tehdä jo tarpeensa :)
Pentuaika on koiran elämässä parasta aikaa, ja odotan sitä innolla.
Vaikka "murrosikä" loppuu vasta 3 vuoden iässä, uskon, että hyvin koulutettu pentu on myös helppo käsiteltävä murrosiässä, ja varsinkin sen jälkeen :)
On jouduttu haukkuvia koiria poistamaan meidän kerrostaloyhtiöstä.
sopinut niin, että jokainen valitus koirasta otetaan vakavasti. Häirintää aiheuttava koira poistetaan, sillä kerrostaloyhtiössämme niinkuin monessa muussakin taloyhtiössä asuu mm. yötöitä tekeviä henkilöitä, opiskelijoita ja kotonaan työskenteleviä, jolloin koiran haukuntaa ei saa päiväsaikaankaan kuulua ja sama koskee kovaa musiikinkuuntelua ja muuta melua.
Kerrostaloissa jokaisen asukkaan on kunnioitettava naapureitaan niin, ettei häirintää ole.
mutta ole kuitenkin varovainen ettet ole kohta entinen hallituksen jäsen. Kyllä höyrypäisimmät fasistit on ennenkin viroistaan pois saatu.
Naapurin koira herätti vähän kuuden jälkeen. Nyt tuota haukkumista saanut kuunnella 3,5 tuntia ja yhä jatkuu. On tämä kesäloma sitten ihanaa! Mutta ei se taida ihan tervettä olla meininki koirallekaan, jos pitää haukkua yhtä mittaa läpi päivän. Eläinrääkkäystä sanoisin, enkä kyllä voi siltäkään kannalta suositella. Ei koiralle oikea paikka ole kerrostalossa.
Mietin tässä, että voikohan siitä asiasta soittaa kunnalliselle eläinsuojelusta vastaavalle? Voiko olla eläinrääkkäyksestä tai heitteillejätöstä kyse kun koira räksyttää läpi päivän? Isännöitsijää varten aloitin todisteiden keruun tänään eli päiväkirjaa pidän ja pitää varmaan käydä desibelimittari lainaamassa, niin saan melutasot mitattua häätöä varten. Koiria vastaan ei ole mitään, mutta kotirauhasta pidän kiinni. Ihan sama tuleeko meteli stereoista vai koirasta.
ilmoittaa kunnalliseen, voit myös soittaa poliisille että epäilet eläinrääkkäystä tmv akuuttia hätää. Ne tulevat sitten huoltomiehen kanssa katsomaan että koirilla on kaikki hyvin(tietysti jos autoilijoiden sakotukseltaan kerkiävät). Mutta oletko jo maininnut omistajalle tilanteesta? Ellet, niin sekin vaihtoehto kannattaa käyttää, jotkut koiranomistajat ovat fiksumpia kuin päälle voisi luulla. Jotkut taas eivät, mutta sitä et saa tietää ilman pers.koht kontaktia häneen.
Mutta kyllä koira pärjää kerrostalossakin, ei kuitenkaan ilman ihmisseuraa. Siksi työikäisen henkilön joka käy kodin ulkopuolella töissä, tulisi harkita koiran hankinnan siirtämistä eläkkeelle pääsemiseen saakka tai vaihtoehtoisesti harkita etätyötä.
Ja aloittajalle! Kyllä aikuinen kodinvaihtajakin sopeutuu kerrostaloon jos on oikea omistaja. Jopa suomipystis, kuten minulla, kykenee hyvin metelöimättämään kerrostaloelämään laitakaupungilla. Kolme ensimmäistä vuotta olette joka tapauksessa liemessä, jonka jälkeen koira kuin koira alkaa aikuistua ja rauhoittua. Ja vuosien kuluessa aina vaan paranee, yhteistyö ja kiintymys syvenee.
Ihan hyvä että ajattelet tuota mahdollista epäonnistumista. Ensimmäisen koiran kanssa jokainen varmaan tekee virheitä, mutta kun päätätte kerralla tavoitteen millaisen koiran haluatte ja määrätietoisesti teette työtä sen eteen, niin tuskin tarvitsee luopua. Varsinkaan jos teette päätöksen että tämä koti on tämän koiran ensimmäinen ja viimeinen koti, ja josta lähdetään vain vanhaikäisenä tassut edellä viimeiselle matkalle.
>>>Mutta kyllä koira pärjää kerrostalossakin, ei kuitenkaan ilman ihmisseuraa. Siksi työikäisen henkilön joka käy kodin ulkopuolella töissä, tulisi harkita koiran hankinnan siirtämistä eläkkeelle pääsemiseen saakka tai vaihtoehtoisesti harkita etätyötä.
" Meidän koira pärjää aivan mainiosti 8-16 yksin kotona, ei tuhoa, hauku, stressaa. "
Tärkeä mietittävä pointti parikymppiselle ihmiselle on että onko koira joka joutuu olemaan jopa 16 tuntia yksin kotona, onnellinen koira? Ajattele ensin lemmikkiäsi ja sitten vasta itseäsi.
Minä ainakin ymmärsin että tarkoitettiin klo 8-16 eikä 8-16 tuntia:)
Oikein ymmärsit sinä. Tuosta kasista neljään tulee 8h siis ja kun menee tuon ajan yli, koissulla aina lenkittäjä silloin tunniksi, jonka jälkeen saa yleensä luun vielä kun jää kotiin hetkeksi odottamaan kotoväkeä kotiin. Ei joudu tuon lenkin jälkeen olemaan kuin maksimi reilun tunnin enää kotona yksin, mutta nukkuu lenkin jälkeen ja on aivan tööt ku tullaan kotio ja siitä tulee aina hyvä mieli :)
välttämättä siitä yksinolostaan silti nauti vaikka kuinka ei tuhojansa tekisi? Ja jos tekee, niin siitä tiedät ettei koiralla ole kaikki niin hyvin kuin luulet. Onneksi sentään sulla taitaa olla muutaman minuutin työmatka? Kaikilla ei ole niin hyvin edes vaan tuohon kahdeksaan tuntiin pitää varata tunti työmatkaa suuntaansa. Heidän kyllä pitäisi ajatella koiransa hyvinvointia vähän enemmän.
tasan 8 minuutin työmatka on, n. 7.5h työpäivä kun en käy syömässä vaan syön eväät töiden lomassa lennossa. Koira nukkuu 14-15:00 välille viikonloppunakin kun ei ole töitä jos ei mihinkään lähdetä ennen, vaikkei silloin saa aamulla aktivointijuttuja ollenkaan. Siitä tiedänkö vai luulenko koiran voivan hyvin myös ollessaan yksin kotona, en lähde suotta enempää keskustelemaan.
Kannatan myös yhteydenottoa jonnekkin, ei ole tervettä, kun koira haukkuu noin.
Omistaja ei ole ilmeisesti varannut tarpeeksi aikaa totuttaakseen koiraansa yksinolemiseen, joka on kerrostalossa tärkeää naapureiden kannalta.
Koira ansaitsee paremman kodin ja omistajan. Tuo ei ole koiralle hyväksi.
Tuota noin. Eikö ensiksi fiksu ihminen mene ja hoida asiaa naapurin kanssa suoraan, ota yhteyttä naapuriin ja kerro että koira haukkuu liikaa. Niin toimii rehti ihminen, hoidetaan asioita suoraan. Tuollainen selän takana ensijaisesti toimiminen ja kyttääminen eivät ole rehdin ihmisen toimintaa. Kuten sanottua, juttele naapurin kanssa ja asiat voivat korjaantua.
Asun kahden ison ja yhden pienen koiran kanssa myös kerrostalon kolmannessa kerroksessa vailla hissiä. Mitään ongelmaa en ole tässä yhtälössä havainnut. Pentu aikana annoin isojen kävellä itse ensimmäiseen kerrokseen asti ja pari kerrosta kannoin niitä. Siinä tuli itsellekin lihastreenaukset kaupanpäälle :) Koiria minulla on ollut 25 vuotta ja kaikki koirani ovat olleet tasapainoisia kerrostaloasumisesta huolimatta. Ulkoilumaastot meillä on erittäin hyvät ja teemmekin pitkiä lenkkejä päivittäin, jolloin koirat pääsevät purkamaan energiaansa myös vapaana muiden asuinpaikkamme koirien kanssa, joita täällä onneksi riittää. En usko että asiasta tulee mitään ongelmaa, jos et itse sitä tee ja olet vastuuntuntoinen koiraihminen. Tältä ainakin vaikutat. Onnea tulevaisuuteen mahdollisen koiraperheenjäsenen kera!
Ihana kuulla, kiitos vastauksestasi!
Kyllä uskon, että kaikki järjestyy :)
Kasvattajan kanssa juuri viestittelin, että pennut syntyivät tänään :)
Elokuun puoliväliä siis odotellessa :)
Asun yksin 2 isohkon (toisen säkä n.55cm,toisen n.62cm) koiran kans kerrostalon (omasta mielestäni luhtitalo,ei ole rappukäytävää,vaan ns.ulkokäytävä,kuten yleensä luhtitaloissa) kolmannessa kerroksessa ilman hissiä eikä ole minkäänlaisia ongelmia. Toinen on jo 8v,toinen 5v....
Oma pentuni tuli kerrostalokotiin, ja kerrostaloelämän ainoa haaste oli siisteyskasvatus: kuudennesta kerroksesta oli pitkä hissimatka pihalle kun pikkupentua pissatti, hyvä kun ehti sanomalehden päälle pennun kiikuttaa. Ennakointi tietysti auttaa (ulos heti herättyä, heti syötyä ja juotua, heti leikin jälkeen jne. eli joka ikisessä välissä ja HIRVEEN isot kehut aina kun tekee tarpeensa pihalle). Aina ei silti mitenkään ehdi. Siksipä sisäsiistiksi oppiminen kestikin kauan, puolivuotiaaksi asti sattui vahinkoja. Omakotitaloissa asuvat sisarukset oppivat sisäsiisteiksi paljon nopeammin.
Meillä pärjättiin valtavalla sanomalehtikerroksella ja ahkeralla lattioiden luuttuamisella (ei pysyviä kosteus- eikä hajuvaurioita ;) mutta näin jälkikäteen ajattelen että olisi kannattanut hankkia jonkinlainen "sisävessa", siis joku vedenpitävä alusta lähelle ulko-ovea johon pentu nostetaan sen kyykistyessä ja johon se oppii tekemään tarpeensa. Kun pidätyskyky (ja ihmisten reagointinopeus) kasvaa, voidaan pentu napata syliin ennen kuin se ehtii "pissapaikkaansa", kiikuttaa pihalle ja KEHUA vahvistaen oivallusta siitä, että pihalle on hyvä pissiä. ;) Ethän vaadi itseltäsi tai pennulta liikoja - sisäsiistiksi oppiminen ottaa aikansa ja kerrostalossa se saattaa kestää kauemmin. Paljon tärkeämpää on luoda hyvä suhde, jossa koira oppii luottamaan oikeudenmukaiseen ja reiluun omistajaansa. Varmaan jo tiedätkin, ettei pikkupentua saa koskaan rankaista "väärään paikkaan pissaamisesta". Kärsivällisyyttä siis vain.
Sitten iloisia kokemuksia: meillä pentu oppi TODELLA nopeasti että kerrostalon äänet kuuluvat normaaliin elämään ihan vain siten, että annoin palkkaa aina kun rappukäytävästä kuului ääniä. Haukahtaminen jätettiin huomiotta. Postinjakajallekin se meni vain heiluttamaan häntää eteiseen (postinjakaja-parat eivät tiedä kuinka moni koira heitä äänettömästi tervehtii kerrostalojen ovien takana).
Murkkuikä on sitten murkkuikä eikä mikään onnistu.. :P Mutta pikkupentu tottuu monenlaisiin asioihin ja pitää niitä osana normaalia elämää. Jos koiraa kohdellaan oikeudenmukaisesti, koulutetaan sietämään uusia ja pelottavia asioita, annetaan kunnollista ravintoa ja riittävästi liikuntaa, se on ihan yhtä onnellinen kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Tsemppiä uuden perheenjäsenen kanssa!
Tuosta asiasta, että pitäisi poliisit soittaa kun koira haukkuu...
Oisko tullut mieleen käydä naapurin kanssa juttelemassa? Hän ei välttämättä edes tiedä koiransa haukkuvan?
Pidät päiväkirjaa ja huh huh.
Taidat olla melkoinen kyttä naapuriksi?
Asuin kolmen koiran kanssa kerrostalossa, ja jo siihen muutettuani sanoin ystävällisesti naapureille, että onko mahdollista että tulisitte mulle suoraan ilmoittamaan, jos koirat haukkuu häiriöksi asti?
Ei kuulunut ketään valittajaa. Eräs naapuri ei edes tiennyt että omistan koiria.
Usein Te valittajat valitatte vaan valittamisen ilosta. Ja mukamas kyllä tykkäätte koirista.
Eräässä toisessa paikassa talon poliisi kyttäsi ikkunasta kuinka pitkään olin lenkillä. Ja laittoi kellon aikoja ylös kuinka kauan koirat oli yksin. Mihinkään ei mitään ilmoittanut vaan halusi vain vahtia. Teitä kun on niin moneksi.