Erilaiset elämän tempperamentit

Nyt on pakko avautua, kiehuu nimittäin.
Avokkini on aloittanut työuransa 17-vuotiaana ilman kummempaa koulutusta, päässyt suureen firmaan ja on siellä edelleenkin. Työnantajan puolesta on häntä koulutettu, on sen myötä saanut vastuullisempia tehtäviä ja tässä työssään satavarmasti työskentelee eläkkeeseensä saakka. Lisäksi hän paiskii harrastuksenaan hommia vanhempiensa pienyrityksessä, hetkeäkään ei ole paikoillaan eikä vapaalla.

Minä taas olen kouluttautunut useampaankin ammattiin, tehnyt lapsia välillä ja ollut kotiäitinä. Viimeisin koulutukseni ja ammattini on naisvaltaiselta alalta. Olen tehnyt vuosikausia pelkkiä sijaisuuksia, tosin hyvin pitkiäkin. Alalla uudet avoimet virat ovat harvinaisia, uusia ei oteta juurikaan tilalle kun/jos entiset eläköityvät.

Mieheni ei ymmärrä tilannettani ja nykyistä työkäytäntöä alkuunkaan, ihmettelee jokaisen työpätkäni ainakana että eikö työnantaja ole puhunut että saanko jäädä tuohon toimeen. No ei, kun tämä on vain määräaikainen sijaisuus johon vakituinen työntekijä palaa esim. sairaslomansa/virkavapaansa jälkeen takaisin.
Mies siitä huolimatta ihmettelee että mikä minussa on vikana kun en näistä pesteistäni saa vakituista työtä. Etsii syitä ihottumastani tai vaikka mistä, että ne eivät vakinaista minua siksi.
Rautalangasta on väännetty miljoonia kertoja.
Voisihan se olla että saisinkin vakituista työtä, mutta se edellyttäisi että lähtisin yksin muuttamaan kauas kotipaikkakunnaltamme. Tätä en todellakaan ole harkinnut sillä sitten jäisi koti, lapset, mies, koko suku. Mieshän ei voi muuttaa minnekään koska hän on tiukasti omassa työssään.
Nyt on taas sijaisuus loppumassa ja mies jo hermoilee ja ihmettelee että miten VOIN olla vaan kotona sitten sen jälkeen.

Jonkun verran olen itsekseni hyrissyt kun miehen poika valmistui vuosi sitten ammattiinsa eikä ole "saanutkaan heti vakituista työpaikkaa eikä edes sijaisuuksia".
Siinäs näkee, "jotain vikaa" on muissakin kun ei ojenneta heti vakituista virkaa, olisikohan joku ihottuma syynä !?

Mies ihmettelee myös sitä, että miten pystyisin istumaan vaikka elokuvissa tai TV:n ääressä katsomassa jotain leffaa. Hän kun ei jaksa istua paikoillaan tekemättä mitään niin kauan, hänen mielestään se on ajan hukkaa. Hän ihmettelee myös istuessani ja käsitöitä tehdessäni että eikö siinä samalla voisi tehdä jotain muutakin, vaikka pistää perunat kiehumaan ja täyttää veroilmoitukset.
Jos mies on hetken kotoa pois ja palaa, hän ensimmäisenä kysyy mitä olen tehnyt silläaikaa, joko suurinpiirtein käänsin sen hehtaarin kasvimaata tai maalasin varaston.

Lomalla kotoa on päästävä reissuun alta vuorokauden loman alkamisen jälkeen ja heiluttava edestakaisin loman loppumiseen saakka, saatava hirveästi aikaan ja suuria juttuja.
Sitten huokaa että huhhui, menipä se loma äkkiä !

Tuntuu että elän karusellissa jossa on kokojan hirveät kierrokset menossa.