olen tässä jo muutaman vuoden ollut sinkkuna monestakin syystä, lähinnä siksi, että olen tarvinnut aikaa itselleni. jonkin aikaa sitten tapasin viehättävän naisen, joka kaiketi olisi mennyt kanssani naimisiin asti. mutta kas: huomasin, että yksinolo tuntui minusta huomattavasti mukavammalta. nyt olen taas yksin ja maailma on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä naisia. toisaalta en haluaisi millään luopua itsenäisen ja ITSEKKÄÄN elämän iloista, toisaalta olisi ihan kiva harrastaa seksiä (no, okei: kaikkea muutakin kivaa) muutenkin kuin itsensä kanssa.
sitten tässä on tietysti sekin, että en enää nykyään edes osaa tehdä asian suhteen minkäänlaista aloitetta. tuntuu siltä, että olen täysin jumissa. en missään tapauksessa aio alkaa harrastaa mitään seurallista pelkästään naisseuran toivossa, se on jo liian epätoivoista. hyviä vinkkejä? naisia samassa tilanteessa?
sitten tässä on tietysti sekin, että en enää nykyään edes osaa tehdä asian suhteen minkäänlaista aloitetta. tuntuu siltä, että olen täysin jumissa. en missään tapauksessa aio alkaa harrastaa mitään seurallista pelkästään naisseuran toivossa, se on jo liian epätoivoista. hyviä vinkkejä? naisia samassa tilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen nainen ja samassa tilanteessa. Olen myös ollut jonkun vuoden vapaalla jalalla ja huomannut, että ongelmansa siinäkin.
Yksin olo toisaalta mukavaa, mutta sitten taas toisaalta kaipaa kovinkin vakituisempaa suhdetta. Siinä onkin pulma, että millainen se mahdollinen uusi suhde ihannetilanteessa olisi ?
Tietysti tämä määrätynlainen vapaus aiheuttaa sen, että kuvittelee aina jossain olevan vielä jotain parempaa, kuin mahdollinen senhetkinen kumppani. Niin ei kuitenkaan välttämättä ole, ajatusmaailma jotenkin vääristyy esim. eron jälkeen, ei osata tehdä mitään ratkaisuja.
Totuushan kuitenkin on se, että kun ikää väistämättä tulee niin jatkuva partnerin vaihtaminen käy todella rasittavaksi.
Omalta osaltani uskon, että kun se oma ihminen osuu kohdalle, ei sen jälkeen tarvi enää pohdiskella monimutkaisuuksia, vaan on tosi tyytyväinen uuteen hyvään suhteeseen ja osaa antaa sille arvoa. Ikääsi en tiedä, mutta ajattelen, että jos kaksi aikuista ihmistä kohtaavat, joilla molemmilla on historiansa, pystyvät he keskustelemaan molempien tunnoista ja löytämään sen kultaisen keskitien.
Olen ollut 15 vuotta sinkkuna enkä ikinä voisi kuvitellakaan enää haluavani asua parisuhteessa kenenkään kanssa.
Syön silloin kun on nälkä, nukun silloin kun nukuttaa, teen mitä haluan ja milloin haluan.
Matkustan minne haluan, milloin haluan. Ei ole enää pakotteita eikä velvotteita. Voin varata aikaa omille harrastuksilleni sen sijaan että
aikani menisi partnerin passaamiseen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Mitä näitten sinkkuvuosien aikana olen seuraillut parisuhteitten toimivuutta niin olen huomannut että vielä tänäkin päivänä näyttää parisuhteen hoitaminen olevan naisen tehtävä.
Päinvastaisia tapauksiakin tietysti on. Kaikkia miehiä ei ole kasvatettu mammanpojiksi.
Oma aviomieheni oli avuton kuin pikkulapsi enkä halunnut häntä muuksi muuttaa, mutta poika on saanut oppia kaiken mitä normaalisti tyttärille
opetetaan. Toivottavasti hänellä on muut kriteerit partnerin valinnassa kuin että löytäisi jonkun joka työssä käynnin lisäksi hoitelisi kotona kaikki käytännön asiat.
Pojasta polvi paranee. Toivottavasti.
pistänpä omankin korteni kekoon tämän
keskustelun tiimoilta. mainitsemasi
aviomiehen oloisia miehiä varmasti löytyy,
mutta myös täysiä vastakohtia. itse ainakin
hoidan pyykkäyksen, silityksen,
viikkosiivouksen, kokkaamisen, leipomisen
jne kaikkien "miesten töiden" lisäksi. kyse
on vain halusta. jos ensin äiti passaa
kotona ja sitten vaimo, niin ei mies mitään
koskaan opikaan. ja parhaiten kodin
askareet oppii yksin asustellessa. siellä
kun ei ole ketään muuta tiskaamassa
likaisia astioitasi. tällä hetkellä ainakin
nautiskelen yksin olosta. saa olla niinkuin
haluaa ja tulla ja mennä mielensä mukaan.
mutta ihmisluonto on sellainen, että joskus
toista kaipaa. kaipaa läheisyyttä ja
hellyyttä. kaipaa päiväkävelyä käsi kädessä.
ja sinkkuna siitä voi vain haaveilla. joten
sekä sinkkuudessa että parisuhteessa on omat
puolensa. siltikin elän mielummin yksin kuin
onnettomassa parisuhteessa. mutta ehkäpä
joskus taas rakastuu korviaan myöten eikä
sitä tunnetta voita mikään!