Oon nyt käynyt yhden vuoden lukiota. Lukio mitä käyn on aika pieni ja meitä ekan vuoden opiskelijoita oli juuri ja juuri 2 luokkaa ja oikeastaan kaikki tunsi ennestään toisensa yläasteen puolelta ja mulla tosiaan kävi aika huono tuuri ja jotenkin en vain pääse mihinkään porukkaan kunnolla. Yleensä sitten olen kahdestaan yhden kaverini kanssa, mutta oikeasti hän käy aika pahasti mun hermoille ja me ollaan todella erilaisia.
Olisin halunnut lukion olevan kuin "uusi alku" mun elämässä, mutta musta on tuntunut kylläkin siltä, että mun elämä oli yläasteella ja nyt kaikki on ihan pielessä. Olen miettinyt erittäin paljon sitä, että vaihtaisin lukiota nyt heti toisen lukiovuoteni alussa. Mutta jos vaihtaisin lukiota se tarkoittaisi sitä, että menisin suureen lukioon parinkymmenen kilometrin päähän ja en tuntisi sieltä yhtään ketään. Samalla saattaisin tuntea syyllisyyttä siitä että jättäisin sen "kaverini" aivan yksin sinne pieneen lukioon. Lisäksi jos vaihtaisin lukiota niin entä jos se ei sittenkään auttaisi? Entä jos en saisikaan kavereita ja olisin ihan yksin tai jos joutuisin kiusatuksi? Ja olen oikeasti aika ujokin ja syytä kiusaamiseen löytyy mun ulkonäöstä, joten hieman pelottaa miten siinä kävisi.
En todellakaan tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Se nykyinen lukio on tuttu ja turvallinen, mutta en tykkää yhtään olla siellä. Enkä oikeastaan usko siihen että pääsisin mihinkään porukkaan, koska kaikki muut on jo niin yhtenäistä porukkaa. En todellakaan haluaisi viettää seuraavaa kahta vuotta samanlaisessa tilanteessa kuin mitä tää eka vuosi oli. Ehkä kuitenkin kaikista vaikeinta tässä lukiojutussa on se, etää en tiedä mitä vanhemmilleni sanoisin että miksi haluan vaihtaa lukiota, koska koulumatkojen yms kannalta lukion vaihto on todella tyhmä idea. Otan mielelläni vastaan ideoita että mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä.
Olisin halunnut lukion olevan kuin "uusi alku" mun elämässä, mutta musta on tuntunut kylläkin siltä, että mun elämä oli yläasteella ja nyt kaikki on ihan pielessä. Olen miettinyt erittäin paljon sitä, että vaihtaisin lukiota nyt heti toisen lukiovuoteni alussa. Mutta jos vaihtaisin lukiota se tarkoittaisi sitä, että menisin suureen lukioon parinkymmenen kilometrin päähän ja en tuntisi sieltä yhtään ketään. Samalla saattaisin tuntea syyllisyyttä siitä että jättäisin sen "kaverini" aivan yksin sinne pieneen lukioon. Lisäksi jos vaihtaisin lukiota niin entä jos se ei sittenkään auttaisi? Entä jos en saisikaan kavereita ja olisin ihan yksin tai jos joutuisin kiusatuksi? Ja olen oikeasti aika ujokin ja syytä kiusaamiseen löytyy mun ulkonäöstä, joten hieman pelottaa miten siinä kävisi.
En todellakaan tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Se nykyinen lukio on tuttu ja turvallinen, mutta en tykkää yhtään olla siellä. Enkä oikeastaan usko siihen että pääsisin mihinkään porukkaan, koska kaikki muut on jo niin yhtenäistä porukkaa. En todellakaan haluaisi viettää seuraavaa kahta vuotta samanlaisessa tilanteessa kuin mitä tää eka vuosi oli. Ehkä kuitenkin kaikista vaikeinta tässä lukiojutussa on se, etää en tiedä mitä vanhemmilleni sanoisin että miksi haluan vaihtaa lukiota, koska koulumatkojen yms kannalta lukion vaihto on todella tyhmä idea. Otan mielelläni vastaan ideoita että mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla melkein sama homma paitsi lukion viimene vuos alkaa nytte, ei kannata vaihtaa lukioo itse meinasin ja onneks en vaihtanu tuskin oisin saanu kavereita siinä uuessakaa, mut suosittelen puhumaan ihmisille ihan perusjuttuja ( joo en ole hyvä neuvomaa näis asioissa kun ihan perkeleen ujo ite mutta on tän 2. Vuoden aikana tullu vähä enemä juteltua ihmisille nii ei oo ollu nii paskaa :d mutta muista että lukios sitä opiskellaan enimmäksee joten ei siitä kannata harmitella jos olet yksinäsi. tuota anteeksi tämä sekava teksti mutta kuten sanoin olen heikko näissä jutuissa : d