hoitoihin yksin

mielummin !

Ensikäynnillä tutkitaan kohdut sun muut elimet, käydään läpi kuukautiskiertoa ja sairaushistoriaa, määrätään ehkä laboratoriokokeita ja voidaan jo suunnitella hoitokin. Lääkäri kertoo ainakin eri hoitovaihtoehdoista. Käynti on vähän kuin tavallinen gynekologikäynti.

Psykologin käynnille ei ole mitään ulkopuolelta määrättyä kaavaa, vaan kukin psykologi kyselee mitä itse haluaa. Psykologi juttelee kanssasi niitä näitä vajaasta tunnista pariin tuntiin ja tekee samalla muistiinpanoja ruutupaperilehtiöön. Vaihtoehtoisesti hän voi myös käskeä sinun puhua yksinäsi puoli tuntia sillä välin kun hän piirtelee lehtiöön (tämä psykologi ei ollut Väestöliitolla töissä). Joskus muutaman viikon päästä hän kaivaa sen lehtiön esiin pöytälaatikosta ja kirjoittaa muistiinpanoistaan kullekin lehtiön potilaalle lausunnon siitä, onko tämä sopiva ihminen äidiksi vai pitäisikö tämän jäädä lapsettomaksi. Lausunnoissa on ymmärrettävästi usein vilisemällä virheitä, koska niitä tehtaillaan liukuhihnalta, ja lausunto kannattaakin aina pyytää itsellesi tarkistettavaksi, vaikka se olisi myönteinen, sillä se jää potilastietoihisi ikuisesti virheineen ja voi tavalla tai toisella vaikuttaa hoitoihisi. Automaattisesti et saa lausuntoa itsellesi, ja usein psykologit eivät haluaisi antaa sitä potilaalle laisinkaan.

Psykologikäynti ei olisi ilman lapsettomuutta paha, kyllähän sitä nyt jokainen puhua osaa. Mutta on stressaavaa, että joku kyseenalaistaa kykysi kasvattaa lasta ja vielä hänellä on todellinen mahdollisuus estää sinua saamasta hoitoa. Toisaalta tuntuu sitä pahemmalta pohtia mielikuvituslapsen tulevaa elämää mitä epätodennäköisempää on, että hoito tulisi onnistumaan. Siinä kierretään veistä lapsettomuuden haavassa pakottamalla kuvittelemaan lasta, jota välttämättä ei koskaan tule. Nyrkkisääntönä, että mitä epätoivoisempi olet, sitä kauheampi käynti. Sinulla on jo yksi lapsi, joten luultavasti et ole yhtä herkkä kuin lapseton ihminen, koska et ole samalla lailla yhden kortin varassa. Myös psykologeissa on eroja, jotkut tykkäävät itkettää potilaita skenaarioilla kuten "entä jos koko sukusi kuolisi yht'äkkiä, niin mihin se lapsi sitten joutuisi?" (En oikeasti usko, että kukaan ihminen voi etukäteen mielikuvaharjoittelulla varautua yhtään mihinkään uuteen elämäntilanteeseen, niin kovin kätevää kuin se olisikin. Ei edes sairaan vanhuksen kuolemaa voi surra loppuun etukäteen, joten miten voisi saada lapsen mielikuvituksessaan etukäteen...) Ikä ja muu tilanne vaikuttaa myös, sillä mitä kiireempi olisi päästä hoitoon, sitä todennäköisempää että psykologi alkaa viivyttää hoitoon pääsyä; se on jokin psykologinen mekanismi. Minulla tämä tarkoitti siirtymistä omista munasoluista luovutettuihin (aikaiset vaihdevuodet). Olisi pitänyt mennä hoitoon aiemmin. Mutta toisaalta jos en olisi ollut epätoivoinen, niin en todennäköisesti myöskään olisi jaksanut raskaita ja kalliita hoitoja, enkä sitä että joudun päästämään ulkopuolisia noin henkilökohtaiselle elämänalueelle. Hoitoihin on sitä suurempi motivaatio mitä epätoivoisempi on, mutta vastaavasti sitä pahemmalta tuntuu jos jokin häiritsee hoitoja.

Ensikäynti lääkärillä maksaa noin 120 euroa, psykologikäynti 90-120 euroa/ kerta. Väestöliitolla on vielä lisäksi terveydenhoitajan neuvontakäynti, joka on sisällöltään sama kuin psykologikäynti paitsi vähän ammatillisemmin ja järjestelmällisemmin toteutettuna, mutta onneksi maksaa vain murto-osan siitä.

Eikö sua miehet kiinnosta?
Entä avioliitto?

Oletko uusi naistyyppi?
Yhteiskuntahuora.
Nai yhteiskunnan kanssa.
Voi perkele.
Siitä on rakkaus
kaukana kun yhteiskunta
nai yhteiskuntahuoraa.