-Raippari-
Olin jo kauan miettinyt mikä toi minut tänne? Pääni sisällä oli vain niin paljon ajatuksia ja mysteerejä, yritin ratkoa niitä parhaani mukaan. Lopulta pääsin ratkaisuun, että minulla oli täytynyt olla todella tylsää ja tästä oli vain tullut joku paikka. Katsoin ohitse kävelevää Kurpizzaa, jonka perässä kulki Israelin-tutkija. Tervehdin heitä ja he tervehtivät takaisin, koska minulla oli erittäin tylsää päätin seurata heitä.
Matkalla kompastuin Motariin, joka oli humalassa käytävällä. Käytävä oli todella pitkä noin 30 metriä ja valoja ei oltu sytytetty. Näin Tutkijan kääntyvän oikealle, joten edessä täytyi olla Kurpizzakin. En ollut aivan varma, mutta tuntui kuin joku seuraisi minua, vilkuilin taakseni enkä nähnyt ketään. Käännyin käytävässä oikealle jossa näin Kurpizzan ja Tutkijan juoksevan vasemalla olevaan huoneeseen ja suorastaan paiskaten sen oven kiinni. Samalla eteeni tippui kännykkä, kuin taikaiskusta. Katsoin kännykkää hetken ja päätin ottaa sen. Selasin kännykän yhteystietoja ja siellä oli: Assasin,Israelin tutkijan,Korpin,Kurpizzan, Nappulan ja monen muun vakkarin numerot. Yritin pari kertaa soittaa Korpin numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Päätin jatkaa matkaa ja seurata Israelin tutkijaa ja Kurpizzaa.
Mietin mielessäni, että mitä he tekevät tuolla huoneessa, mutta huomasin huoneen oven olevan lukossa. No onnekseni taskussani oli tiirikka ja tiirikoin huoneen oven auki.
-VeH-
Katsoin Raipparia hän mietiskeli jotain, olin tutkinut kirjautumisia. Tulokset jotka saisin voisivat olla tärkeitä, epäilykseni olivat lähinnä Troskia,Raipparia ja Nassea kohtaan. Seurailin aktiivisesti suolistolaisten puuhia ja tutkin kaksoispersoonia. Ohi kävelivät Kurpizza ja Israelin tutkijaja päätin tervehtiä heitä. Raippari lähti heidän perään ja minäkin päätin lähteä, mutta enimmäkseen hiljaa vakoillen heitä.
Huomasin Raipparin kaatuvan motariin ja itse hyppäsin motarin yli.Päädyin pimeän käytävään jossa näkyi vain edellä menevä Raippari, käytävä oli aika pitkä. Seurasin Raipparia aika hiljaa katsoin mitä hän teki, hän kääntyi oikeaan. Minäkin siis käännyin oikeaan, eikä aikaakaan kun näin siellä Raipparin. Kännykkäni tippui shortsieni taskusta ja vieri suoraan sinne minne sen en olisi toivonut vierivän. Raipparin luokse, hän ilmeisesti huomasi kännykän ja otti sen. Hetken aikaa hän teki kännykällä jotain, mutta sitten hän otti jonkun esineen esille, mutta olin sen verran kaukana etten nähnyt mikä se oli. Hän ryhtyi sorkkimaan esineellä ovea ja tajusin, että hän tiirikoi oven auki. Tuonnekko siis menivät Tutkija ja Kurpizza mietin mielessäni ja lähestyin Raipparia hiljaa huomaamatta. Hän sai oven auki ja raotti sitä hiljaa, katsoin kiinnostuneena.
-Kurpizza-
Olin juuri juonut aamukahvit ja lähden kävelemään pitkin suolistoa, motari oli vetänyt taas kännit. Ajattelin, että ihan hyvä asia, että erosin hänestä ja kävelin Raipparin ja Vehin ohitse. He tervehtivät minua ja tervehdin heitä takaisin, hyppäsin käytävällä makaavan motarin ylitse. Joku taisi seurata minua ja katsoin sen olevan Israelin Tutkija. Lähdin kävemään käytävälle ja samalla aloin puhua Tutkijalle. Tutkija vaikutti todella oudolta tänään, hän ei ollut sellainen kuin yleensä. Aloin huolestua ja kiihdytin tahtia niin, että pääsisin Tutkijasta eroon, mutta hän tuntui seuraavan. Käännyin oikealle ja lähdin juoksemaan Tutkijaa pakoon, käytävä oli pimeä enkä nähnyt eteeni.
IT alkoi juosta perässä ja käännyin vasemmalla olevaan oveen, mutta Tutkijakin ehti mennä ovesta sisälle. Aloin perääntyä nurkkaan ja katsoin pelottavan näköistä tutkijaa. Olet söpö, tutkija sanoi pelottavalla äänellä ja ajoi minut nurkkaan. Pian "Tutkija" riisui tutkijan naamarin ja otti Tutkijan vaatteet pois. Hän otti aseen ja sanoi, että en saisi huuta apua tai liikkua. Nostin kädet ylös ja odotin, että joku tulee apuun. Hänellä oli virkamerkki, josta sain selvää vain kirjaimet O ja I. Silloin aloin miettiä mistä hän voisi olla ja katsoin kun joku tiirikoi toiselta puolelta lukittua ovea. Toivoin, että siellä olisi joku joka pelastaisi minut, samalla ovi aukesi raoittain ja tämä "Tutkija" kääntyi ja osoitti ovea aseella.
"Näin vain sieniä!", motari kommentoi tapaukseen jossa VeH, Kurpizza, Raippari ja IT olivat kadonneet. Pian kaikki suolistolaiset alkoivat huolestua mitä heille olisi tapahtunut ja kaikki lähtivät etsimään heitä. Nappula, Siiliö tutkivat pimeän käytävän. Preppertow, Nasse tutkivat kaikki baarit. Troski, Assasin ja Sirppi tutkivat kaikkien huoneet. Ocean tutkii Wct. Tämän työjaon antoi Kiekkoilija, jolla oli kiireitä katsoa jääkiekkoa.
[Jatkuu]
Olin jo kauan miettinyt mikä toi minut tänne? Pääni sisällä oli vain niin paljon ajatuksia ja mysteerejä, yritin ratkoa niitä parhaani mukaan. Lopulta pääsin ratkaisuun, että minulla oli täytynyt olla todella tylsää ja tästä oli vain tullut joku paikka. Katsoin ohitse kävelevää Kurpizzaa, jonka perässä kulki Israelin-tutkija. Tervehdin heitä ja he tervehtivät takaisin, koska minulla oli erittäin tylsää päätin seurata heitä.
Matkalla kompastuin Motariin, joka oli humalassa käytävällä. Käytävä oli todella pitkä noin 30 metriä ja valoja ei oltu sytytetty. Näin Tutkijan kääntyvän oikealle, joten edessä täytyi olla Kurpizzakin. En ollut aivan varma, mutta tuntui kuin joku seuraisi minua, vilkuilin taakseni enkä nähnyt ketään. Käännyin käytävässä oikealle jossa näin Kurpizzan ja Tutkijan juoksevan vasemalla olevaan huoneeseen ja suorastaan paiskaten sen oven kiinni. Samalla eteeni tippui kännykkä, kuin taikaiskusta. Katsoin kännykkää hetken ja päätin ottaa sen. Selasin kännykän yhteystietoja ja siellä oli: Assasin,Israelin tutkijan,Korpin,Kurpizzan, Nappulan ja monen muun vakkarin numerot. Yritin pari kertaa soittaa Korpin numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Päätin jatkaa matkaa ja seurata Israelin tutkijaa ja Kurpizzaa.
Mietin mielessäni, että mitä he tekevät tuolla huoneessa, mutta huomasin huoneen oven olevan lukossa. No onnekseni taskussani oli tiirikka ja tiirikoin huoneen oven auki.
-VeH-
Katsoin Raipparia hän mietiskeli jotain, olin tutkinut kirjautumisia. Tulokset jotka saisin voisivat olla tärkeitä, epäilykseni olivat lähinnä Troskia,Raipparia ja Nassea kohtaan. Seurailin aktiivisesti suolistolaisten puuhia ja tutkin kaksoispersoonia. Ohi kävelivät Kurpizza ja Israelin tutkijaja päätin tervehtiä heitä. Raippari lähti heidän perään ja minäkin päätin lähteä, mutta enimmäkseen hiljaa vakoillen heitä.
Huomasin Raipparin kaatuvan motariin ja itse hyppäsin motarin yli.Päädyin pimeän käytävään jossa näkyi vain edellä menevä Raippari, käytävä oli aika pitkä. Seurasin Raipparia aika hiljaa katsoin mitä hän teki, hän kääntyi oikeaan. Minäkin siis käännyin oikeaan, eikä aikaakaan kun näin siellä Raipparin. Kännykkäni tippui shortsieni taskusta ja vieri suoraan sinne minne sen en olisi toivonut vierivän. Raipparin luokse, hän ilmeisesti huomasi kännykän ja otti sen. Hetken aikaa hän teki kännykällä jotain, mutta sitten hän otti jonkun esineen esille, mutta olin sen verran kaukana etten nähnyt mikä se oli. Hän ryhtyi sorkkimaan esineellä ovea ja tajusin, että hän tiirikoi oven auki. Tuonnekko siis menivät Tutkija ja Kurpizza mietin mielessäni ja lähestyin Raipparia hiljaa huomaamatta. Hän sai oven auki ja raotti sitä hiljaa, katsoin kiinnostuneena.
-Kurpizza-
Olin juuri juonut aamukahvit ja lähden kävelemään pitkin suolistoa, motari oli vetänyt taas kännit. Ajattelin, että ihan hyvä asia, että erosin hänestä ja kävelin Raipparin ja Vehin ohitse. He tervehtivät minua ja tervehdin heitä takaisin, hyppäsin käytävällä makaavan motarin ylitse. Joku taisi seurata minua ja katsoin sen olevan Israelin Tutkija. Lähdin kävemään käytävälle ja samalla aloin puhua Tutkijalle. Tutkija vaikutti todella oudolta tänään, hän ei ollut sellainen kuin yleensä. Aloin huolestua ja kiihdytin tahtia niin, että pääsisin Tutkijasta eroon, mutta hän tuntui seuraavan. Käännyin oikealle ja lähdin juoksemaan Tutkijaa pakoon, käytävä oli pimeä enkä nähnyt eteeni.
IT alkoi juosta perässä ja käännyin vasemmalla olevaan oveen, mutta Tutkijakin ehti mennä ovesta sisälle. Aloin perääntyä nurkkaan ja katsoin pelottavan näköistä tutkijaa. Olet söpö, tutkija sanoi pelottavalla äänellä ja ajoi minut nurkkaan. Pian "Tutkija" riisui tutkijan naamarin ja otti Tutkijan vaatteet pois. Hän otti aseen ja sanoi, että en saisi huuta apua tai liikkua. Nostin kädet ylös ja odotin, että joku tulee apuun. Hänellä oli virkamerkki, josta sain selvää vain kirjaimet O ja I. Silloin aloin miettiä mistä hän voisi olla ja katsoin kun joku tiirikoi toiselta puolelta lukittua ovea. Toivoin, että siellä olisi joku joka pelastaisi minut, samalla ovi aukesi raoittain ja tämä "Tutkija" kääntyi ja osoitti ovea aseella.
"Näin vain sieniä!", motari kommentoi tapaukseen jossa VeH, Kurpizza, Raippari ja IT olivat kadonneet. Pian kaikki suolistolaiset alkoivat huolestua mitä heille olisi tapahtunut ja kaikki lähtivät etsimään heitä. Nappula, Siiliö tutkivat pimeän käytävän. Preppertow, Nasse tutkivat kaikki baarit. Troski, Assasin ja Sirppi tutkivat kaikkien huoneet. Ocean tutkii Wct. Tämän työjaon antoi Kiekkoilija, jolla oli kiireitä katsoa jääkiekkoa.
[Jatkuu]
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ps. Tarina saattaa sisältää jonkun muun suolistolaisen kirjoitustyylistä otoksia, ne ovat vain lainauksia tähän tarinaan, koska oma mieleni ei tällä hetkellä keksi mitään luovaa ratkaisua. Tarinassa saattaa olla huolimattomuus ja kirjoitus virheitä, niitä saa korjata jos haluua, mutta niistä ei kannata välittää paljoa, koska itse sisältö on tärkeintä. Tässä pitää viälä tiätää, että kuuntelin tätä kirjoittaessa "Sweet Dreams (Are Made Of Screams) - Piano".
Saattaa... -_-"
Tuskin teet sitä kuitenkaan tahallasi... Et ole varmaankaan lukenut kovin paljoa kirjoja?
Kun luin tarinaa, ensimmäinen ajatus oli: Mitä helvettiä se saatanan ponirunkkari nyt sekoilee?
Mutta ihan hyvin se lähti siitä rullaamaan... Juoni sentään erilainen, yksinkertaisempi...
Nooh... Kirjoittamallahan oppii kirjoittamaan. Minun ensimmäinen suolistotarina oli pelkkä luettelo...
^^ Tämmöstä minun päässä liikkui... Vähän hajanaista, mutta aivot jossain muualla... Jatkan Hikipedian lukemista siis...
Riippuu ihan mielialasta ja musiikista milläisiä suolistotarinoita saan aikaseksi. Alut saattavat olla sekavia ja vaihtaa yllättäen aihetta. Olen muuten tainnut kirjoittaa tämän nimisen suolisto tarinan ennenkin?
Veikkaisin niin...
Ei Hekeä paska 0/5
Unohdin hekekeen. D: No jatko-osas sit.
Jatkat sie tätä viel? Toivottavasti. Tuu pitään mulle seuraa, jooko.
Juu ;3
Ei ollenkaan huonompi tarina.
-Raippari-
Mitä tuon oven takana on mietin hiljaa mielessäni, samalla kuulin VeHin ääntä jostain suunnasta. Ovi avautui hitaasti, mutta varmasti. Kun katsoin ovea pelästyin, koska siellä oli tyyppi joka osoitti suoraan ovea aseella. Lähdin tietty juoksemaan käytävälle karkuun tätä tyyppiä ja törmäsin VeHiin. Veh pyysi, että palauttaisin hänen kännykkänsä, mutta otin vehiä kädestä ja sanoin "Ettei ole aikaa sellaiseen.". Juoksimme tätä tyyppiä pakoon, tyyppi seurasi meitä ja emme ehtineet kääntyä turvalliseen valoisaan olohuoneeseen, johon olisimme halunneet. Vaan meidän piti juosta pitkin suoraa ja pimeää käytävää. Juoksimme huonetta pitkin kunnes se päättyi umpikujaan, minä olin kauhuissani ja ilmeisesti myös VeH. Tyyppi tuli suoraan meitä kohti ase kädessä, ajattelin, että tämä olisi loppu. Mutta kuin yllätyksestä nojasin seinään ja ilmeisesti avasin jonkun salakäytävän.
Liuuimme alaspäin menevää käytävää pitkin ja luukku sulkeutui juuri kun tyyppi oli menossa siitä. Jatkoimme matkaa pimeässä käytävässä kävellen ja olin aivan peloissani ja Vehkin taisi olla. Otin taskusta taskulampun, jonka olin sinne unohtanut. Sytytin sen ja saimme valoa, kävelimme pitkin pitkää tunnelia, jota ilmeisesti kukaan ei ollut viälä löytänyt. Käytävä oli hieman pelottava, koska joka puolella oli verta ja kuolleita rottia. En tiennyt mihin mennä, koska tuntui vain, että käytävä jatkuisi ikuisuuksia. VeH alkoi selittämään linnuista jotain, mutta sanoin, että minua ei tällä hetkellä kiinnostaa muu kuin täältä poispääsy. Mutta pian vastaan tuli ovi, jonka luokse säntäsin huomaten sen olevan lukossa. VeH huomautti, että voisin tiirikoida oven ja niin minä teinkin.
Oven takaa avautui valoa, päivän valoa. Olimme siis päässet tuolta pahasta käytävästä pois, riemu oli suuri ja päätin lähteä metsän suuntaan. Veh tuli mukaan, koska hänkin halusi pois tuolta käytävästä. Metsä näytti jotenkin erilaiselta kuin tavallinen metsä, kaikki puut olivat samanlaisia ja sumu vaikutti oudon karmivalta. Rohkaisin itseni ja lähdin kuitenkin metsään, katsoin hetken aikaa VeHiä joka tölläsi kuollutta lintua. Aurinko alkoi laskea ja metsä alkoi muuttua yhä pelottavammaksi. VeH huomasi jonkinlaisen lapun, katsoin lappua ja siinä oli verellä piirretty piirrustus. Kävelimme yhä syvemmälle, ja pian tuntui kuin joku seuraisi. Löysin toisen lapun ja otin sen, pian takanamme seisoi noin 2- metrinen olento, jolla oli vaalea iho, pitkät isot lonkerot. Paniikki valtasi minut.
-VeH-
Katsoin Raipparia tarkasti ja odotin kun hän sai oven avattua, pian Raippari juoksikin suoraan minua kohti ja pelästyin tätä. Pian hän törmäsi minua ja pyytäisin, että hän palauttaisi kännykkäni takaisin, mutta hän ottikin minua kädestä kiinni ja lähti juoksemaan. Nyt vasta tajusin, että joku tyyppi seurasi meitä. Juoksin niin täysiä kuin kintuistani pääsin, mutta en silti ehtinyt kääntymään oikeassa kohdassa vaan jouduimme suoraan umpikujaan.
Katsoin Raipparia ja olin paniikin vallassa, kunnes yhtäkkiä seinästä avautui luukku joka vei meidät molemmat alas. Perässä juoksija ei ilmeisesti ehtinyt peräämme ja olimme toistaiseksi rauhassa. Olin aika peloissani, koska käytävä oli pilkko pimeä, mutta pian jostain syttyi valo. Se oli Raipparin taskulamppu, mutta tämä ei helpottanut asiaa, koska jokapuolella oli verta ja rottia. Kuinka kauan tämä käytävä voi kestää ajattelin. Olin peloissani ja ajattelin puhua Raipparille linnuista, koska se rauhoittaisi minua. Mutta häntä ei tuntunut kiinnostavan joten lopetin selitykseni. Pian saavuimme ovelle, joka oli lukossa. Huomautin Raipparille, että hänellähän oli tiirikka.
Raippari avasi oven ja sen takaa tuli valoa, ryntäsin ulos, koska olin saanut tarpeekseni pimeistä käytävistä. Ulkopuolella oli iso ja pelottavan näköinen metsä, oli tulossa ilta, mutta päätin, että menisin metsään. Huomasin pian kuolleen linnun ja ihmettelin, että mikä oli sen tappanut. Tuli hämärämpää, mutta jatkoimme matkaa. Huomasin jonkinlaisen lapun ja otin sen. Siinä oli verellä piirretty piirrustus, jota Raippari tölläsi ihmeissään. Jatkoimme matkaa ja Raippari huomasi seuraavan lapun, hän otti sen. Silloin tunsin kylmiä väreitä selässäni ja kun käännyin huomasin sen. Slendermanin!!!
[Jatkuu, koska 500merkkiä]
-Kurpizza-
Ovella olija ilmeisesti pelästyi tuota "Tutkijaa", joka lähti ovella olian perään. Rauhoituin, koska tämä voisi antaa minulle pakomahdollisuuden, hiivin ulos huoneesta hänen äänen haihduttua käytävälle ja menin pimeää käytävää vähn matkaa. Pian saavuinkin tuttuun ja turvalliseen olohuoneesen, päätin lukita tuon käytävän, jottei kukaan enään menisi sinne. Motarikin oli hävinnyt lattialta ja kaikki suolistolaiset olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Olin hämilläni, pian huomasin, että Hekekeee oli jäänyt olohuoneeseen. Helpotuin tästä niin, että menin tervehtimään häntä. Pelästyksekseni se oli pelkkä nukke. Huomasin pöydällä lapun, ajattelin katsoa sitä. Jos siinä olisi joku tiedoite, mutta siinä oli vain numero. Lapussa luki "Korpin numero", mutta en välittänyt, koska minullahan on jo se. Hetken päästä tajusin, että numero oli erilainen ja otin sen ylös. Yritin soittaa Oceanille, mutta hän ei vastannut. Kukaan suolistolaisita ei vastannut, tuntui kuin kaikki olisivat kadonneet, sitten päätin soittaa Korpin numeroon. Ja sain kuin sainkin vastauksen, olin todella helpoittunut, kunnes.
-Ocean-
"Mihin Kurpizza, IT, Raippari ja VeH ovat voineet kadota", mietin wessoja tutkiessani.
"En ole kuullut heistä mitään kahteen päivään.", Aloin olla huolissani.
"Kaipaan jo Raipparia ja hänen seuraansa", huokaisin.
Koko suolisto etsi näitä neljää henkilöä, mutta he olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen.
[Jatkuu]
Ps. Tarina saattaa muuttua jatko-osissa vähän erilaisiksi, mutta itse juoni pysyy samana. Tarinassa saattaa olla huolimattomuus ja kirjoitus virheitä, niitä saa korjata jos haluua, mutta niistä ei kannata välittää paljoa, koska itse sisältö on tärkeintä. Tässä pitää viälä tiätää, että kuuntelin tätä kirjoittaessa "Sweet Dreams (Are Made Of Screams) - Piano".
Taitaa olla pisin tarina, jonka olet kirjoittanut? Ja jatkoa, kiitos...
Luulin jo, että olisit palannut vanhaan tyyliisi ja panisit Tukijan raiskaamaan Valkyriani.
För helvete!
"Pian "Tutkija" riisui tutkijan naamarin ja otti Tutkijan vaatteet pois. Hän otti aseen ja sanoi, että en saisi huuta apua tai liikkua."
Alastiko minä lähdin seuraamaan teitä?
No, onko Pizza mielestäsi söpö?
Sen alla oli tietty toiset vaatteet.
En keskustele mieleni kautta, koska ihmisen aivot muodostavat kuvan näkemästään ensiksi lisäämällä varoituksia, eli kiinnittämällä huomion pelonkohteisiin josta johtuen käärmeitä pelkäävä voi nähdä käärmeen vaikka katkenneen puun oksan sijasta ja toiseksi ihmisen aivot myös saattavt lisätä materiaalia jota haluaa nähdä tämän vuoksi ihminen näkee "kavereitaan" mutta astuessaan lähemmäs ne osoittautuvat tuntemattomiksi.
Suattaapa ollakkii, että maailmassa ei ole yhtään mitään kaunista vaan minun silmän ainoastaan näyttävät asiat kauniina taikka suattaapi olla niinkin että kaikki on kaunista, mutta länsimaalainen maailmankuvamme on vieraannuttanut meidät todellisuudesta emmekä pysty huomaamaan luonnonkauneutta.
Niin siis ensimmäisen kappaleen huomautuksien vuoksi anorektikot näkevät itsensä lihavina, koska he pelkäävät lihavuutta, joten heidän alitajuntansa varoittaa heitä heidän pelkonsa lähteestä kiinnittämällä huomiota ylimääräisiin "kiloihin", joita ei välttämättä edes ole.
Pizza joko on tai ei ole...
IT// Sitä minäkin mietin, mutta en viitsinyt kommentoida asiaa...
Voi perskele, eihän sinusta tule ulos mitään järkevää. Noh, ihan miten vaan. Länsimainen kauneuskäsitys on poistoputkesta, mistä kertovatkin oivallisesti ilmaisut "seksikäs," "turn-on," "bodattu," "timmi" ja "laihaläski."
"Sen jälkeen Raipparista ja VeHistä ei kuulunut mitään", Siiliö selittelee.
"Heitä ei löydetty!", Israelin Tutkija läähättää.
"Saatan tiätää missä he ovat!", Tutkija selittää.
Tutkijan kasvot ovat veriset ja vaatteet riekaleina.
"He menivät ilmeisemmin pimeään käytävään!", IT jatkaa lausettaan.
Kaikki suolistolaiset katsovat pimeää käytävää hieman peloissaan, mutta lopulta It, Troski ja siiliö lähtevät. He kävelevät pitkään käytvää ja yrittävät etsiä Raipparia ja Vehiä kaikkialta, mutta he eivät vain löydä.
"Ehkä slenderman söi heidät", Siiliö vitsailee.
"Hei mikäs tässä on?", Troski katsoo salaluukkua.
Pian he huomaavat, että seinässä on salaluukko ja alkavat yrittää avata sitä. Lopulta Siiliö löytää avaajan ja he päätyvät samaan käytvään missä Veh ja Raippari astelivat.
"Mene edellä!", IT tuuppaa troskia.
"En!"
"Menetpäs!"
Pian alkaa heidän välinen kiistely, jonka Siiliö pysäyttää , uhkailemalla kirjoittaa heistä homoeroottisia parituksia. Kolmikko jatkaa matkaa ja näkevät valoa, kaikki lähtevät juoksemaan valoa kohti ja päätyvät saman metsän eteen.
"Slendermetsä!", Siiiö kirkaisee.
Pian he ihmettelevät samoja asioita, mitä Raippari ja Veh ihmettelivät. Siiliö ja Tutkija löytävät 2 lappua metsästä ja pian tämä kaksimetrinen otus on Troskin takana. Tämän jälkeen he eivät ole kuulleet Troskista mitään, mutta jatkavat matkaa.
"Mihin Troski katosi?", Siiliö ihmettelee.
Israelin Tutkija taitaa tiätää mihin, sillä hän lähti juuri pakoon slendermania. Siiliö huomasi tuon otuksen myös ja lähti itse toiseen suuntaan pakoon.
-Kurpizza-
Korpille soitto ei ollutkaan niin hyvä idea mitä ajattelin, sillä Korppi oli yksi Omglin jäsenistä. Olin yksin olohuoneessa, eikä suolistolaisista kuulunut mitään, suljin puhelun ja pian Omglin agentit ryntäsivät murtamaan ovea. Hyppäsin auki olevasta ikkunasta ulos ja lähdin pakomatkalle, ihmettelin hieman, koska suolisto oli muuttunut. Enään samaa patsasta ei ollut tuossa ja taloja oli tullut lisää. Kaikki ei ollut kohdillaan ja päätin mennä uskollisen Nassen auton luokse, mutta joku oli varastanut sen. Katsoin toisia autoja parkkipaikalla ja mietin.
Pian Omglin agentit huomasivat minut ja lähdin juoksemaan, juoksin Siililön talolle. Siellä hän oli, siiliö oli siellä kirjoittamassa jotain. Huusin Siiliölle ja pyysin häneltä apua, mutta kauhukseni huomasin, että hänellä oli parta. Siiliö selitti minulle ryhtyneensä monta vuotta sitten kirjailiaksi. Ihmettelin tätä suuresti ja juoksin Raipparin talolle. Yllätyksekseni huomasin, että talo oli korkea ja oikea bisnesmiesten talo. Menin hissillä yläkertaan Raipparin huoneeseen, sinä hetkenä tajusin olevani päätynyt jotenkin tulevaisuuteen.
-Salaista tietoa-
"Pomo, onnistuin Kurpizza on nyt tulevaisuudessa", Tyyppi selittää.
"Täydellistä, täydellistä toteuta suunnitelma!", Pomo vastaa.
[Jatkuu]
Ps. Tarina saattaa muuttua jatko-osissa vähän erilaisiksi, mutta itse juoni pysyy samana. Tarinassa saattaa olla huolimattomuus ja kirjoitus virheitä, niitä saa korjata jos haluua, mutta niistä ei kannata välittää paljoa, koska itse sisältö on tärkeintä. Tässä pitää viälä tiätää, että kuuntelin tätä kirjoittaessa "Sweet Dreams (Are Made Of Screams) - Piano".
Mä sain hienon aiheen mun suolistotarinaan: unohdettu vakkari.