Erosimme tai oikeastaan minut jätettiin lähes 3vuoden avoliiton jälkeen pari viikkoa sitten työkaveriin ihastumisen takia, mutta myös kuulemma laimenneiden tunteiden johdosta.
Olin todella surullinen ja pettynyt, mutta jotenkin exäni sai puhuttua minut ympäri jatkamaan ystävinä ja olemmekin olleet nyt paljon tekemisissä. Olen yrittänyt antaa anteeksi ja pyrin siihen koko ajan.
Suhteemme aikana suurin ongelmamme oli kommunikaation puute joka tuntuu nyt ystävyyden aikana parantuneen täysin. Puhumme molemmat tunteistamme ja kaikesta muusta avoimempina kuin koskaan aikaisemmin.
Minua kuitenkin hiertää tieto siitä että exäni on tekemisissä työkaverinsa kanssa ja molemmilla on "tunteet pelissä" (vaikka tällä työkaverilla on avosuhde). Oma ideaalitilanteeni olisi että panostaisimme molemmat exäni kanssa ystävyyteemme ilman näin pikaisia uusia ihastuksia ympärillä.
Minua mietityttää alituiseen kykenenkö näkemään ystävyytemme puhtaana ilman ihastumisen viboja exässäni ja mitä sitten jos he päätyvät aloittamaan suhteen kun oma tilanteeni erossa on vielä kesken ja ystävyytemme on vielä rakennusvaiheessa. Nyt jo näen painajaisia joissa exäni ihastus iskee minua vastaan etten kuulu enää exäni elämään ja exäni vain kohauttaa olkiaan siinä vieressä välinpitämättömästi. Hyi, puistattaa..
Onko vastaavia kokemuksia tai näkemyksiä miten kannattaa toimia tällaisessa tilanteessa?
Olen miettinyt toisena vaihtoehtona totaalista langat poikki-meininkiä ettemme enää ole millään tasolla tekemisissä, mutta se tuntuu todella pahalta. On ollut ihana löytää tärkeä ihminen uudestaan.
Olin todella surullinen ja pettynyt, mutta jotenkin exäni sai puhuttua minut ympäri jatkamaan ystävinä ja olemmekin olleet nyt paljon tekemisissä. Olen yrittänyt antaa anteeksi ja pyrin siihen koko ajan.
Suhteemme aikana suurin ongelmamme oli kommunikaation puute joka tuntuu nyt ystävyyden aikana parantuneen täysin. Puhumme molemmat tunteistamme ja kaikesta muusta avoimempina kuin koskaan aikaisemmin.
Minua kuitenkin hiertää tieto siitä että exäni on tekemisissä työkaverinsa kanssa ja molemmilla on "tunteet pelissä" (vaikka tällä työkaverilla on avosuhde). Oma ideaalitilanteeni olisi että panostaisimme molemmat exäni kanssa ystävyyteemme ilman näin pikaisia uusia ihastuksia ympärillä.
Minua mietityttää alituiseen kykenenkö näkemään ystävyytemme puhtaana ilman ihastumisen viboja exässäni ja mitä sitten jos he päätyvät aloittamaan suhteen kun oma tilanteeni erossa on vielä kesken ja ystävyytemme on vielä rakennusvaiheessa. Nyt jo näen painajaisia joissa exäni ihastus iskee minua vastaan etten kuulu enää exäni elämään ja exäni vain kohauttaa olkiaan siinä vieressä välinpitämättömästi. Hyi, puistattaa..
Onko vastaavia kokemuksia tai näkemyksiä miten kannattaa toimia tällaisessa tilanteessa?
Olen miettinyt toisena vaihtoehtona totaalista langat poikki-meininkiä ettemme enää ole millään tasolla tekemisissä, mutta se tuntuu todella pahalta. On ollut ihana löytää tärkeä ihminen uudestaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt kun teillä on hyvä ja avoin yhteys niin puhu eron aiheuttamat tunteet läpi. Sano mitä tunnet ja ajattelet. Mietitte rehellisesti onko teistä ystäviksi ja onko teillä aito kiinnostus siihen.
Sen jälkeen pidätte pienen tauon. Sun on hyvä opetella olemaan ilman häntä, ottamaan tosiaan pieni rako häneen jotta pystyt jatkamaan omaa tunne-elämääsi eteenpäin. Ystävyys ei lopu vaikka vähän taukoa tuleekin, se tekee vain asioista selkeemmän.
Juttelette nuo asiat läpi, ja sun pitää saada päähäsi asia ettei hän ole sinun, hän tulee kävelemään eteesi toisen naisen kanssa, hän tulee laittamaan sen toisen tunteet sun tunteiden edelle ja sen takia teidän pitää olla sujut toistenne kanssa ettei se satuta sua.
Ensin ero selväksi, omat tunteet kuriin ja selkeästi askeleita eteenpäin, sitten rakennetaan ystävyys. Teillä on 3 vuotta yhteistä takana, varmasti kestätte jokusen ajan erossakin ilman että kaikki menee. Pääasia on että pystytte olemaan rehellisiä, ja se että pystyt menemään eteenpäin. Hän on jo sitä tehnyt, vaikka luulen että jonkinlainen varasuunnitelma hänelläkin on jos se uusi suhde ei annakkaan hänelle sitä mitä haluaa. Ehkä sä olet se varasuunnitelma. Mutta asiat selkenee ja asettuu paikoilleen ajan kanssa. Nyt on sen aika kun olette rehellisiä, tämä aika määrittelee millaisen suunnan teidän tuleva suhde ottaa. Joko puhutte mitä tiedätte toisen haluavan kuulla, tai olette rehellisiä ja käytte asioita läpi ja menette eteenpäin suhteesta ystävyyteen.
Ja jokainen tietää että kun ystävä alkaa seukkaamaan, hän on vähän aikaa poissa kuvioista, joten sun painajainen voi totetua joiltain osin tai kokonaan. Ystävyyskin on kahden kauppa, jos sun eksä antaa piut paut teidän ystävyydelle, et sinä voi sille yhtään mitään. Sen voit ettet hajoa siihen kun et ole osannut päästää irti ja antaa asioiden tapahtua jatkon suhteen ilman että asetat niihin samanlaisia paineita kuin jos seurustelisitte. Ystävyys ja parisuhde parhaimmillaan perustuu siihen että molemmat haluaa sitä. Yksin ei saa niitä toimimaan, joten älä tee niistä pakkoja ja painajaisia.
Elämässä saa ja menettää, ne asiat pitää hyväksyä. Älä jää jumiin, elä eteenpäin ja katso mihin polkusi vie.
Wise words, kuomasein.
Nää on juurikin näitä asioita jotka pyörii mielessä, se hemmetinmoinen rohkeus pelkuruuden sijasta pitäis vaan repiä jostakin syövereistä jotta vois jatkaa eteenpäin. Ja meinaan just tuota taukoa ja irtiottoa. Munhan se on tehtävä. Pirun vaikeaa se vain on kun vihan tunnetta ei ole kunnolla ollut. Tai se kävi kerran kun tää sankari onnistu möhlimään muutama päivä eron jälkeen kunnolla, mutta vietävissä olevana suostuin kuuntelemaan anteeksipyynnöt ja toiveet todellisesta ystävyydestä.
Huh, kuulostan katkeralta vaikken sitä suoraan myönnäkään. Kait se perusoletus mulla aina ihmisten suhteen on, että ne on hyviä. Yeah..
Ollaan juteltu paljonkin asioita halki tunteista ja siitä mikä meidän välillä parisuhteessa tökki. Oltiin puolenvuoden ajan ihan ystäviä ennen ku alko koko seukkaus ja lähtökohtana hemmetin hyvä.
Kiperiä tilanteita itse en halua että joku jota kohtaan on tunteita antaisi ihmisen loukata itseäni lähden mielummin pois kun annan ihmisen lisää loukkaa itseäni jos se oikeesti sua rakastaa niin kyllä se sut takas haluaa jos ei niin on parempi että menee pois jos ei rakasta
miksi heidän takaisin yhteen pitäisi palata, kyse on kai siitä että miksi heittää pois hyvää ihmissuhdetta vaikka romanssi on ohi. Ja Gillis, jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin sä et ole maailman paras esimerkki pois kävelemisestä. Aika monta vuotta olet seissyt ja "etsinyt" Satumaata, ehkä sun kandeis kuunnella omaa neuvoasi ja jättää se osa elämästä josta et saa rakkautta. Sieltä suunnasta sitä ei varmaan tänäkään vuonna ala valumaan.
Sä et tunne mua etkä häntä joten lopeta toi näsäviisastelu
Juu, näin se on. Sen verran tärkeä on tämä ihmissuhde vaikka muuttaa nyt muotoaan, että on vaikea kävellä siitä pois vaikka on satutettu ja kaikki planeetat eivät ole olleet todellakaan kohdallansa.
Totta kai se syö sisältä kun ei luonnollisesti kasveta erilleen (jota olisin kyllä toivonut, jotta tämä olisi kaikki eteenpäin kulkeminen olisi jotenkin luontevampaa) vaan sen sijaan toisella tunteet alkavat muuttaa muotoaan ja haalenemaan.
Enemmänkin olen isojen kysymysten äärellä. Olen kuitenkin joutunut itse kaivamaan nämä tiedot ihmisestä, jota olen rakastanut koko sydämestäni myös huonoina hetkinä ja siksi pysynyt suhteessa, koska hän ei kyennyt avautumaan ihastuksestaan ja parisuhteen laimenneista tunteista ilman painostusta. Ja juuri tämä painostus on kaikkea muuta kuin minua, mutta kumma kyllä vahvat epäilyt ja näytöt ajaa ihmisen pois mukavuusalueeltansa tekemään tekoja jotka eivät kulje omassa persoonassa ja identiteetissä. Eli "virheitä" olen tehnyt minäkin (vaikka mikä virhe se muka on jos painostamalla olen päässyt totuuden kimppuun?).
Käsittelen kysymyksiä paivittäin, joka ikinen tunti, esimerkiksi siitä kuinka valmis olen tuntemaan sitä kipua jota kaikki tämä mahdollinen uusi suhde aiheuttaa minussa (kuulemma mitään uutta suhdetta kuitenkaan ei ole syntymässä tai se tuntuu hyvin kaukaiselta exäni mukaan), mutta sen eteen että saan pitää kallisarvoiselta tuntuvaa ystävyyttä toiseen. Ja kuinka pystyn luottamaan hänen sanoihinsa. Ja mitä minusta todella halutaan. Ja kyllä, olen esittänyt näitä myös exälleni ääneen.