Mulla on 23vuotias ajokoiranarttu joka on alkanut viime aikoina niskuroimaan, ei suostu hakemaan keppiä,ruikkii minne sattuu(Viimeksi eilen meni pöntön ohi kuset), Räksyttää naapureille silloinkin kun en sitä käske tekemään ja on heittäytynyt muutenkin todella hankalaksi.
Onko jollain kokemusta samanlaisesta niskuroinnista?
Jos ei piskipahanen ole maanantaihin mennessä tapojaan parantanut niin aion antaa sen ensimmäiselle joka sen vaan suostuu ottamaan,tahdotko sinä? On leikkisä ja viksu.
Onko jollain kokemusta samanlaisesta niskuroinnista?
Jos ei piskipahanen ole maanantaihin mennessä tapojaan parantanut niin aion antaa sen ensimmäiselle joka sen vaan suostuu ottamaan,tahdotko sinä? On leikkisä ja viksu.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kaks ja puolivuotias Tervu uros, eilenkin kun käskin hakea aamulehden niin pöljyyttään oli keittänyt aamukahvit..Varmaan siitä viisastuu kun tulee ikää lisää..
varmaan tutkituttaa pääkoppa tollaselta rakilta joka ei osaa edes lehteä hakea.
Et kai vaan ole syöttänyt vääränlaista ruokaa tai kuskannut näyttelyissä liian pentuna?
Oletko maksanut koiraveroa?
Oletko edes rokottanut?
Häpeä!!!
nyt tuntuu olevan, kun narttu ei meinaa oppia talon tavoille. Heh Lauri, tervetuloa takaisin! Olenkin jo kaipaillut elämää tänne!
se on vielä niin nuori, että ehtii oppia kun kunnolla koulutat. Minulla on jo 45 vuotias ihan vaan seurakoiranarttu, eikä ole vieläkään oppinut talon tavoille, ei edes öölipulloa suostu tuomaan kun itse löhöilen sohvalla. Ei kyllä räksytä naapureille, isännälle sitäkin enemmän.
Mulla oli sellanen sekarotunen uros 48v, ja se ei oppinut sisäsiistiksi, mä luovuin siitä, ikävä ei vaivannu, kun otin heti tilalle vähän nuoremman jota on helpompi kouluttaa, sekin on kyllä ollu karkuteillä jo kuukauden.
kastraatio voi olla ajattelemisen arvoinen asia.
Lainaan nimimerkki nappe:
elikä tulee toimeen muiden,ystäviesi koirien kanssa paremmin.Ei haasta riitaa enää niin helposti kuin on leikattu mutta kuitenkin luonnetta löytyy..Ei tule mitään nallekarhua.Munat pois vaan....
Naapurin Hilkka-mummo lupasi suorittaa tuon toimenpiteen ja minä lupasin poimia hänelle palkkioksi ämpärillisen suppilovahveroita joten ei mene rahaakaan mokoman piskin takia.
Minä laitoin oman Vikkeni aikoinaan puoleksi vuodeksi ulos että oppii elämästä jotain.
Suosittelen sinullekin samaa eli älä avaa ovea rakille vielä ainakaan kahteen kuukauteen.
kun taas eilen karkasi ja oli poissa reilut kymmenen tuntia! Ikää sillä on 33vuotta, ja otin sen aikoinaan, kun oli niin suloisen oloinen. Olisi varmaan pitänyt tutustua hiukan tarkemmin vanhempien terveystutkimuksiinkin, kun emällä on selkeesti paha luonnevika. Auttaisikohan tuohon karkailuun, jos sen leikkaisi? Tosin sitä oli kyllä tarkoitus käyttää jalostukseen myöhemmin, mutta onhan meillä jo yksi sen jälkeläinen... Selättäminen ei auta, kun se pahus on niin vahva, että itse jään usein alimmaiseksi.
Samoin uroksella on ikävä tapa vinkua ja räksyttää, jos kaikki ei mene sen mielen mukaan. Lapsenkaan kanssa sitä ei uskalla jättää pitkiksi ajoiksi samoihin tiloihin, en tiedä mitä tehdä sille. Nytkin se makaa haisevana tuolla sängyssä ja pitää kaameaa ääntä!
sun kannattaa varmaan nyt ottaa selvää mihin sukuun sun uros kuuluu.Joidenkin urosten kohdalla esihistorialliset geenit voivat tulla hyvin voimakkaasti esille jopa satojen sukupolvien takaa.
Etelä-Eurooppalainen suku eli tasangolla,urokset olivat lauman pomoja,hyvin maskuliinisiä,isoja ja rotevia,merkittäviä luonteenpiirteitä on taistelutahto,puolustuvietti,pidättyväinen luoksepäästävyys.Tämän klaanin jälkeläiset ovat säilyttäneet esivanhemien piirteet näihin päiviin saakka,joten urosten kanssa on hivenen vaikea tulla toimeen.Niiden aktiivinne seksuaalinen vietti voi aiheuttaa ongelmia,esim karkaamisena.
Pohjois-Eurooppalainen heimo asui vuoristossa ja lauma oli tasavertainen,tähän klaaniin kuuluu suurin osa Suomessa asuvista naaraista.Urokset ovat hyvin helliä,laumaansa syvästi rakastavia,saalistusvietti on voimakas ,joten urokset hankkii elannon.Uroksella on myös voimakas hoivavietti,niin naarastaan kuin jälkeläisiään kohtaan.Pesän rakennustaito on myös säilynyt hyvin näillä uroksilla.
Sun kannattaa ottaa selvää minkä klaanin jälkeläinen sun uros on.
Sukututkimut voi olla erittäin hankalaa tehdä,koska kantakirjat tuhoitui lähes kokonaan suuressa tulipalossa satoja vuosia sitten.
Taitaa toi meidän uros kuulua tuohon etelästä tulleiden ryhmään, se kuvaus kun sopii huomattavasti paremmin. Taitaa tarvita se leikkauttaa, jos pääsis tosta karkailusta?
Pohjoista suuntausta vastaan sotii myös se tosiasia, että pesänrakennuksessa se on aivan onneton. Tosin se kyllä on se saalistaja eli hankkii elannon... Oiskohan päässyt klaanit sekoittuun jossain vaiheessa, kun löytyy noita pohjoisenkin piirteitä?
Ilmeisesti eteläisiin on kuitenkin helppo vaikuttaa hiukan mielikuvitusta käyttämällä, kun meillä ainakin urokselle on tärkeää, että se kokee olevansa pomo, mutta pikku kikkojen avulla sen saa huijattua kuvittelemaan mun ideoitani omikseen:)
tämä meidän uros olla jotain kantalaissukua teiän urokselle, kun tuntui kuvaus niin tutulta. Poikkeuksena tosin se, että leikkauksen jälkeen nysseröityi niin, että suurin osa entisestä saalistusvietistä katosi taivaan tuuliin, tai roskikseen. Älä leikkauta, jos siltäkin sitten katoaa saalistusvietti lähes kokonaan niin kuin meidän urokselta, ei ole hauskaa se.
53-vuotias seropi, jota on saanut kouluttaa julmetun kauan, kun kasvattajan opit ovat olleet niin tiukasti takaraivossa. Urokseni on leikattu ja sanoisin, että ei olisi milloinkaan pitänyt suostua siihen, sillä uros muuttui flegmaattiseksi nyhveröksi!! Se röhnöttää omassa lempituolissaan ja on tyytyväinen oikeastaan vain silloin, kun sen paras kaveri tulee kylään. Sitten sulassa sovussa ovat vierekkäin, mäyräkoira ja oma seropini.
Urokseni oli viime yönä raapimassa ovea, kurkistin verhon välistä, ja näin nappisilmien surkean tuijotuksen.........vedin verhon kii ja painuin koisiin.
odota vain, kyllä se sieltä uudelleen pongahtaa ;)
Takaisin en ota,pitovaikeuksien takia!Tarvitsin lähinnä työlinjaista urosta,koska yhdelle naiselle on täällä liikaa hommia.Tämähän nimittäin osoittautui suurikokoiseksi seurakoiraksi,johon vain kului paljon rahojani.Voisin tietysti yrittää myydä sen,tai vaihtaa johonkin hyvään kamaan esim. saumuriin,tai vanhaan traktoriin.
kasvattajaan yhteydessä? Yleensähän kasvattaja on se, joka antaa evästeet elämään ;) Vai oliskohan kyse ongelmauroksesta, joka on kiertänyt paikasta toiseen, ja jota ei mussään olla osattu kouluttaa oikeilla otteilla, on vain haluttu uros kun muillakin on? Se vaihto traktoriin kuulostais tosi hyvältä idealta ;))
voi olla osasyyllinen ongelmiin, huonojakin kasvattajia löytyy, valitettavasti. Esim. minun seurakoiranarttuani on pentuna kohdeltu juuri kasvattajan taholta hieman huonosti ja se aiheuttanut tietynlaisia ongelmia vielä aikuisiällä.
Silloin kun oman urokseni otin, oli koulutus aloitettava aivan alusta, sillä kasvattaja kuului siihen kategoriaan jolla käsityksenä, että kyllä luonto hommat hoitaa. Niin ja koulutus meillä jatkuu yhä edelleen.
koittaa kitkeä niitä huonoja tapoja noista elukoista, kun ovat ensin saaneet tehdä mitä haluavat ja nyt olisi aika jo hiljalleen oppia talon tavoille! Tosiaan ainakin meillä noi pentuajan opit on aina välillä niin tiukassa, että meinaa hermot mennä. Kasvattajahan ei ymmärrä mitään pentujen hoidosta ja näin ollen saisi puolestani pysytellä vaikka kokonaan erossa tuosta meidän "ongelmapennusta"...
On kuitenkin todella hienoa huomata, etten ole yksin tämän ongelman kanssa!
on aika lailla vaikutusta noihin koulutusongelmiin. Kun noista mäyräkoiristakin on jonniin verran kokemusta niin olen huomannut ne erittäin vaikeasti koulutettaviksi. Muutaman tunnin intensiivisen koulutuksen jälkeen mäyris on ihan loppu ja koulutuksesta ei enään tule mitään, seuraavaa koulutuskertaa varten on taas hankittava kokonaan uusi mäyräkoira.
kun olen pannun saman asian merkille noissa omissa mäyräkoirissa. Ja kun ajatellaan lisäksi, että ainakin meillä kun yritetään kouluttaa sekä aikuista että pentua, niin en voi ymmärtää, miten molempien puhti loppuu lähestulkoon yhtä nopeasti. Kuukausitasolla kyseinen rotu tulee varsin kalliiksi kouluttaa.
ole ainut, sillä kyllä mullakin useasti pettää hermo, kun tuntuu välillä siltä, että pitäisi porata reikä uroksen päähän ja huhuilla sinne opetukset ja panna sitten tulppa reikään. Meillä kasvattaja ei liioin ymmärrä sitä, että mitä tulikaan aikoinaan tehtyä, kun seropipennut teetti kahdesta täysin erityyppisestä rodusta. Toinen on karjalaista rotua ja toinen ihan landemaatiainen. Joskus yhdistelmä kyllä toimii, mutta harvemmin.
voi kyllä käydä niinkin päin, että kouluttajalta loppuu veto ensin, ainakin jos on ensin kouluttanut aikuista ja sitten yrittää vielä pentua opettaa.
mulle käy noitten märäkoirien kanssa niin, että juuri kun se alkaa tulla tosi fiksuksi, niin multa loppuu puhti täysin ja oonpa joutunut lepäileen välillä seuraavankin päivän...
ois ainakin pitänyt laittaa jalostuskieltoon!
kun ei lainsäätäjä ole puuttunut asiaan ja kieltänyt noita mäyräkoiria kokonaan, huonojen kasvattajien takia mäyräkoiran raatoja lojuu siellä täällä ja nehän aiheuttavat ihan kansantaloudellista tappiota mm. tarpeettomina työpoissaoloina ym. Paljon puhuttu perheväkivaltakin on useissa tapauksissa mäyräkoirien syytä. Hyviä syitä kieltää koko rotu.
nyt on jo jalostuksesta poistettu, mutta ehti kuitenkin neljät tekemään saman landemaatiaisen kanssa. Hirvittävä kasvattaja oli kyllä se!
En viitsi olla yhteydessä kasvattajaan, on vähän outo.Ilmeisesti on ollut uroksella useampikin koti aikaisemmin, voi olla ihan luonnevikaakin,koulutusta ei ole saanut sen kyllä oon huomannu. No mutta kun sekarotuisen ottaa on aina riski että tuplaten periytyy huonoja ominaisuuksia....vaikka en tiedä ...polvikuvauksessakin käytin kesällä..kun pelmusi mäyriksen kanssa,ja loukkasi koipensa.
on manailtu meilläkin kun päästi kiimaisen seurakoiranarttunsa livahtamaan ulos ja naapurin mäyräkoirauros oitis astui sen. Meikäläinen sitten hyvää hyvyyttään otti tämä jo pentuna kovia kokeneen nartun ja on monesti ollut aivan ihmeissään sen kanssa. Joskus se äityy räksyttämäänkin niin mahdottomasti, silloin on vaan paras olla huomaamatta sitä niin se siitä aikanaan hiljenee. Vaikka koulutus ei tahdo mennä perille niin ihan omin päin se on oppinut pääsemään käsiksi ruokasäkkiin (taitaa käydä siellä öisin) ja seuraukset näkyy, ei lyhyet mäyräkoiran jalat tahdo enään kantaa sitä.
taas uros oli lähes aliravittu, kun sen hain. Pelkkä kaurapuuro kun ei sitä massaa tuo, eikä yksipuolinen ruoka. Vuosi hausta, olin saanut sille massan päälle. Kasvattaja tosin oli kyllä sitä mieltä, että olin ylensyöttänyt uroksen, mutta siitä minä viis veisasin. Nyt onkin sitten massa pysynyt kiitettävässä määrin.