Se oli niin kamala sarja :D Vihasin sen kattomista niin paljon, mutta en silti voinut lopettaa. Loppua kohden kun kaikki oli selvillä, se ei ollut enää niin jännittävää, mutta varsinkin siinä keskivaiheilla se aiheutti kamalasti verenpaineen nousua kun joutu koko ajan olemaan ihan varuillaan. Muistan, kun katoin sitä mun siskon kanssa ja se vaan nauro, koska olin kattonu sitä kädet suun päällä silmät ammollaan. Varsinkin se kohtaus, jossa ne ihmiset oltiin hirtetty sinne puuhun ja kun se yksi tyttö löydettiin sieltä jostain onkalosta... Hyh.
Ehkä se ei enää olis niin jännä, kun oon vanhempi :D Pelkäsin sitä jotain Kauhukartanoakin, kun olin jotain 9.
Teidän pelottavimpia kokemuksia kauhun parissa?
- fnfn
Ehkä se ei enää olis niin jännä, kun oon vanhempi :D Pelkäsin sitä jotain Kauhukartanoakin, kun olin jotain 9.
Teidän pelottavimpia kokemuksia kauhun parissa?
- fnfn
Vastaukset 5
Vanhimmat
Katsoin 11-vuotiaana äidin kanssa Silent hill -nimisen kauhuelokuvan. Elokuvan jälkeen menin ihan normisti nukkumaan ja sain unenkin, mutta heräsin sitten yöllä enkä uskaltanut liikahtaakaan peiton alta mihinkään... XD
Sitten katsoin jonkun lapsille suunnatun elokuvan "Monsteritalo"... Karmea elokuva, mutta nyt kun katsoin sen uudelleen vuosi sitten, ei ollutkaan niin kauhea... Ymmärrettävää...
Ja Harper's Islandia en ole seurannut...
Silent Hill... Olen tainnut kuulla tuon joskus :D
Pelkäsin muuten joskus myös Scary Movie -elokuvia. Oh my. Ainakin sitä kolmosta.
Katoin joskus 14-15-vuotiaana sen Halloween-leffan, mikä oli kyllä ihan surkea ja me jopa naurettiin sille, mutta sitten kun menin kotiin ja jouduin olemaan siellä YKSIN koko yön, olin ihan hirveän säikkynä ja pelkäsin, että se tyyppi tulee ja murhaa minut :D. Vilkaisin mun siskon huoneeseen ja olin saada sydärin, kun mun varjo vilahti seinällä. Tärisin peiton alla siihen asti, kunnes mun isoveli tuli joskus aamuyöllä kotiin. Se Halloween-leffan intro karmii vieläkin mun selkäpiitä :D
Ja hassua myöskin, pelästyin myös sille Simpsonien Yvan eht nioj-takaperin kohtaukselle ihan kamalasti :D Se oli jotain jäätävää, tuli ihan puskista...
http://www.youtube.com/watch?v=sStX2khhWu0
- fnfn
XD
En voi nyt katsoa tuota, sillä kuulokkeet sanoivat sopimuksensa irti...
Me seiskalla koitettiin kavereiden kanssa pitää kauhuelokuvamaraton... Katsottiin jotain Scary Movieta, mutta alkoi häiritsemään kuukävelynimitointi ja vahdettiin Jali ja suklaatehtaaseen...
Mama ei myöskään lisännyt minulla unenlahjoja ja Hohto (kirjana)... Inhoan pensaseläimiä enkä uskalla mennä pimeään vessaan.. XD
Olen sitten kahdesti saanut painajaisia Barbie Tähkäpää -elokuvasta...
Aikoinaan näin painajaisia, kun katsoin ihka ensimmäisen Resident Evil- elokuvan joskus 7-vuotiaana. Ja toinen oli The Night Of The Living Dead.
Typeryyttäni menin ja katsoin shokkielokuvan Megan is missing viime talvena. Itse elokuva ei ollut kovin hyvä, mutta yhdestä kohtauksesta (kuollut, puoliksi mädäntynyt ja limainen tytönruumis tynnyrin pohjalla) minulle iski joku puolustusreaktio aivoissa päälle, niin etten yhdessä vaiheessa muistanut, miksi olin ahdistunut. Samaan tapaan, kuin traumatisoituneet joskus unohtavat traumansa syyn.
Uinu uinu, lemmikkini -elokuvassa pelkäsin kissa Churchia, joka aina hiipi esiin varjoista karmivasti. Kirjassa kuvailtiin myös, miten päähenkilö Louisin unessa kissan mouruna kuuluu syvältä maan alta, jonne Louis on haudannut kissan.