Pistää silmään

Hei!

En minä puhu kotioloissa mistään sijaislapsesta, vaan meen Liisasta ja Mikosta, eikä minuakaan kukaan sano sijaisäidiksi vaan Maijaksi!!!

Tämä palsta on sijaisvanhemmille ja tietysti silloin puhutaan myös sijais" nimikettä käyttäen, koska omatkin ovat bio-lapsia, keskustelu menisi liian monimutkaiseksi jos, ruvettaisiin puhumaan lapsista, sitte kysyttäis, oma vai laina-lapsi, taimi-lapsi ym....

Eikä tästä lapset kärsi, ei meillä ainakaan lapset näitä lue ja kyllähän sijaiskotilapsi on yleinen nimike, ei sitä me olla keksitty.
Taas syytettä niskaan SIJAISVANHEMMILLE, mutta tähän tottuu...

Mihinkä sinä sitten meidät sijoitat, kun puhut sijoitusvanhemmat, eikös se tarkoita, että meidät sijoitetaan, onhan meillä muitakin ongelmia, kuin tuollaisten pohdinta.
Ei täällä tartte kielioppia käyttää, kunhan saa lapset hyvän sijaiskodin tai sijoituskodin, kumpi vain sinulle passaa...

Samaa itsekin olen miettinyt. Tällä palstalla sana "sijaislapsi" on käytössä. Itse en koskaan käytä tuota sanaa, en muistaakseni tännekään ole niin kirjoittanut, enkä tiedä ovatko lapsemme kuulleet edes sanaa "sijaislapsi"; "sijaisvanhemmat" kylläkin on käytössä, koska niin monelle on asiasta tarvinnut kertoa (että miksi lapsi ei ole meidän oma tms).

Jossain on sanottu, että mielummin "sijoituskotilapsi" tai "sijaiskotilapsi" kun "sijaislapsi", koska kuulemma "lapsi ei koskaan ole kenenkään sijainen". "Lainalapsi"-sanaa käytetään myös, mutta sitä taas ei käsitä kukaan muu kuin sellainen, jolla itsellään on "lainalapsia". Muiden sijaisvanhempien kanssa keskustellessa riittää kun sanoo "lapsi", "sijaislapsista" ei oikeastaan puhuta (näin siis meillä).

Tällä palstalla on kuitenkin pakko jotenkin "selventää" että onko kyse omasta vai sijoitetusta lapsesta; tuskin kukaan erottelee kotonaan tai esittelee vieraille että "tässä on meidän lapset ja sijaislapset".

En tykkää myöskään "sijoituslapsi"- tai "sijaiskotilapsi"-nimityksistä yhtään sen enempää kuin "sijaislapsi"-sanastakaan, mutta tämä on henkilökohtainen mielipiteeni. En usko, että lapsi haluaisi tulla kutsutuksi miksikään näistä, sillä hänhän on "lapsi" eikä mikään "sijaislapsi". Joten jospa joku keksisi paremman ja kuvaavamman sanan tätä tarkoitusta varten, kun kerran pakko on kuitenkin jokin sana olla. Täällähän on jotkut käyttäneet itsestään myös sanaa "sijoitettu lapsi" tai "huostaanotettu lapsi"; tämä kuulostaa mielestäni paremmalta, koska tässä tilanteessa lapsi on edelleen lapsi, hänet on vaan "joku muu sijoittanut muualle asumaan"... en osaa selittää...! Toivottavasti kukaan ei nyt tästä loukkaannu, tämä oli vain omaa pohdintaani.

Näin kotioloissa ei koskaan mainita lapsesta joka meille on sijoitettu että hän olisi jotenkin toisarvoinen ja sanottaisiin että sinä "sijais Maija" kyllä hän on vaan "Maija" kuten muutkin perheen lapset omalla nimellään.

Sitten joissakin tilanteissa kun esitellään ja joku kysyy niin sanomme selvästi että hän on meille sijoitettu lapsi ja hänen nimensä "Maija"
Kotimme on sijaiskoti "Maijalle" ja me sijaisvanhempia, eikö nämä ole virallisia nimityksiä? Olemmehan ottaneet biovanhempien sijasta vastuun lapsesta joka on huostaanotettu ja sijoitettu meille sijaiskotiin.

Voisihan täällä kirjoittaessa käyttää lyhennystä s-lapsi ja b-lapsi, s-vanhemmat, b-vanhemmet. Enkä usko siihen että nimitys voi olla sinänsä alentava vaan se tapa miten sitä käytetään.

Meillä s-lapsi itse sanoi että hän on kuin käenpoikanen eikä siinä mitään alentavaa, vaan hyvin söpösti oivallettu ja usein sanonkin että minun söpö käenpoikanen keitäppäs minulle kahvit. Lapsi niin onnellisen näköinen ja hetkenkuluttua tarjoaa kahvit. Sanonkin että miten ihana käenpoikanen meille tuotiin, me itse olemme harakoita joskus hän haluaa olla harakanpoikanen ja hän saa valita paikkansa sekä tuntea kuuluvansa tasaveroiseksi muiden perheenjäsentemme kanssa. Usein hän kyllä on keskellä pesää kuten käenpoikanen konsanaan, kaiken huomian keskipiste, eli hyvä merkki kun hän välillä kokee olevansa harakanpoikanen.

B-äiti jäykisyy kun saa kuulla lapsensa sanovan s-äidistä "lossasäiti" silloin b-äiti aina korjaa että meinaat "Tiinaa", siihen lapsi "ei kun minun sijaisäiti" ja kasvoilla hyvin ylpeä ilme. (se pitää nähdä.)