Asuntolainaan ja perinnönjakoon liittyen löysin lakimiehen kommentin:
"Jos vainajan varat eivät riitä asuntovelan maksuun, leski voi ottaa vastuulleen koko jäljellä olevan asuntovelan. Lapsen perintöosuudesta häviää tällöin asuntovelka, mutta hänen omistusosuutensa asunnosta pienenee vastaavasti. Jos näin halutaan tehdä, asunnon omistusosuudet jaetaan uudelleen ja tehdään perinnönjakosopimus, neuvoo perheiden lakiasioihin erikoistunut asianajaja Harri Kontturi."
Siis mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Jos on vaikka 250 000 arvoinen asunto-osake, josta on 150 000 velkaa. Toisen puoliskon omistaa leski ja toisen puolen kaksi alaikäistä lasta. Missä vaiheessa tuo perinnönjakosopimus tehdään? Perunkirjoituksessa? Ja pitääkö sitten sopia kokonaan uusi asuntolaina pankin kanssa uusilla ehdoilla?
Olisikohan tuolla keinolla mahdollista pienentää lasten osuutta niin paljon, ettei tarvitsisi olla maistraatin valvonnassa (lasten omaisuus pitäisi siis olla alle 20 000 per lapsi).
"Jos vainajan varat eivät riitä asuntovelan maksuun, leski voi ottaa vastuulleen koko jäljellä olevan asuntovelan. Lapsen perintöosuudesta häviää tällöin asuntovelka, mutta hänen omistusosuutensa asunnosta pienenee vastaavasti. Jos näin halutaan tehdä, asunnon omistusosuudet jaetaan uudelleen ja tehdään perinnönjakosopimus, neuvoo perheiden lakiasioihin erikoistunut asianajaja Harri Kontturi."
Siis mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Jos on vaikka 250 000 arvoinen asunto-osake, josta on 150 000 velkaa. Toisen puoliskon omistaa leski ja toisen puolen kaksi alaikäistä lasta. Missä vaiheessa tuo perinnönjakosopimus tehdään? Perunkirjoituksessa? Ja pitääkö sitten sopia kokonaan uusi asuntolaina pankin kanssa uusilla ehdoilla?
Olisikohan tuolla keinolla mahdollista pienentää lasten osuutta niin paljon, ettei tarvitsisi olla maistraatin valvonnassa (lasten omaisuus pitäisi siis olla alle 20 000 per lapsi).
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ensin toimitetaan perunkirjoitus ja sen jälkeen tehdään ositus ja perinnönjako. Selkeissä ja helpoissa tapauksissa ne voidaan hoitaa vaikka samana päivänä, mutta yleensä osituksen ja perinnönjaon valmisteluun ja jakokirjan laatimiseen kuluu aikaa.
Alaikäiset lapset eivät ole oikeustoimikelpoisia, joten jonkun pitää edustaa heitä näissä oikeustoimissa. Leski, joka on yleensä lasten lakimääräinen edunvalvoja, on itse esteellinen, koska hän on oikeustoimissa alaikäisten vastapuolena. Lapsille tulee siis määrätä edunvalvojan sijainen, joka edustaa heitä niissä asioissa, joissa leski on esteellinen.
Ositukseen ja perinnönjakoon tulee hakea maistraatin lupa ennen kuin ne tehdään.
Osituksen ja perinnönjaon hoitaminen mahdollisimman pian on yleensä kaikkien osapuolten edun mukaista. Lasten osuuksia ei voi näillä toimilla kuitenkaan "pienentää", vaan heidän tulee saada lakimääräinen osuutensa.
Pankin kanssa saattaa joutua neuvottelemaan lainan ehdoista uudelleen.
Paljon kiitoksia vastauksesta!
Kuulostaa vaan kurjan kalliilta. Valmisteluihin ja jakokirjan laatimisiin tarvittaisiin varmasti lakimiestä ja edunvalvojan sijainenkaan tuskin on ilmainen. Voi surku.
Mitä ihmettä tässä sitten pitäisi tehdä. Asunnosta en halua luopua. Pystyn kyllä nykyistä lainaa maksamaan yksin, mutta siinä taitaa tulla ongelmia jossain vaiheessa, kun maksan lainaa lasten puolesta..
Mitä tarkoittaa tuo, että lasten pitää saada lakimääräinen osuutensa? Nythän heidän osuuteensa kohdistuu laina, joka on isompi kuin osuus.
Tuskin joudut maksamaan jakokirjan laatimisesta enempää kuin 1000-2000 euroa. Edullisemminkin saatat selvitä. Edunvalvojan sijaiseksi voit pyytää vaikka lasten kummitädin, jos hän ei ole sinun sukulaisesi. Hän ei välttämättä veloita tehtävän hoitamisesta mitään. Maistraatin maksut ovat muutaman satasen.
Ei kai se laina ole ollut yksin puolisosi nimissä, jos kerran sillä on rahoitettu yhteisen asunnon hankinta?
Laina oli otettu puoliksi. "Lasten osuus" lainasta on siis 75 000 ja perintöosuus 50 000. Vai laskenko tätä jotenkin väärin? Olen totaalisen uupunut rakkaan puolisoni menetyksestä ja nyt vielä huoli kodin tulevaisuudesta painaa päälle. Saatan siis ajatella tätä jotenkin ihan vinoon.
Haluaisin jotenkin saada lapset pelastettua velkavankeudelta, mutta en voi enempää ottaa lainaa, eli en voi heille maksaa 50 000 rahana. Miten ihmeessä muut ovat tällaisen asian hoitaneet? En voi olla ainoa, joka jää yllättäen leskeksi ennen kun testamentteja ehdittiin miettimään.
Kovasti kiitoksia, kun vastailet ja olet asiallinen. Voitko rautalangasta vääntää, mikä olisi tilanteemme, jos tehtäisiin ositus ja perinnönjako. Mikä olisi lasten osuus asunnosta ja pitäisikö minun maksaa jotain lisää?
Otan osaa suruusi. Ymmärrän hyvin, että asiat tuntuvat vaikeilta kun niihin törmää ensimmäistä kertaa elämässään läheisen kuoltua. Mutta älä sure, nämä ovat kuitenkin ihan ihmisten hoidettavia asioita, kyllä sinä selviät!
Ei sinun tarvitse maksaa lapsille 50.000 euroa rahana, vaan sillä omaisuudella pelataan, mitä sinulla ja puolisosi kuolinpesällä on.
En tiedä mitä kaikkea omaisuutta teillä on, mutta jos oletetaan, että muuta ei ole kuin tuo asunto, niin silloinhan kuolinpesän netto-omaisuus (=varat-velat) on 50.000. Ositus voidaan toimittaa niin, että lapsille tulee omaisuutta 50.000 euron edestä eli 1/5 asunnosta eikä lainkaan velkaa. Sinä saat 4/5 asunnosta, jonka arvo on 200.000 ja otat vastataksesi koko lainasta eli 150.000 eurosta. Näin sinullekin tulee nettomääräisesti omaisuutta 50.000.
Lopputuloksena laina, jota sinä kuitenkin hoidat, on omalla puolellasi, ja lapsilla pieni osa asunnosta. Lapset eivät siis joudu velkavankeuteen, eikä heille tule perintöveroakaan, mutta sen ehkä jo tiesitkin.
Ositus tehdään toki kaikesta teidän omaisuudestanne, eli tuo yllä kirjoittamani oli vain yksinkertaistettu esimerkki, mutta selvensi toivottavasti sitä, miten lainan ja asunnon kanssa voidaan toimia.
Jos voit ottaa koko asuntolainan nimiisi eli myös lasten osuuden 75.000, sinun tulee saada vastaava osuus asunnon arvosta eli 75.000 nimiisi. Tämä tehdään osituksessa, missä lunastat perillisten osuutta 75.000:n edestä sitä vastaan että otat vastattavaksesi asuntolainaa tuon 75.000.
Tämän jälkeen sinä omistat asunnon arvosta 250.000:sta 125.000 75.000 = 200.000 (4/5) ja vastaat 150.000:n velasta, eli nettosi on 50.000. Lapset vapautuvat velasta ja saavat asuntoa nettona 50.000 edestä (1/5).
Kun et lunastamiseen tarvitse pesän ulkopuolisia varoja, lunastuksesta ei peritä varainsiirtoveroa.
Perinnönjaossa kumpainenkin lapsi saa 25.000 eli 1/10:n asunnosta. Perintöveroa heiltä ei mene. (Raja olisi 60.000 euroa per. lapsi.)
KIITOS! Nyt ehkä pystyn nukkumaan.
Nyt ymmärsin. Mieheni omaisuus on tosiaan tuo asunto vaan. Minulla on muutakin, mutta sen olen ymmärtänyt, että minun säästöjäni ja autoani ei tarvitse jakaa.
Eikö tuo olisikin ihan fiksu ratkaisu? Kun joka tapauksessa joutuisin lainan yksin maksamaan. Sitten ei tarvitsisi mahdollisessa myyntitilanteessa miettiä, miten paljon lapset ovat minulle velkaa.
Nyt vaan hirvittää, mitä pankki tuosta keksii. Meillä oli 0,5% marginaali, joten sen varmasti haluavat ainakin nostaa.
Saanko vielä kysyä, mitä sinä tekisit itse minun tilanteessani asian kanssa?
Sinä saat tosiaan osituksessa pitää kaiken oman omaisuutesi.
Itse tekisin juuri noin kuten ehdotinkin. :) En oikeastaan näe mitään muuta järkevää vaihtoehtoa.
Toivottavasti saat pankin kanssa neuvoteltua hyvät lainaehdot. Korothan ovat onneksi kuitenkin alhaalla.
Mainitsit tuolla, että "Ositus tehdään toki kaikesta teidän omaisuudestanne". Jos miehen nimissä olevalla tilillä on rahaa, niin lasketaanko se meidän yhteiseksi omaisuudeksi vai kuuluuko ne kaikki lapsille? Vaikuttaako tähän se, että minun omaisuuteni on suurempi?
Panenpa minäkin lusikkani soppaan, kun ei Lakinainen aamutuimaan ole vielä ehtinyt.
Esimerkki 1
M varat 125.000, velat 75.000, netto 50.000
N varat 125.000, velat 75.000, netto 50.000
Ositus: Ei tasinkoa, kumpainenkin pitää varansa ja vastaa veloistaan.
Esimerkki 2
M varat, velat ja netto kuten edellä
N varat
- ½ asunnosta 125.000
- muuta omaisuutta 50.000
- varat yht. 175.000
- velat kuten edellä, netto 100.000
Ositus: N vetoaa lesken tasinkoprivilegiin ja kieltäytyy tasingon antamisesta M:n perillisille. N pitää varansa 175.000, vastaa veloistaan 75.000. M pitää varansa, vastaa veloistaan.
Esimerkki 3
M varat
- ½ asunnosta 125.000
- pankkitalletus 30.000
- varat yht. 155.000, netto 80.000
N varat ja velat kuten kohdassa 1, netto 50.000
Ositus M antaa N:lle tasinkoa (50.000 80.000) : 2 - 50.000 = 15.000
Esimerkki 4
M varat ja velat kuten kodassa 3, netto 80.000
N varat ja velat kuten kohdassa 2, netto 100.000
Ositus: N vetoaa lesken tasinkoprivilegiin, M ja N pitävät varansa ja velkansa
Miehen pankkitilillä olevat varat ovat miehen (eivät yhteisiä) ja ne vaikuttavat ositukseen esimerkistä 3 ilmenevällä tavalla.
Juuri näin. Osituksessa lasketaan siis molempien puolisoiden omaisuudet yhteen ja yhteissumma jaetaan kahdella. Näin saadaan laskettua avio-osa.
Esim. M 110, N 90, omaisuus yhteensä 200, josta avio-osa 100.
Tasinko on tässä esimerkissä 10. Ja leski voi tosiaan vedota tasinkoprivilegiin eli oikeuteensa olla maksamatta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Ositusta tehtäessä on syytä aina laatia osituslaskelma, johon varat ja velat kirjataan ja jossa lasketaan tuo tasinko. Sitten liikutellaan palasia puolelta toiselle sen mukaisesti, että saadaan haluttu lopputulos. Omaisuutta voidaan tarpeen mukaan vaihtaakin puolelta toiselle eli aina ositus ei ole pelkkää tasingon maksamista tai sitä, että kumpikin vain pitää oman omaisuutensa.
Jos lasten omaisuus jää yli maistraatin valvontarajan, niin helpoimmalla selvinnet, kun lasten saama perintö kohdistuu kokonaisuudessaan tuohon asuntoon. Saavat siis perintöä vastaavan osuuden asunnon arvosta. Näin sinun ei tarvitse tehdä tiliä rahojen käytöstä. Lesken oikeudella saat hallita tätä puolisoiden yhteistä asuntoa, niin kauan kun siinä asutte.
Noilla omaisuusarvoilla ei kovin vaikeaa.
Vuositili pitää kuitenkin tehdä tällöin maistraattiin, mutta se on hyvin yksinkertainen, jos lapsen omaisuutena on vain tuo osuus asunnosta. Tällöin kannattaa pyytää, että maistraatti pidentää tilikautta, niin että tilikausi onkin kaksi tai kolme vuotta.
Jos miehellä on rahavaroja, niin ne menevät kuitenkin lähtökohtaisesti lapsille. Mutta toki kuolinpesällä on ollut kuluja, ainakin hautajais- ja perunkirjoituskulut, jotka maksetaan pois ennen perinnönjakoa.
Kiitos kaikille, tämä alkaa selvitä :)
Miehen rahavarat kyllä menevät hautajaisiin, perunkirjoituksiin yms, mutta ryhmähenkivakuutuksesta lapsille pitäisi tulla reilu 7000 euroa. Niiden käytöstä varmaan pitää maistraatille ilmoittaa, mutta käsittääkseni ne on kuitenkin tarkoitettu lasten isompiin tarpeisiin käytettäviksi.
Vakuutuskorvaus on lapsen omaa rahaa, ja se olisi hyvä yrittää pitää säästössä, jotta lapsella on jonkinlainen pesämuna aikuistumista ja esim. omilleen muuttoa varten. Sinä elatusvelvollisena vastaat ihan normaaliin tapaan lapsen elinkustannuksista.
Toki jos lapsi tarvitsee jonkin kalliin hankinnan, johon sinulla itselläsi ei ole varaa, niin vakuutuskorvausrahojen osittaista käyttöä siihen voi harkita.
Maistraatti kyllä neuvoo, mitä saat tehdä, sinne voi soittaa, ja kutsuvat varmaan käymäänkin, kunhan saavat perukirjan kautta tiedon siitä, että lapsi on osakkaana kuolinpesässä (perukirjahan pitää toimittaa maistraattiin 1kk kuluessa perunkirjoituksesta). Myös vakuutuskorvauksista menee suoraan tieto maistraattiin.
Luulisi maistraatin hyväksyvän sen, että tuollaiset rahavaratkin on sijoitettuna asuntoon sen sijaan että ne ovat nollakorolla pankissa. Luonnollisesti tuolloin pitää pystyä elättämään lapset ilman lasten rahoja.