Ex-tyttökaveri

Minkä ikäinen lapsi? Miksi äiti näkee noin vähän? Jos ei lapsi ole yötä äidillä, ei ole olemassa kahta "kotia" - siinä mielessä ymmärrettävää, jos äiti haluaa kuokkimaan synttäreille isän luokse.

Uutta "kaveria" ei tarvii näytää eksälle eikä kannata, ennen kuin suhde on oikeasti vakavalla pohjalla. Sitä ei tiedä kuukausien eikä aina vuosienkaan päästä. On ihan normaalia sekin, että äiti haluaisi "äitipuolen" nähdä ja syynätä, mutta mitään erityistä oikeutta hänellä ei siihen ole. Kun äiti on itse jättänyt lapsen isälle niin saa tyytyä isän harkintaan äitipuolen suhteen.

On aivan tavallista ja jopa suotavaa että vanhemmat pitää synttarit omille sukulaisilleen!!! Meille ex:ää ei ole kutsuttu eikä kutsuta eikä meidän tekemisistä hänelle kerrota mitään

Olen lasten elatusavunmaksajan aviovaimo.

Mieheni entiselle tyttöystävälle mieheni ei ole kelvannut millään lailla lasten isäksi, vain maksajaksi.

Kun me aloimme seurustelemaan (he asuivat erikseen), kuvitteli lasten äiti, että hän määrää meidän elämäämme, yrittää määräämään lähes 10-vuoden jälkeen edelleen meidän elämäämme.

Lasten äiti halusi nähdä minut ; eräänä rauhallisena sunnuntai aamuna hän väkisin ahtautui mieheni kotiin riehumaan, repi tavaraa seiniltä alas, hakkasi ja repi miestäni, repi paidan rikki, kultaketjun kaulasta poikki ja kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka ihminen "jytisee" nyrkkien iskuista. Mieheni laittoi vain kätensä kasvojensa eteen suojaksi ja pyysi naista poistumaan kodistaan kahteen otteeseen. Minä olin shokissa. Olisi pitänyt soittaa poliisit, mutta olin jäykistynyt kauhusta, en ole koskaan joutunut todistamaan tuollaista väkivaltaa ja raivoa.

Minun mielestäni entinen vaimo tai niinkuin tässä tapauksessa tyttöystävä on entinen, eikä enää määrää sinun elämästäsi.

Kyllä on ehdottomasti normaalia ja jopa toivottavaa, että molemmat vanhemmat erotapauksessa järjestää lapselle omat kemunsa. Jos lapsi on jo isompi, niin siellä lähivanhemman luona on yleensä ne kemut mihin tulee tarha/koulukaveritkin ja etävanhemmalla sitten kemut heidän sukulaisille ja ystäville.

Yhteisiä synttäreitä pidetään lähinnä vain silloin, jos lapsen lähivanhempi on hyvin hallitseva, eikä ns. halua että lapsella on etävanhemman luona jotain hauskaa, johon lähivanhempi ei ole tervetullut. (Teidän tapauksessa etävanhempaa harmittaa, ettei ole tervetullut...)

Sillä ei ole merkitystä, kokeeko lapsi että hänellä on kaksi vai yksi kotia. Oleellista on se, että hänellä on kaksi vanhempaa, joilla ei ole enää muuta yhteistä kuin lapsi. Mitään syytä juhlia yhdessä, samalla porukalla, ei siis ole.

Minulla on lapsella kaksi kotia. Isänsä luona n. reilut 30% ajastaan. Lapsen isän luona juhlii synttäreitä erikseen, sen puolen sukulaisten kanssa. Minun luona on lastenkemut ja omien tuttujen synttärit. Hyvin on järjestely sujunut jo useamman vuoden.

Molemmilla meillä on uudet kumppanit. Ex mies on naimisissa, minä seurustelen vakaasti.

Kenties sitten kun lapsi pääsee ylioppilaaksi (yli 10 vuoden päästä...), järkätään vain yhdet juhlat. Ja jos silloin koemme että toisen kotiin tuppaaminen tuntuu hassulta, niin ne juhlat voi järjestää vaikka vuokratussa juhlatilassa. Mutta ihan tavallisia synttärikemuja pidämme erikseen.

Mitään riitoja meillä ei ole. Tapaan toisinaan tarhan juhlissa lapsen isän puolen isovanhempie yms. Olemme törmänneet myös "uusiin" (jo vuosien liitot...) kumppaneihinkin. Kahvitteluja ei ole tarvittu, mutta esim parkkipaikalla kätelty tms. Riidatonta mutta sopivan etäistä.

Se on hyvin normaalia, että lapsen äiti haluaa tavata exän uuden kumppanin, mutta menee ajan kanssa ohi. Pakko myöntää, että ensimmäisen vuoden ajan minäkin ehdotin useaan kertaan, että haluan kahvitella uuden äitipuolen kanssa. Tuo äitipuoli ei halunnut. Se otti päähän... Mutta kun aikaa kului, asia menetti merkityksensä. Lapsen isä on kertonut miten heillä lapsen kanssa asiat sujuu yms. Se riittää. Ei minun henkilökohtaisesti tuota naista tarvitse tuntea. Näin on siis menty jo useita vuosia.

Missään nimessä sinulla ei ole mitään velvollisuutta kutsua omaan kotiisi lapsen äitiä ja hänen vanhempiaan, ellet itse halua. Minun lapseni isä on käynyt viimeisen vajaan 5 vuoden aikana sisällä minun kodissani 2 kertaa, kun on ollut jokin syy. Hyvin on riittänyt. Ja hyvissä väleissä ollaan, yhteishuoltajuus toimii moitteettomasti.

Rento boogie. :)

Miehelläni ja minulla on yhteisiä vuosia takana jo 8 (joista 2 avioliitossa), ja olen tavannut hänen ex-avopuolisonsa tasan yhden kerran, jolloin kättelimme ja esittelimme itsemme. Ja that's it. Ja tuotakaan tapaamista ei oltu etukäteen suunniteltu, hän vain sattui n. 5-6 vuotta sitten olemaan samaan aikaan pihalla kun haimme mieheni lapsen meille.

Tänä päivänähän mieheni lapsi on jo teini-ikäinen, joka liikkuu itse pyörällä, eikä tarvitse enää kuskaamista. Miehelläni ja minulla on myös 3 yhteistä lasta.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kenenkään pitäisi kahvitella tai tavata yhtään kenenkään exiä. Ei uppoa kaaliin, ei sitten millään. Mitä tekemistä sillä entisellä enää on nykyisyyden kanssa? Miksi nykyisen pitäisi tutustua entiseen? Ei tulisi mieleenikään viedä miestäni kahville oman exäni luo, tutustumaan häneen. Eihän hän kuulu enää minunkaan elämääni, miksi siis miehenikään elämään?

Enkä ymmärrä myöskään sitä, miksi kenenkään pitäisi kutsua omaan kotiinsa ketään sellaista, ketä sinne ei haluaisi, tai mennä kenenkään sellaisen kotiin, jonka kotiin ei haluaisi mennä. Tai että miksi pitäisi hammasta purren lasten takia sietää ja olla samassa tilassa, aivan kuin lapset jotenkin nauttisivat siitä, että hänen läheisensä ovat väkisin, tahtomattaan samassa tilaisuudessa, ja ilmapiiri olisi vaivautunut ja jäätävä.

Mieheni lapsella on aina ollut kahdet synttärit, vanhempiensa erosta saakka; toiset äidillään, jonne ovat tulleet äidin puolen sukulaiset, ja toiset meillä eli isänsä luona, ja meille ovat tulleet isän puolen sukulaiset. Näin lapsi saa säilyttää suhteensa sekä isän että äidin puolen sukulaisiin, ja koska kyseisillä sukulaisilla ei ole mitään tarvetta viettää enää aikaansa yhdessä ja ajatuskin on asianosaisille vaivaannuttava, on tämä ollut luonteva ratkaisu. Mieheni lapsen rippijuhlatkin vietettiin kahdessa paikassa, eikä siitä ollut koskaan edes kahtakaan puhetta, etteikö niin toimittaisi. Lapsellekin se oli itsestäänselvää, ja kyllä lapsi on aina muistanut leveillä esim. sillä, että hän saa kahdet synttärit, kaksi kakkua ja kahdet lahjat.

Ei teidän tarvitse mennä exäsi luokse "kahvittelemaan". Te saatte elää ihan rauhassa omaa elämäänne, keskittyä omiin asioihinne ja teillä on täysi oikeus järjestää lapsellesi omat synttärijuhlat omassa kodissanne jos niin haluatte, ja kutsua sinne tasan ketä haluatte. Lapsen äiti voi järjestää lapselle juhlat omassa kodissaan ja pyytää sinne omia sukulaisiaan. Ei ole mitään järkeä väkipakolla ja vastoin omaa tahtoa luoda sellaisia vaivaannuttavia tilanteita, joissa pitäisi kaikkien lasten läheisten olla yhtä aikaa. Joku voi siihen todeta, että se on "lapsen etu", mutta miten se on muka lasten etu, jos esim. juhlissa häntä ympäröivät teennäiset hymyt ja jäykkä ilmapiiri? Eivät lapset ole tyhmiä.