Teen tutkielmaa avioliitosta, avoliitosta ja avioerosta. Yritän täällä kartoittaa mielipiteitä... Eli,
kerro mielipiteesi edellä mainituista,
onko avioliitto parempi kuin avoliitto,
kuinka paheksuttava avioero on,
missä tilanteessa paheksuisit sitä vähemmän,
miksi suku painostaa naimisiin ja miten suhtaudut mahdolliseen painostukseen.
Kiitos.
kerro mielipiteesi edellä mainituista,
onko avioliitto parempi kuin avoliitto,
kuinka paheksuttava avioero on,
missä tilanteessa paheksuisit sitä vähemmän,
miksi suku painostaa naimisiin ja miten suhtaudut mahdolliseen painostukseen.
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerran naimisissa olleena , kerran eronneena
sanoisin että klisee:"kasvoimme erillemme" piti meidän kohdalla paikkansa. Se oli lapseton liitto joten se teki erosta ehkä hieman vähemmän kivuliaan kuin sellaisille joilla erotessa on lapsia,vaikkei tuskatonta avioeroa ole olemassakaan.
Sukulaiset ihmetteli:Miksi erositte ettehän te edes riidelleet?!
Siis viina eikä väkivalta näytelleet mitään osaa
erossamme.
Nyt olen yhdettätoistavuotta avoliitossa ja yhden lapsen isä ja tuntuu edelleen hyvältä mutta en usko että avioliittoa ja avoliittoa voi verrata
toisiinsa.ihmisethän ne keskenään liittoon menevät eikä instituutiot;jos ei suju yhteiselo niin ei se suju olipa sormuksia tai ei. Tuomari Nurmio aikoinaan lauloi osuvasti :Rakkauden talossa ei osteta osamaksulla eikä lainata takuita vastaan.
hyvää tutkielman jatkoa sinulle Tiina
Tutkielmasi petustuu siihen,että onko avo-avio- ja eron jälkeen elämää. Haluaisin lisätä tähän tutkilmaan sellaisen kysymyksen. Mitä sen jälkeen?
Kun ero on tullut. Ja jos lapset on jääneet Isälle. Kokemusta on siitä,että olen etsinyt uutta kumppania itselleni, en lapsille uutta äitiä, koska heillä on äiti. Jos vastauksia on tullut, aina se tökkää ettei YH- iskä ole mitään.
Mutta YH-åidit hakee aina lapsilleen miehen kuvastusta. Eikö tässäkin voisi tasa-arvo toteutua. Annan miellelläni lisä vastauksia, jos tutkielmaasi tarviit.
vai ei YH-isiä arvosteta nais piireissä! Sehän on niin vastuuntuntoista ja kaunista kun mies hoitaa jälkeläisiään, sellaisia miehiähän pidetään kunnollisuuden perikuvina, lapsiahan on oikein onnistanut!. Ehkäpä ne naiset eivät vain ole halunneet ketään jakamaan sitä ketä pitää omanaan. Tarkoitan siis kenenkään lapsia. toisaalta YH- äitinä voisin ajatella myös niinkin, että jos omisssa lapsissa on jo kyllin niin ehkei niitä enempää kaipaa. valitettavasti elämme kovin vapaassa yhteiskunnassa, lähesjokaisella on mahdollisuus valita.
Olin avoliitossa useita vuosia, josta on lapsia.
Sitten yhteinen taival loppui siihen, kun Se lähti "oikeaan elämään".
Minulle jäi yksi lapsista. Minusta tuli yksinhuoltaja. En jäänyt pitkäksi aikaa surkeutta valittamaan, vaan aloin katseleen uutta kumppania.
Kanditaatteja löytyikin aivan tyydyttävästi, mutta kun kun elämäntilanteeni selvisi, niin siitä seurasi, että kohtelijaiden sanakäänteiden
"kuinka hienoa tälläinen on" jälkeen maailmasta näytti löytyvän, vähin äänin, hienompiakin miehiä.
Tämä toistui useita kertoja, ennenkuin nykyinen kaveri löytyi. Toki tätä helpottaa sekin, etten
enää ole samalla lailla aikuistuneen lapsen tekemisistä vastuussa, kuin vuosina, jolloin kaikki alkoi.
Avioliitto on parempi kuin avoliitto.Ennen avioliittoa kannttaa asua avoliitossa.Jos suhteeseen sitoutuu kunnolla, niin silloin kuuluu mennä naimisiin. Avioerot ovat nykyään mielestäni kovin yleistyneet, syitä ehkä oman onnellisuuden tavoittelu, ja se ettei nainen ole enää taloudellisesti riippuvainen miehensä tuloista kun voi itse käydä työssä. Ero ei ole paheksuttava asia, vaikka joskus tulee liian helpolla erottua.Väkivalta, tunnekylmyys, alkoholi, laiminlyönti ja piittaamattomuus sekä vastuuttomuus yhteisistäasioista ovat mielestäni todellisia eron syitä.
Jos suku painostaa naimisiin, siitä ei tarvitse piitata. Avioliitto on kahden ihmisen välinen sitoumus joka ei todellakaan muille kuulu. Suku pysyköön erossa henkilökohtaisista asioista, mielestäni ei ole korrektia puuttua kenenkään kyseiseen asiaan. Ihmisillä on syynsä, jolleivät he avioidu. Jos suku pääsee painostamaan tai päättämään avioliitoista, silloin pariskunta ei ole valmis ottamaan vastuuta elämästään, vaan ovat napanuorastaan kiinni vanhemmissaan.