Koska vauvan kanssa

Ootko kantoliinaa (trikoiset, kudotut, rengasliinat yms.) tai kantoreppua (esim. Manduca) kokeillu? Vauva pääsee olemaan sylissä, mutta omat kädet on vapaana.

Meillä 1,5v ja 3vko ikäiset lapset. Kotityöt hoituu niin, että joko minä tai lies katsoo lapsien perään ja toinen hoitaa kotia sen aikaa.

Ja jos nyt jo 2vkon jälkeen tuntuu tuolta, niin pitkä aika sulla on vielä edessä. N. 3kk iässä yleensä mahavaivat helpottaa. Tai sitten ne kestää kauemminkin, jos huono tuuri käy. Mahavaivoihinkin on helpotusta olemassa, en sen kummemmin ala niitä selostaa kun en tiedä mitä kaikkea teillä on jo käytössä, jos mitään.:)

Kun vauva on vielä noin pieni, kannattaa muut asiat, kauppareissuista ja kotitöistä alkaen, jättää vähemmälle. Nyt on lapsi tärkein, ja siinä samalla äidin lepo ja rauhoittuminen. Kotityöt jaksavat kyllä odottaa, lapsi ei.

Tuossa vaiheessa on vielä helppo tehdä kotitöitä mutta kun 2 kk alkaa lähestyä ja vauvan valveillaoloaika lisääntyy...meillä ei vauvalle kelpaa kuin syli ja monesti syli silloinkin vaikka nukkuisi...kova huuto heti kun laittaa sylistä pois...Eli jos haluan tehdä jotain kotiaskaretta, niin se pitää tehdä salamannopeasti ja kovan huudon saattelemana, ellei isosisarus hetkeksi ota vauvaa syliin.

Jos rokotukset on
myrkyttänyt sun lapsen.
Vai vissiin olet sitä mieltä,
että jos ei toisin todisteta
tuntemattomat ihmiset
ovat enkeleitä?

Jätä ne kotityöt ja muut askareet tekemättä ja keskityt siihen vauvaan. Tai sitten pyydät apua siksi aikaa jotta saisit siivottua jne. Imetätkö vai annatko korviketta? Itse annoin korviketta ja parin viikon käytön jälkeen tajusin että vauvan tyytymättömyys johtui siittä ettei korvike sopinutkaan. Vaihdoin merkkiä ja kyllä nukkui sen jälkeen pitkät yöunet päikkärit.

Itse ajattelen niin että jos ei kykene selviämään vauvan hoidosta ja kotitöistä niin täytyy pyytää apua. Ja kun ongelmana on molempien hoitaminen samaan aikaa niin mielummin jättää ne kotityöt hoitamatta.

No eikö se ole jokaisella tiedossa joka lapsia tekee että alku voi olla hankala?
Väsymykseen on vain totuteltava ja koitettava ottaa päivä kerrallaan vauvan ehdoilla.

Jos masu vaivaa niin voi kokeilla vyöhyketerapiaa,vauvahierontaa, vauvan kantamista niin, että maha on käsivartta vasten, vauvan heijaamista niin että istut itse jumppapallon päällä, jos käytössä rela-tipat niin jätä ne hetkeksi pois, saattavat aiheuttaa mahavaivoja.

Kyllä meidänkin nyt 4kk poika yhdessä vaiheessa örisi ja mörisi öisin niin etten saanut nukuttua, nukkui ensin perhepedissä, nyt pinniksessä ihan mun vieressä kun yksi laita poistettu. Siitä otan aina viereen ja imetän. Ja öisin imetän edelleen noin 2-3 tunnin välein kun poika on tissimies. Päikkäreitä en ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi nukuttua. Väsymykseen olen jo tottunut.

pitää muistaa, että ihmiset kestää univajetta tosi eri tavoin. ja vaikka lasta miten rakastaisi ja olisi halunnut sekä etukäteen tietäisi, että alku on varmasti rankkaa, niin univaje voi tulla toisille todella pahana yllätyksenä. toisilla se vaikuttaa omaan persoonaan ja ajatteluun tosi paljon eikä sitä voi etukäteen tietää, jos ei ole aiemmin joutunut valvomaan. ei siitä tarvitse valmiiksi väsynyttä äitiä enää syyllistää.

minäkin luulin olevani valmistautunut lapsen tuloon ja olin paljon muiden vauvoja hoitanut, mutta en minä mikään valmis ollutkaan, kun eihän sitä ikinä ole valvonut sillä tavoin kuin mitä 2 ekaa kuukautta valvoi. esim. meillä mieheni oli kuulemma armeijassa jo oppinut, miten muutaman tunnin unilla pärjää ja hänelle vauvan valvominen ei ollut niin paha "shokki" - tosin hänkin univajeessa puhui paljon unissaan ja etsi vauvaa sängystämme milloin peittojen alta, milloin minun kainaloni alta tai sängyn alta, vaikka vauva siis omassa sängyssään nukkui. :D minä taas itkeskelin univelassa joka päivä ja olin ihan varma, että olin sairastunut masennukseen. mutta kun vauva n. 1kk:n ikäisenä eka kertaa nukkui n. 5h:n pätkän, niin olin kuin uusi ihminen ja tuli sellainen olo ekaa kertaa, että kyllä tästä selviää.

nyt vauva on 4kk ja on jostain syystä (varmaan mahalleen kääntymään oppiminen) alkanut heräilemään 3-4 kertaa yössä, kun viimeiset pari kuukautta on herännyt vain kerran yössä. tällä viikolla olen taas ollut itkuinen ja pienetkin vastoinkäymiset (esim. jogurtti loppu) tuntuu maailmanlopulta. Viime yönä vauva nukkui kuitenkin n. 6h pätkän ja tänään taas olen ollut oma itseni, kun itsekin sai nukuttua. kyllä se siis jossain vaiheessa kaikilla helpottaa. ennen sitä ei auta kuin asennoitua oikein ja tiedostaa, että univaje sotkee omia tunteita ja ajatuksia. ja jos oikein pahaksi menee, niin pitää pyytää apua mieheltä tai sukulaisilta, jotta saisi nukkua edes sen yhden yön kunnolla. se auttaa ja paljon. :)

ja kotitöistä sen verran, että meillä ei ole koskaan nukuttu kuin n. 30-40 min päikkäreitä ja kotitöitä on ollut pakko tehdä alusta asti silloin kun hän on hereillä. kun vauva oli n. 1kk:n ikäinen ja mies palasi töihin, niin tein niin, että laitoin hänet lattialle viltille tai sitteriin ja tyhjensin esim. pyykinpesukonetta tai täytin tiskikonetta tai tein jotain pikaista ruokaa ja vauva oli samalla siinä vieressä. oli siis syötetty, herännyt päikkäreiltä ja kuivissa vaipoissa eli ei ollut mitään "hätää". vaikka vauva olisi silloin vähän kitissyt ja itkenyt, niin tein kotihommat nopeasti loppuun ja otin sitten vauvan syliin, koska niin kuin joku tuossa kirjoitti, niin pakkohan kotityöt on joskus tehdä. ei siitä ole mielestäni vauvalle mitään pysyvää haittaa, jos tosiaan itse vieressä koko ajan on ja tarkkailee, ettei tule mikään suuren suurta hätä. Iloinen vesseli se tuo meidänkin kaveri on. Ja viihtyy itsekseen myös nykyisin sen aikaa lattialla leluineen, että kotityöt onnistuu samalla. Tästä saa varmaan palautetta siitä, miten pientä vauvaa pitäisi pitää koko ajan lähellä, mutta totuus on se, etten minä ainakaan siihen pystynyt. pakko on tosiaan saada puhtaita astioita ja vaatteita ja ruokaa itselleen.