Tässä ajattelen uusperheen elämän menoa.
Mikä on lasten osa siinä.
Aikuisilla on suuri tarve osoittaa toisilleen, niin mitä. Kun perustetaan sitä uutta pesää, entisen liiton lapset eivät pääse mukaan lainkaan, vaikka paikan pitäisi olla heille koti.
Pienet lapset niin mielellään olisivat mukana tekemässä omaa pientä osuuttaan kodin laittamisessa, mutta eivät he kelpaa mukaan. Siinä hän oppisi tekemään työtä, mutta liian usein heidät laitetaan sinne etävanhemman luokse ja mieluimmin ollaankin kaksin tämän uuden kumppanin kanssa, eli kaikki huomio kohdistetaan vain tälle ja lapset ulkoistuu perheestä, vaikka joutuvat elämään vielä vuosi, sillä kyllä alle kymmenvuotiaat pienet koululaiset ovat vuosia matkassa. Heille olisi niin tärkeää päästä mukaan näkemään, kokemaan kodin rakentamista, olla mukana ja tulla huomatuksi, tarvitseeko tuo aikuinen todella riistää lasten huomioimisen kokonaan.
Mikä on lapsista välittämistä mielestänne, minusta se ai ainakaan ole tavaran paljoutta vaan ottaa mukaan siihen arkeen mitä eletään.
Mikä on lasten osa siinä.
Aikuisilla on suuri tarve osoittaa toisilleen, niin mitä. Kun perustetaan sitä uutta pesää, entisen liiton lapset eivät pääse mukaan lainkaan, vaikka paikan pitäisi olla heille koti.
Pienet lapset niin mielellään olisivat mukana tekemässä omaa pientä osuuttaan kodin laittamisessa, mutta eivät he kelpaa mukaan. Siinä hän oppisi tekemään työtä, mutta liian usein heidät laitetaan sinne etävanhemman luokse ja mieluimmin ollaankin kaksin tämän uuden kumppanin kanssa, eli kaikki huomio kohdistetaan vain tälle ja lapset ulkoistuu perheestä, vaikka joutuvat elämään vielä vuosi, sillä kyllä alle kymmenvuotiaat pienet koululaiset ovat vuosia matkassa. Heille olisi niin tärkeää päästä mukaan näkemään, kokemaan kodin rakentamista, olla mukana ja tulla huomatuksi, tarvitseeko tuo aikuinen todella riistää lasten huomioimisen kokonaan.
Mikä on lapsista välittämistä mielestänne, minusta se ai ainakaan ole tavaran paljoutta vaan ottaa mukaan siihen arkeen mitä eletään.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Onko se nyt niin huono asia, että lapsi käy etävanhemman luona?
Pahempihan se on, ettei lapsi pääse sinne.
Se on aina lapselle ikävä asia, että on päädytty siihen eroon ja täytyy kulkea tapaamaan isää tai äitiä, joskus pitkänkin matkan päähän.
Totuus on että lapsella ei ole mahdollisuutta elää perheessä silloin, jossa äiti ja isä ovat samaan aikaan paikalla ja perhe tekee yhdessä asioita. Se on valtavan suuri painen jo sinällään lapselle.
On kovin itsekekseistä omalta äidiltä tai isältä edes ajatella, etteikö näin olisi ja toinen asia on se että äiti ja isä eivät koskaan aseta lapsen edelle uutta tulokastaan, vaan ottavat lapsensa mukaan kodin tekemisiin ja tehtäviin, siitä lapsi oppii elämää, sitä ei korvaa mikään raha ja matkat.
Lapsi haluaa osallistua.
On toki hyvä, että lapsella on mahdollisuus tavata etävanhempaansa, mutta se koti hänellä on kuitenkin lähivanhemman kodissa ja sen kodin rakentamissa laittamisessa lasten pitäisi saada olla mukana tekemässä sitä omaa osuuttaan, silloin se tuntuisi jotenkin omalta kodilta, joten olisi syytä miettiä koska sitten ollaan etävanhemman luona ja koska olisi syytä olla siinä omassa kodissa, jotta näkisi ja kokisi edes jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden siihen kotiin. Ei se uusi ihminen saa olla niin kaikki kaikessa, että lapsen osa unohtuu.
Toki ero on lapselle huono asia.
Itsekin olin aina ihmetellyt, miten jo pienten lasten vanhemmat voivat erota.. kunnes yhtäkkiä huomasin olevani puolivuotiaan erolapsen isä.
Joskus elämässä sattuu ja tapahtuu ikäviä asioita, ja sen jälkeen ei voi kuin tehdä kuten kyseisessä tapauksessa parhaaksi näkee.
Niin Isä nimimerkillä kirjoittava, kaikelle ei aina voi mitään. Mutta kaikesta huolimatta toivon sinun asettavan nyt lapsesi tarpeet etusijalle kun ymmärrät sen.
Oma lapsesi on niin pieni, että ei hänellä ole vielä minkäänlaista käsitystä asiasta, kuitenkin kasvaessaan hän tulee ihmettelemään monia asioita ja saa varmasti selvillekin monta asia, joita tuskin tänään edes uskoisit.
Miten se vaikuttaa pieneen kasvavaan ihmiseen, se hänelle kova pala. Onhan kaikkein tärkeintä, että hänellä on yksi koti, jossa jatkossakin on se suurin aika elämästä ja sitten ne käynnit toisen vanhemman luona. Sinne ei voi oikein sanoa kotia järjestyvän, sillä sieltä puuttuu jatkossa ne kaverit sun muut asiat.
Tosin että kotinne olisivat lähekkäin ja järjestyisi sellainen mahdollisuus, että lapsi voi kulkea paikasta toiseen helposti olisi ihanne, mutta se on rankaa, sillä pitäisihän teidän molempien olla aina tietoisia, missä lapsi kulloinkin on. Niin helposti tuollaisessa tilanteessa lapsi luisuu ainakin murrosiässä enemmän kaveripiiriin ja onko se turvallinen lapselle onkin sitten suurempi asia.
Lapsi tavallaan elää silloin omaa elämäänsä ja se että vanhemmat huolehtisivat hänestä ja hänen koulunkäynnistään ja näin mahdollistaisivat ammatin saamisen, jotta jatkossa voisi elää omaa elämäänsä.
Tuon tässä esiin seikan, jonka olen omin silmin joutunut näkemään, eroperheen lapsi ei osaa oikein vakiintua omassa elämässään, lähelläni on neljän sisaruksen elämä. kukaan heistä ei osaa vakiintua, kumppanit vaihtuvat ja elämä on yhtä kituuttamista, lapsia kuitenkin on jokaisella ja näitäkin heitellään eli mitä ero tekee lapselle on vakava asia. Sen eteen pitää vanhempien tehdä kaikkensa, että ovat läsnä eronkin jälkeen lapsen elämässä, niin kotona kuin koulussa ja tietävät kaveripiirin.
Joskus vain näyttää siltä, että eron jälkeen se aikuisen oman onnen etsintä on niin tärkeää, että lapsi todella unohtuu ja unohdetaan.
Mikä on se onni jota niin kiivaasti etsitään, en usko sellaista edes olevan olemassakaan, joten antakaa aikaa lapsillenne.
No ei mun lapseni enää niin pieni ole, ettei hänellä olisi ajasta käsitystä. Alussa meillä oli vuoroviikot, ja se oli pienelle aivan luonnollinen juttu. Maailman aurinkoisin lapsi oli aina, tai ainakin mun luonani ollessani (enhän minä nyt äidin kotioloja vakoillut). Nyt lapsi on 9v ja tällä hetkellä on tämä kaikille kamala joka-toinen-vkl -systeemi.
Emme asu samalla paikkakunnalla, joten oikein enempää ei voi tapailla. Koulunkäyntihän sen jo estää. Asuntoja ei vain aina löydy ihan naapurista, ja olen muutellut muutamankin kerran, että olisin edes kohtuullisen matkan päässä.
Sinkkuna elelen, mutta kovasti tyttö on aina tykännyt tyttöystävistäni. Tosin nykyään olemme lähinnä kahdestaan kun tyttö käy kylässä.
Ja kyllä hän on kavereita minun kotipaikkakunnalta saanut.
Väitän, että olen edelleen se läsnäolevampi vanhempi vaikken saakaan elää lapsen kanssa arkea.
Ja koko ajan luot tyttöön kieroutunutta isäkuvaa. Olisit sinäkin aikoinaan jo tajunnut, että suuremman palveluksen teet lapselle häipymällä kokonaan.
Mikä isä se on jolla on tyttöystäviä?!!? Itse en tuollaisten ihmisten (saastojen) kanssa ole missään tekemisissä. (Heitä on tosin tosi paljon tarjolla tänäpäivänä, säälittäviä miehenkuvatuksia,-isejä, jotka hakevat tyttöystäviä. -YÖK!!!!!)
No, et sinä raukka tätä tajua. En edes odota. Jatka vaan samaan malliin, lapsesihan on jo piloille tuomittu. Omena ei kauas puusta putoa. Ja isättömyys jatkuu sukupolvelta toiselle aikanaan lapsesi kautta. Itsekkäät isäksi kelpaamattomat, mukamas lähellä läsnäolevat, kieroutuneisuudesta luonnollista tekevät ja jokapäiväistä naisen itsetunnon latistamista harjoittavat isät pitäisi hitaasti viedä saunan taa......
Isä jolla on tyttöystävä, on isä joka on ihminen.
Mitä tarkoitat kieroutuneella isäkuvalla?
Miksi lapseni on mielestäsi isätön? Miten hän olisi vähemmän isätön jos olisin häipynyt?
Mitä itsekästä mielestäsi teen? Miten mielestäsi latistan naisen itsetuntoa?
Miksi ja mistä ylipäätään syytät minua? Onko kyse vain syyllistämisentarpeestasi?
Kerrassaan kieroutunut kirjoitus.
Miksi entiset lapset piäti ottaa mukaan uusiin kuvioihin? Eihän he mitenkään liity siihen.
Ei meillä ainakaan miehen sutturat ole koskaan käyneet tai me siellä sitä naikkosta katsomassa, emme edes tiedä millanen eukkko rikkoi pehreemme, sen tiedämme että niin se haahka teki, mutta miksi ottaa ja hyväksyä semmoinen meille meidän elämään?
Ei me olla koksaan niin tehty, se olisi täysin idioottimaista, ja lapsille todella väärin ja heitä se satuttisi eniten jos sutturat olisi meille tulleet asumaan.
Jos isä hylkäsi ja vaihtoi lapsensa heihin, niin miski se pitäisi hyväksyä, ja ottaa sutturat meille?
Eivät ne lapset mitään entisiä ole. Lapset ovat lapsia ja ne kuuluvat elämään jos sellaisia nyt on sattunut tulemaan.
Miksi sun exälläsi on niin monta naista, asuuko se niiden kaa ja miksi ne teille tulis asumaan, ??
Kyllä ne vanhempien lapset kuuluvat 110%:ti uusperheen kuvioon ja tapaavat/asuvat vanhempaa ja vanhemman uutta kumppania... ...psykopaatit voivat ajatella jotain muuta kieroutunutta systeemiä !!!
Ilmankos monet lapset ovat mielenterveysjonoissa ja kaikki vinksallaan, kun eivätkuulu oikeesti mihinkään.
Meillä ei ole kuin yksi perhe, eikä lapset ole ksokaan asuneet muualla kuin omasa kotonaan.
Perheenrikkoja kun vie heidäni sän, niin sen jälkeen ei lapset ole isää tavanneet.. kukapa nyt haluaa tulla haukutuksi.
Meillä ei ole koskaan näkynyt ex isän ex miehen sutturaa. Kellä on se on heidän asia, jos eivät kykene yksi hoitamaan lapsiaan, kai joku siivooja ja lastnehoita silloin on paikallaan.
Olisi kauheeta jos meille olisi semmonen tullut haukkumaan lapsia ja häiriköimään. Hui hirveetä edes ajatellakkaan et mies olisi tuonut naikkoset meille...mä luulen että semmonen naikkonen ei tulisi toista kertaa meitä häiriköimään ja haukkumaan.
Emmehän mekäänmene sitä sen naikkosen kotiin katsomaan ja sotkemaan.. miski se tulisi meille?
Meillä lapset ovat niin arvokkaita että yksikään perheenrikkoja ei ole päässyt meille hajottamaan kotiamme ja haukkumaanm eitä.
Sn tähdne lapset ovatkin loistavia ja elämässään menetyneitä, kun ovat saaneet rauhassa elää ja olla omassa kotona, eikä kukaan umpikerio isän suttura ole päässyt meitä kiusaamaan.
Mieskin sanoi että hänen naikkoset ovat huonoa seuraa meille. Tajusi minkä vireheen teki, ja nyt katuu. Hähää..
Luulen, että Lissun lapset ovat juuri niitä mielenterveysongelmaisia. Lapset, joille jatkuvasti panetellaan omaa isää ja estetään tapaamiset.
Kyllä lapset kuuluvst mukaan elämään, miksi heidät pitäisi jättää kuvioista syrjään. Ulkopuolisiksi.
Ei lapset vaan tämä onnen ydin(jäte)perhe... ...on vaan kipee
Niin ex miehen kumppanin ei tarvitse olla sinulle mitään seuraa
No ei luojan kiitos!!!! On hyvä että sutturat ymmärtää itsekin olla tulemasta meille, ja näyttäytymään, huh huh... ellei ite ymmärrä, niin kyllä meillä anttetaisiin ymmärtää. Anoppikin olikauhuissaan kun mietti että millainen kanakot sieltä tulee jos on tullakseen, onneksi ei mennyt anoppia kiusaamaan, ei kehdannut.
Mieskin piti sutturat poissa meidn prheestä ja suvusta, hävetttäähän se kun omat lapset vaihtaa perheenrikkojiin, pitää olla tosi kova päiven että kehtaisi tuoda sen jälkeen sutturat meidän eteen... hih..
Kaikkea ei pdiä sietää, ja onneksi lapsetkin hylkäsi isänsä, sitä mies sai mitä tilasi.. okoot nyt niin monen sutturan kanssa kun haluaa.. sitähän se varmaan ahlusi.
Meillä taas perhe ja suku kokoontuu anoppilaan, kaikki kuin aina ennenkin, paitsi yksi puuttuu mies ja sutturat! ei taida kutsua kuulua sinne suuntaan..
Niin ainoastaan suojellakseen rakkaintaan sinunlaiselta psykopaatilta ! Mutta sinulla ei ole voimaavaltaa päättää ex miehesi kotona mitään vaikka lapsesi olisivat olleet isänsä luona
Juuh, toivotaan ettei lapsille ole tullut pahempaa traumaa sairaasta äidistään.
Ketä rakkaita? Voiko perheenrikkojalla ollarakkaita? Epilen, niin ellei ole rikkonut muidenkin perheitä ja kuvittelee että kaikki on hänen rakkaita... heh....
Niin, ehkä ei hänen kotonaan mutta lapsiin mulla on ollut niin suuri voima, että he eivät ole joutuneet isän kiristyksen kohteeksi, pelinappuloiksi tai sutturoiden haukuttavaksi ja häiriköinnink ohteeksi. Siieh on ollut suuri voima.
Mies ei ansaitse isyyttä, ellei kohtele lapsia hyvin, jos muu menee tärkemmäksi kuin omat lapset, silloin voi hänen antaa olla omillaan.. ei kukaan kaipaa miestä joka lapset vaihtaa vieraisiin sutturoihin, senhän sanoo jo järkikin.
Lapset ei ansaitse ikinä mitään niin kaameaa, kuin joutua haukutuksi, ja huonoon kohteluun täysin umpukieron ja ulkopuolisen ihmisen kynsiin.
Meillä ei tomittu niin, ja ovat nyt onnellisia, ja minä maailman parhain äiti. Anoppikin tykkää.
"lapsiin mulla on ollut niin suuri voima, että he eivät ole joutuneet isän kiristyksen kohteeksi.."
Sen sijaan he ovat joutuneet sairaan äidin manipuloinnin kohteeksi. Toivottavasti ovat selvinneet elämästään sen jälkeen, kun ovat päässeet sairaasta äidistään eroon.
Hmmm. Yllätys yllätys kyllä "perheenrikkoja" on rakkaampi ex miehellesi kuin sinä koskaan ja muille hänen ei tarvitse olla mitään !!!
Meille aivan sama ketä mies rakastaa tai on rakastamatta; emmehän mekään hylkääjä isää, hullua miestä voida rakastaa, päinvastoin halveksimme semmoista miestä joka lapsensa hylkää ja vaihtaa. Aivan vapaasti saa rakastaa kentä huvittaa, meille ei ole asiaa..
Lapsekin ovat nähneet millanen isä hellä valitettavasti on, eikä anna mitään arvoa moiselle hylkääjälle.
Ei ollut isälle tilaa lasten häissä tai lasten lasten kastejuhlissa, ei missään sukujuhlissa ym.. siitä jo voi päätellä, ettei meidän suku kaipaa tuommoista ihmistä.
Meianat siis noilla lauseilla että meitä suututtaisi??? Hih.. ehei, on hienoa että pääsimme tuommoisesta ukkelista eroon, häntä ei ole kukaan kaivannut, ja voin sanoa että paremmin ollaanpärjätty ilman miestä/isää, kun hänen kanssaan.
Niin heikko oli mies ettei kyennyt edes lastensa isä olla, mutta onneksi minä olin lapsille enemmän kuin äiti kuin mies oli isä.
Sinut mies hylkäsi ja kostoksi et antanut lasten tavata isää!
Mikä anoppi?Oletko naimisissa ?
Olitko jonkun sukulaisesi kaa aviossa, kun teillä sama suku?
Niin tuo lurjus teki. No ei olisi tehnyt ellei perheenrikkoja suttura olisi niin halunnut, kun huomasi ihanan perheenisän niin oli katkera että pakko hajottaa lapsiperhe, kun itsellä ei ollut mitään muuta kun musta sydän ja mieli.
Semmoisia ne on kun järkeä ei ole annettu.
Ei siinä mitään muuta rikkojaa ollut kuin sinä yksin sinä olit liian dominoiva nalkuttava päsmäri ja ukkos jätti sinut vain ja ainoastaan sinut ja löysi uusikkonsa eron jälkeen !
Ei kukaan aikuinen ihminen lähde toisen käskystä mihinkään, mutta sun miehesi HALUSI lähteä oli saanut sinusta tarpeekseen ja oli rakastunut tähän uuteen ihmiseen.
Sinä et voi sitä hyväksyä , että sinut jätettiin toisen takia, olethan omasta mielestäsi maailman paras vaimo, ja nyt syytät sitä ex miehesi uutta vaimoa kaikesta, koska ei sinun mielestä kukaan voi jättää maailman parasta vaimoa.
Jos joskus huomaat, että et olekaan se maailman paras, niin sillon romahdat täysin, nyt sua pitää koossa viha, katkeruus ja ainainen kauna exääsi ja sen vaimoa kohtaan se jyllää mielessäsi päivin öin vuosikymmenistä toiseen ehkä kuolemaasi asti.
Onneksi tämän onnen ydin(jäte)perheen erotti käräjäoikeuden tuomari ja mies sai rauhan sieluunsa
Pahinta oli, että kostit tuon myös lapsillesi.