Haluan keskustella kielten opiskelusta koulussa ja sen ulkopuolella. Useimmille meluisa luokka ei ole ihanteellinen oppimisympäristö, mutta kielen oppiminen yksin ilman keskustelukumppania ja kanssaopiskelijoita on niinikään monille vaikeaa.
Mitkä ovat sinulle ihanteelliset oppimistekniikat? Mitä metodeja olet käyttänyt ääntämisen, kieliopin, sanaston tai vieraiden aakkosten oppimisessa? Koetko olevasi kielellisesti lahjakas? Mitä kieliä opiskelet tai haluaisit opiskella ja miksi? Mikä niissä on helppoa, vaikeaa tai hauskaa? Miltä uuden kielen oppiminen tuntuu?
Olen havainnut erään hassun seikan alettuani opiskella venäjää. Nimittäin jokeltelen nykyään venäjältä kuulostavaa siansaksaa etenkin yksin ollessani, mutta myös muiden seurassa. Omituista.
Mitkä ovat sinulle ihanteelliset oppimistekniikat? Mitä metodeja olet käyttänyt ääntämisen, kieliopin, sanaston tai vieraiden aakkosten oppimisessa? Koetko olevasi kielellisesti lahjakas? Mitä kieliä opiskelet tai haluaisit opiskella ja miksi? Mikä niissä on helppoa, vaikeaa tai hauskaa? Miltä uuden kielen oppiminen tuntuu?
Olen havainnut erään hassun seikan alettuani opiskella venäjää. Nimittäin jokeltelen nykyään venäjältä kuulostavaa siansaksaa etenkin yksin ollessani, mutta myös muiden seurassa. Omituista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Puhutaanko muuten pelkästään opiskelusta ja oppimisesta vai myös omaksumisesta? Omaksuminen on sitä mikä tapahtuu esim. vieraassa kulttuurissa tai "tahattomammin".
Siitäkin voidaan puhua.
Kopioin muuten todella helposti toisen puhujan aksenttia ja puhetapaa, (eleiden ja puheenaiheiden sijaan,) jopa niin pitkälle, että saatan poimia ulkomaalaisen aksentin hetkeksi. Keskustelun loputtua palaan käyttämään omaa puhetapaani. Kerran aloin vahingossa matkia venäjänopettajani aksenttia kesken tunnin, mutta onneksi häi ei huomannut sitä...
En ole hyvä kielissä...
Mutta englantia olen yrittänyt parantaa lukemalla englannin kielisiä kirjoja (joita kirjastossamme ei nähtävästi ole tarjolla...) lukenut netissä olevaa sarjakuvaa ja nyt viimeisenä yrityksenä katsoa elokuvia ilman tekstityksiä...
Itse opin englantia puhumaan pelaamalla englannin kielisii pelei :D
Minä haluan aina aloittaa ääntämisestä ja äänteiden ja kirjainten välisestä suhteesta. Muusta ei ole järkeä aloittaa, koska haluan tietysti painaa sanat mieleen "oikein äännettynä".
Kielen oppiminen vaatii kuuntelua ja puhumista (eli kommunikointia), mutta tykkään silti miettiä varsinkin kielioppia yksin. Haluan saada oman rauhan tehtävien tekemiseen. Minun pitää saada ajatella kynä kädessä itse, enkä halua heti ketään siihen selittämään.
Opetustilnateessa tai vaikka tehtäviä tarkistettaessa minua kiusaa, jos sekoillaan monen asian välillä. Jos tehtävä koski verbejä, haluan pysyä verbeissä.
Yhden kielen opiskelu kaatui siihen, etten jaksanut opettajaa. Hän oli sen kielen natiivi ja hyvää tarkoittavasti halusi, että kaikki kommunikointi tapahtuu kohdekielellä. Sitä vaan, että kun ei pystynyt keskittymään oikein mihinkään - ei edes käsiteltävään asiaa, joka saattoi olla vaikkapa akkusatiivi - kun joutui miettimään, että miten vastaan sillä toisella kielellä. En siis ehtinyt miettiä akkusatiivia. Samoin ärsytti, jos kesken akkusatiivitehtävän opettajalle tulikin mieleen tarinoida jonkin sanan etymologiasta.
Olisi tullut tarjota pienempiä ja rajatumpia aiheita kerralla.
Olen opiskellut/omaksunut kuutta kieltä suomen lisäksi. Ainoastaan yksi näistä kuudesta on oikeasti hyvällä tasolla eli voin sanoa kaiken mitä haluan ja ymmärrän miksi sanotaan tai kirjoitetaan siten kuten sanotaan ja kirjoitetaan.
Runot ja laulut ovat käteviä, koska niistä voi luntata (päänsä sisältä). Ne paljastavat verbien rektiot ja muuta kivaa.
Tarkennus: siis tuo kieli, jonka opiskelu kaatui siihen etten jaksanut opettajaa, on eräs pirun hankala kieli, jonka alkeiskurssilla olin. 8 opintopistettä eli 6 tuntia viikossa lukukauden ajan. On liikaa vaadittu, että ihan kaikki puhutaan alusta asti kohdekielellä.
Minua ei haittaa, vaikka kesken aiheen puhuttaisiinkin jostakin toisesta aiheesta, kunhan alkuperäinen aihe käsitellään kunnolla loppuun. Englantia osaan kai jo melko hyvin, sillä opiskelen venäjää englanniksi. Opin parhaiten silloin, kun minua rohkaistaan puhumaan kielellä, kuten kerran, kun minun piti mainita aiheeseen liittymättömästi, että veljeni soittaa pianoa. Meinasin aloittaa venäjäksi, mutta my ja мой ovat niin saman kuuloisia, että jatkoin englanniksi, mihin opettaja käski sanomaan saman venäjäksi.
Opettelin ääntämään nenetsikielen numerot yhdestä kymmeneen nauhan avulla, ja se oli jostain syystä älyttömän vaikeaa, vaikka normaalisti opin puhumalla kieltä.
Ei ole oikein kielipäätä, joten en ole viitsinyt lukea muita kuin pakollisia englantia ja ruotsia. Ruotsista olen kyllä saanut kymppejä, taisipa tulla viimeisimpään lukion jaksotodistukseenkin. Siinä onkin alhainen vaatimustaso - toisin kuin englannissa, jonka kokeissa ei pärjää pelkällä oppikirjan sanastolla. Erityisesti luetun- ja kuullunymmärtämiset ovat vaikeita, jälkimmäiset eritoten. Niissä pitäisi hallita laaja sanasto. Englannin kokeissa ikäänkuin oletetaan, että kieltä on opittu muualtakin kuin oppikirjoista: TV:sta, netistä ja laulujen sanoista ynnä muualta. Englantiahan tosiaan tulee joka tuutista, mutta siltä voi sulkea silmänsä ja korvansa niin kuin olen pitkään tehnyt. Olen kuitenkin huomannut, kuinka tärkeää englannin kielen taito on, ja siksi olen alkanut katsomaan englanninkielisiä videoita ja dokumentteja ilman tekstejä sekä lukemaan englannninkielistä kirjallisuutta - tosin se on kyllä jäänyt melko vähälle. Aion kuitenkin ryhdistäytyä vielä kesäloman aikana.
En tiedä, millainen metodi sopisi minulle kaikkein parhaiten, mutta sen voin sanoa, että kieltä ei opi kunnolla, jos sitä ei käytä, ja sen unohtaa, jos sitä ei käytä. Erityisen tärkeää on hallita laaja sanavarasto. On kielioppikin tärkeää, mutta sanavarasto (muös sanojen tarpeeksi oikeanlainen lausuminen) on ehdoton ykkönen.
Kun kieltä oppii, se on palkitseva kokemus. On kiehtovaa, kuinka voi kommunikoida muidenkin kuin suomen kieltä puhuvien kanssa ja ymmärtää heitä.
tunnetko kielesi käytön olevan palkitseva kokemus?
tunnetko vaatimustasosi laskeneen?
harrastatko erinäisiä aktiviteetteja tuutilla silmäänja korvaan?
Nämä aiheuttavat pääkipua: http://m.youtube.com/watch?v=DV_Uhh1q3Ws
Kieltä oppii parhaiten olemalla sen kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon. Englanti on siksi melko helppo kieli meille täällä Suomessa, siltä kun ei oikein voi päivittäisessä elämässään välttyä. Televisio-ohjelmat ja musiikki pakottavat kuulemaan kieltä ja itse ainakin päivittäin päädyn lukemaan englanninkielisiä saitteja sen kummemmin asiaa huomaamatta. Peleissä englantia sekä näkee, että kuulee.
Ehkä tämän takia en ranskaa oppinut ikinä ja ruotsiakin aika kehnosti. Ruotsissa sentään auttoi huomattava yhteneväisyys englannin kanssa ja kyllähän sitäkin joutuu lukemaan ja kuulemaan aika usein. Ymmärtää ei tosin yleensä tarvitse kun kaikki on myös suomeksi.
Tai sitten minä vaan opin englantia helposti, muita kieliä en sitten ollenkaan. Sanoisin, että kirjallinen taitoni parani vähitellen yläasteen aikana, ala-asteella olin syystä tahi toisesta luokan huonoimpia. Suullisen taidon käännekohta oli ranskalaisten leirikoulu tänne kun niiden kanssa joutui englantia käyttämään jatkuvasti. Kun itse olin Ranskassa niin siellä jäi kyllä puhuminen vähiin niin ranskan kuin englanninkin kohdalla.
No minä kuitenkin puhun ja kirjoitan englantia kiitettävästi ilman sen kummempia ponnisteluja asian eteen. Kuullunymmärtäminen normaalioloissa tuottaa vaikeuksia (olen huonokuuloinen), koska en osaa lukea englantia huulilta ollenkaan niin hyvin kuin suomea. Kuullunymmärtämiskokeet on kuitenkin yleensä menneet hyvin (pariin otteeseen taisi harjoituskokeesta tulla jopa täydet pisteet O.o)
Niin juu ja luinhan minä latinaakin yhden kurssin. Tavallaan kiinnostavaa, mutta enimmäkseen toooodella kuivaa. Italiaa osaan muutaman kirosanan verran (kiittäkäämme videopelejä). Mullekin muuten tarttuu aksentit helposti, ne tosin on vähän pysyväisempiä. Riittää kun ajattelenkin simpsoneita niin heti alkaa ajatukset laukkaamaan Apun intialaisella aksentilla (ajattelen usein englanniksi). Myös murteet tarttuu nopeasti, viikko jossain murrealueella niin on kova opetteleminen siitä ulos. Jos totta puhutaan niin kyllä sitä tulee aika paljon käytettyä "mä" -muodon sijasa "mie"- tai "mää" -muotoja ihan huomaamatta... Ja koko ikäni olen pk-seudulla asunut.
Vaikka tuli äsken tehtyä romaani niin jatkan vielä sillä, että haaveilen viittomakielen opiskelusta. Nyt opiskelen perusfraaseja Unkaria kun aion sinne heinäkuussa. Ihan sanakirja ja tabletin matkasankirjasovellus apuna. Ei tässä kielioppia olla tankkaamassa, kunhan saa selvää ruokalistoista ja aina on hyvä osata paikallisella kielellä sanoa kiitos ja päivää. Myös ääntämistaidosta on apua kun niitä sapuskoja tilataan. Jostain syystä maailmalla ei vieläkään ole hoksattu numeroida ruokalistan vaihtoehtoja. On niin helppoa pyytää annosta numero 7 sen sijaan, että yrittää elekielen ja päin honkia menevän ääntämyksen kanssa selittää mitä oikein haluaa.
Miekin olen kiinnostunut unkarin opiskelusta, mutta kursseja ei löydy mistään, joten osaan sanoa vain: "jó napot kívánok, (nimeni) vagyok. Örvendtek." Oletan, että se menee noin. Venäjäksi osaan kertoa ontuvasti, että opiskelen venäjää, ja lisätä, että только один курс, vaikka tämä käykin ilmi jo puheestani. Sama kuin sanoisi suomeksi "minä ei puhu kovin hyvä suomi."
Tästä tuli mieleeni, etten ole vielä opiskellut sitä tärkeintä fraasia, "En puhu unkaria". Vastaava kannattaa aina osata matkakohteen kielestä. Ja kiittäminen kannattaa opetella, koska se on helppo fraasi, mutta sillä voi osoittaa arvostavansa paikallisia ja heidän kulttuuriaan. Kyllä on kiva saada kiitos suomeksi kun auttaa turisteja rautatieasemalle (ihmeesti ne onnistuvat eksymään Kampin ja rauttiksen välillä, kai se Lasipalatsi sitten on mukamas niin tiellä etteivät näe mihin ovat menossa). Joskus neuvoin maahanmuuttajan kelaankin, kiitteli vuolaasti.
Italian reissulla oli muuten omituista kun olivat niin kovin haluttomia edes yrittämään englannin puhumista. Miksi ihmeessä ihminen, joka ei puhu englantia, perustaa hotellin? Kyseisessä kaupungissa kuitenkin väkisinkin käy paljon ulkomaisia turisteja.
Sama juttu Ranskassa. Paikalliset jopa suuttuivat minulle, sillä en osannut ranskaa kahta sanaa enempää.
No ranskalaiset on vähän tommosia. Eh siis katkeria kun heidän kielensä ei olekaan maailman valtakieli. Ähäkutti! Mitäs kehititte itsellenne niin vaikean kielen. Engalnti on paljon helpompaa.
Ja mulla ranska on sentään A1-kieli, enkku A2 eli aloitin ranskan kolmannella, enkun viidennellä luokalla. Toista osaan ja toista en. Toisessa on enemmän järkeä kuin toisessa.
Kaverini on minulle kateellinen, koska venäjän imperfekti on tuhat kertaa helpompi kuin ranskan imperfekti. :D
Hänellä on myös ollut ranska A1-kielenä, mutta sanoo, ettei ymmärrä ranskaa ollenkaan, jos toinen puhuu yhtään liian nopeasti.
Hei Trotski (tai kuka tahansa), oisko siul minkäänlaista neuvoa miulle kun haluisin oppia saksaa netissä?? Yritin ladata kännykkääni erään yliopiston sivulta materiaalia mutta sain vaan kasan jotain epämääräisiä kuvakkeita jne. Tiedätkö mitään hyvää sivua?
Tässä vaikuttaisi olevan yksi: http://www.deutsch-lernen.com/
Ylen OpettajaTV:stä tai BBCn sivuilta voisi myös löytyä. Kannattaa ostaa itseopiskeluun soveltuva oppikirja oppimisen tueksi. Myös semmoinen sivu kuin Forvo on hyödyllinen, sillä sinne kielen puhujat lähettävät lyhyitä äänitteitä sanoista. Sieltä voi tarkistaa oikean lausumisen.
Ok, kiitti :3
Totta. Itse opiskelen venäjää. Katson paljon ven.kielisiä ja venäjän kanavia. Vaikka kaikkea ei ymmärrä- niin aina oppii uutta. Televisio on siitä hyvä, etä esim sarjoissa, filmeisä ym kuva kertoo paljon.
Tänään katsoin ven 1(ykkös) kanavalta jotain 25-vuotis konserttia.
Siinä oli esiintyjänä vanhempi mies. Lauloi todella hyvin esim. Puna-armeijakuoron kanssa.
Nyt en mistään löydä artistin nimeä??;/
Sattuiko kukaan näkemään? Tietäisitkö? Kertoisitko nimen.