Veli ilmoitti juuri että niille syntyy maaliskuussa vauva. En viitsinyt kertoa että me ollaan yritetty jo yli puoli vuotta, ilman että mitään olis vielä tapahtunut. Paitsi tietty että menkatkin hävis kokonan tuossa pari kuukautta sitten. Nyt oon Terolut kuurilla.
Mä olen niin pahoillani että nää tunteet on mun sisällä, että olin vihreä kateudesta kun veljen tyttöystävä näytti ylpeänä kasvanutta mahaansa. Harmitti niin että kotona itkin tuntikausia. Tuntuu että toiset tulee pelkällä kättelyllä raskaaks ja toiset saa yrittää niin kauan ku haluaa eikä mitään tapahdu. Omakin äiti ilmoitti että mut oli saatu aikaiseksi ensimäisellä yrityksellä. Lehdessäkin oli taas kuinka joku julkkis on raskaana. Miten musta tuntuu että mä olen ainoa tässä maailmassa joka ei saa itseään raskaaks?
Mä tunnen niin monta tapausta jotka on tullu raskaaks heti ku on alettu yrittämään, että tää kauhea tunne sisällä ei tee muuta ku kasva. Mikä mussa voi olla vikana ettei kukaan halua tulla mun sisälle kasvamaan? Välillä naurattaa oikein miten sitä nuorempana stressas ehkäisyn kanssa ja kuinka koulussa aina varoiteltiin että "ekasta kerrastakin voi tulla raskaaks" Nii, jotkut ilmeisesti mutta en minä....
Onneks mies on ollut ihana "kyllä se sieltä tulee, omalla aikataulullaan vaan" Olenkin yrittänyt nyt itsekseni suhtautua tähän veljen tulevaan lapseen positiivisesti, katsellut ultraäänikuvia ja miettinyt että tuleehan musta sentään täti... Olenhan mä onnellinen niiden puolesta, tottakai, mutta ryven vaan itsesäälissä. Varmaan alan itkeä siellä laitoksellakin kun joskus saan sen veljenpojan/tytön syliini... Harmittaa nin paljon.
Pidetään peukut pystyssä että olisin jo silloin itsekin raskaana...
Mä olen niin pahoillani että nää tunteet on mun sisällä, että olin vihreä kateudesta kun veljen tyttöystävä näytti ylpeänä kasvanutta mahaansa. Harmitti niin että kotona itkin tuntikausia. Tuntuu että toiset tulee pelkällä kättelyllä raskaaks ja toiset saa yrittää niin kauan ku haluaa eikä mitään tapahdu. Omakin äiti ilmoitti että mut oli saatu aikaiseksi ensimäisellä yrityksellä. Lehdessäkin oli taas kuinka joku julkkis on raskaana. Miten musta tuntuu että mä olen ainoa tässä maailmassa joka ei saa itseään raskaaks?
Mä tunnen niin monta tapausta jotka on tullu raskaaks heti ku on alettu yrittämään, että tää kauhea tunne sisällä ei tee muuta ku kasva. Mikä mussa voi olla vikana ettei kukaan halua tulla mun sisälle kasvamaan? Välillä naurattaa oikein miten sitä nuorempana stressas ehkäisyn kanssa ja kuinka koulussa aina varoiteltiin että "ekasta kerrastakin voi tulla raskaaks" Nii, jotkut ilmeisesti mutta en minä....
Onneks mies on ollut ihana "kyllä se sieltä tulee, omalla aikataulullaan vaan" Olenkin yrittänyt nyt itsekseni suhtautua tähän veljen tulevaan lapseen positiivisesti, katsellut ultraäänikuvia ja miettinyt että tuleehan musta sentään täti... Olenhan mä onnellinen niiden puolesta, tottakai, mutta ryven vaan itsesäälissä. Varmaan alan itkeä siellä laitoksellakin kun joskus saan sen veljenpojan/tytön syliini... Harmittaa nin paljon.
Pidetään peukut pystyssä että olisin jo silloin itsekin raskaana...
Vastaukset 10
Vanhimmat
me ollaan miehen kanssa yritetty vuosi, päädyimme siihen että aloitetaan hoitojen kanssa kun ei muuten tunnu tulevan... aikaa en tosin ole vielä saanut...
se on todella raskasta ja kyllä sitä on onnellinen sukulaisten/ystävien raskaudesta, mutta illalla kotona sitten alkaa omat ajatukset vallata päätä.
yksi kaverini kysyikin että vaivaako minua kun he käyvät ja hänellä maha pystyssä. ei minua vaivaa, kun tiedän heidän onnen, mutta tässä maailmassa on niin paljon lapsia, joiden vanhemmat ei välitä omista lapsistann, silloin tulee mieli että miksi he, miksi ei minä?! minä joka antaisin kaikkeni lapsesta ja hänen eteensä tekisin kaikkeni. minä jolla olisi niin paljon rakkautta annettavana ja perhe joka odottaisi jo tulevaa pienokaista...
mutta kaippa kaikelle on tarkoitus, en tiedä...
voimia sinulle, kyllä se sieltä tulee, uskkotaan ja toivotaan.
Moi!Tuutua luettavaa...yritettin pari vuotta,sen jälkeen aloitettiin hoidot,lopulta onnistuttiin inseminaatiolla(neljäs kerta).Suosittelen myös jonkinlaista terapiaa,meillä oli ainakin helpotus päästä juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa,sekä lapsettomuuden aikana että myös sen aikana!
Kieltämättä usko meinasi välilläloppua,mutta kaikki ne raskaat hoidot on jo painuneet "ikävien muistojen mappiin" ja nyt se arvokkain,poika1v4kk,tuhisee sylissä!
Voimia ja jaksamista Teille,ÄLKÄÄ MENETTÄKÖ TOIVOANNE:)
tuo on tuttu tunne. mutta täytyy vaan uskoa ja luottaa siihen että vielä se aika tulee kun saa itsekin tuntea kuinka oma pieni vauva kasvaa kohdussa. mekin oltiin hoidoissa ja koettiin keskenmenot ja epäonnistuneet hoitoyritykset. MUTTA nyt odotamme jouluna syntyväksi pientä rakasta poikaamme.jälkikäteen on helppo sanoa, mutta kaiken sen kärsimyksen mitä on kokenut niin unohtaa nyt.Toivoa ja siunausta teille!!!
Oli melkeinpä kuin mun kirjoittama... välillä todellakin mietityttää ja masentaa asia... miksi näin?! mäkin olen aloittanut terolut kuurin 3kk, nyt olen syönyt yhden kymmenen päivän kuurin ja kohta pitäs alkaa syömään toinen.. mulla määrättiin tuhruvuodon takia ilmeisesti keltarauhashormonin aiheuttamaa...
tuon yhden kuurin jälkeen tuhruvuotoa tulee edelleen samanlai ennen ja jälkeen varsinaisten kuukautisten... ei eikä vielkään ole tärpännyt!!
mun kaverilla oli sama tilanne pari vuotta sitten hän tuli heti terolutien ansiosta raskaaksi, nyt heillä onkin jo kaksi lasta... mutta miksei itselläkin voi käydä noin helposti.. ainakin hänellä terolut auttoi heti kun hän ei tullut raskaaksi keltarauhashormonin "vajauden" takia...
Niin, 7 vuotta sitkeää yritystä takana. Ja jos monenmoista hoitoa on kokeiltu. Ei tulosta. Kyyneliä kyynelien perään. KAtkeruutta ja pahaa miletä. Mutta näyttäähän sitä ei saa..pilaa vaan, perkele, toisten onnen.
Se on niin yksilöllistä.Esimerkiksi itse tulin raskaaksi 7kk yrittämisen jälkeen. Olemme kundikaverini kanssa harrastaneet seksiä n.5-14 krt viikossa.Lähes joka päivä jopa useasti päivässä. Eli yrittiin kovasti heti kun tavattiin. Silti kesti 7kk. Ihmettelin sitä mutta ei se ole aina niin yksinkertaista. Sitäpaitsi suuri osa raskauksista päätyy keskenmenoon raskauden alkumetreillä,mitä ei itse pysty toteamaan keskenmenoksi,vaan luulee kuukautisiksi. Tämä on faktaa. Ja huumoria kehiin seksielämään.Ei pidä ajatella sitä pelkkänä lapsen tekona. Läheisyyttä ja rentoutumista.. Etköhän ole ihan piankin raskaana.. ;)
Sä voit rakastella, kuin kaniini. Ehkä tää palsta on sun suorituksiin väärä paikka.
Asia on monelle tosi kova paikka. Vuosien suru
ja tuska. Mieti minne foorumille kirjoittelet
panojesi määrää. Toivottavasti olet HYVÄ ÄITI
Älä nyt suutu tuosta jonkun suuttumuksesta. Sun viesti oli ihan kannustava, en tiiä miten joku hermostui. Ehkä tää lapsettomuus on vaan niin kuluttavaa että mäkin muutaman vuoden päästä hepuloin kun joku mainitsee sanan lapsi.
Heips!
Jep niinhän se on: tuntuu kuin jokainen saisi ekalla kerralla. Vai onko? Kukaan ei oikeastaan kerro että ovat yrittäneet vuoden tai sitä et olen saanut kolme kertaa keskenmenon ...ja vasta nyt onnisti! Kukaan ei oikeastaan mainitse niistä keskenmenoista.
Se tuntuu niin hassulta: että ekalla kerralla tärppäisi..
Minä olin suorastaan kade kun kuulin et keväällä tulee miehen veljelle vauva, en tulevalle äitille vaan miehelle, omalle kullalle..! Oikeastaan, jälkeen päin, miettisin miksi olen kade, en ole naimisissa, seurustelen vain eikä "perhe-elämä" vielä ole lähivuosinakaan... pitäisikö miestä hieman hoputtaa, että pääsisin nopeasti jo vihille? .. eipä ei. Vuosi ja muutama kuukausi yhdessä. Ja me olemme jo varmoja toisistamme :) yhdessä eletään loppuun saakka
Luen Eve Hietamiestä "Puolinainen". Siinä on nainen joka saa monta keskenmenoa ja uskoo, ettei mikään pysy sisällä. Pelkään kauhukseni että jään lapsettomaksi. Olen vasta 19. Ei hätää siis... ehkä.
Voi kun harmittaa ihan sun puolesta. Uskotko että tiedän miltä susta tuntuu. Tiedätkö, itke vaan ja anna surusi tulla ulos. Ja sitten kun olet itkenyt, mieti voitko itse tehdä jotakin lisääntymisterveytesi eteen. Ja jos asia vaivaa, kiinnostaisiko luontaishoidot? Ne ainakin rentouttavat jos ei muuta. Ja tokihan lapsettomuuden syy pitää selvittää, eihän sitä muuten voi hoitaa. Ja minäpä luulen että sinulla on iloisia uutisia veljellesi kun saat hänen vauvansa syliisi:"lapsesi saa serkun". Kuule se lapsen sielu asuu teillä jo! Ja kovasti se haluaa juuri sinut äidikseen. Olet ihana ihminen, eikä lapsettomuuden syy ole sinun huonoudessasi. Kaikkea hyvää ja ilmoittelehan hyvät uutiset pian!