Meistä (32) työkamuista, se on vastavihitty pariskunta jolla on ensimmäinen yhtienen lapsi. Se on uusi perhe.
Täällä jokainen käsittää asian miten sattuu, ja merkitys kasvaa kuin lumipallo.
Uusi perhe = yllä mainittu
ero pehre on kun parinkunt aeroaa
yksinhuoltaja pehre on jossa on yksi huoltajaJos kaksi epätoivoista eronnutta menee keskenään naimisiin, ei se ole heille kummallekkaan uusi, koska ovat aikanaan eronneet.
Se on toinenkokeilu yhteiselo. Sitten sitä voi sanoa perheeksi jos siihen ilmestyy yhteisiä lapsia.
Kenelläkään ei ole kahta perhettä,e ikahta miestä tai vaimoa.. Koiria voi olla kaksi, taloja tai autoja, mökkejä tai vaatteita.. mutta perhe on pyhä, sitä ei ole kuin se yksi. Jos se ensimmäinen perhe hajoaa, voi tilalle tulla vaan korjaava yhteiselo, mutta perhe on se yksi ja ainoa.
Täällä jokainen käsittää asian miten sattuu, ja merkitys kasvaa kuin lumipallo.
Uusi perhe = yllä mainittu
ero pehre on kun parinkunt aeroaa
yksinhuoltaja pehre on jossa on yksi huoltajaJos kaksi epätoivoista eronnutta menee keskenään naimisiin, ei se ole heille kummallekkaan uusi, koska ovat aikanaan eronneet.
Se on toinenkokeilu yhteiselo. Sitten sitä voi sanoa perheeksi jos siihen ilmestyy yhteisiä lapsia.
Kenelläkään ei ole kahta perhettä,e ikahta miestä tai vaimoa.. Koiria voi olla kaksi, taloja tai autoja, mökkejä tai vaatteita.. mutta perhe on pyhä, sitä ei ole kuin se yksi. Jos se ensimmäinen perhe hajoaa, voi tilalle tulla vaan korjaava yhteiselo, mutta perhe on se yksi ja ainoa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Miksi kaksi eronnutta olisivat epätoivoisia? He voivat olla ihan vaan rakastuneita, ja perustavat yhteen muuttaessaan PERHEEN johon kuuluvat mahdollisesti myös heidän aiemmista liitoista tulleet lapsensa, ilman mitään etu tai takaliitteitä.
Mutta kyllähän se on uusi parisuhde, uusi perhe. Miksi uusi? No kun ei se nyt vanhakaan ole.
Tällä teidän logiikallanne en voisi koskaan ostaa kenkiä ja väittää niitä uusiksi, koska minulla on aiemmin ollut kengät jotka heitin roskiin. Vaikka väitättekin että vaatteet eivät ole sama asia tässä teidän älyttömässä vertauksessanne.
Haiskahtaa taas jätettyjen akkojen katkeralta ulinalta.
Toivottavasti ette posota tätä sontaa omille kersoillenne. Alkavat muuten pian puhua koulussa "meidän korjaavaan yhteiseloon kuuluu iskä, sirpa, sirpan poika ja minä..."
Noinhan se menee mitä sanot viimeisessä palkissa. Siihen voi kuulua juuri poika, pojan iskä, sirpa,sirpan 3 lasta, sirpan lasten isä, isovanhempia, pojan biologinen äiti jne... tämä vaan on totuus turha sitä kieltämään. Nämä tyypit jotka elävät tai ovat eläneet tälläisessä uusioperheessä yrittävät kaunistella tilannettaan tai joutuvat usein myöntämään että tälläinen yhtälö ei todella toimi. En yleistä voi toki olla sellaisiakin uusioperheitä joilla tämä toimii mutta useimmat jotka itse tiedän ovat päättyneet eroon.
Jonkinlainen epätoivo paistaa aloittajasta, vaikken tiedä mistä hänen epätoivonsa johtuu.
Aloittaja selittää, että "perhe on pyhä", vaikkei selvästikään edes ymmärrä, mitä sana "perhe" tarkoittaa.
Autetaanpa:
http://www.suomisanakirja.fi/perhe
Yksi perhe, kaksi perhettä, entinen perhe, uusi perhe, nykyinen perhe, tuleva perhe jne.. Ihan selkeää jos vain osaa kieltä, eikö.
Aloittajan logiikalla kenelläkään ei voi olla kuin yksi lapsi. Uusi lapsi on hänelle aina vain "toinen kokeilu".
Tämän keskustelupalstan aihe on kuitenkin "uusperheet", jolla on ihan oma merkityksensä. Autanko taas:
http://www.suomisanakirja.fi/uusperhe
Ja nyt.. kerro mitä kohtaa et ymmärrä!
Onnen ydin perhe= eroperhe ainakin tämä alottaja uudella nimimerkillä
Tarkoitat lissulässy varmaan että siellä hoitolaitoksessa osastolla olette miettineet.
No jos esität kysymyksen mikä on uusi perhe, niin kyllä se voi olla myös vasta vihitty pariskunta lapsensa kanssa.
Uusi perhe voi olla myös monen muun kaltainen. Tässä määritelmiä:
Uusi perhe = minkälainen perhe tahansa, jossa ollaan eletty vasta lyhyen aikaa yhteisessä kodissa. (Aviopari, avopari, uusperhe, homoperhe jne...)
Uusperhe= Sellainen jossa pariskunnan kanssa asuu myös joko jomman kumman tai molempien lapsia edellisistä liitoista. Uusperhe voi olla joko uusi perhe tai jo vanha perhe, riippuen siitä kuinka kauan ovat yhdessä eläneet.
Eroperhe = Tätä käsitettä käytetään silloin, kun ero on meneillään, ja eron osapuolet toipumassa ja totuttelemassa. Esimerkiksi avioeron harkinta-aika on hyvä esimerkki siitä, milloin puhutaan eroperheestä.
Yksinhuoltajaperhe = Perheessä on vain yksi aikuinen ja lapsi/lapsia.
Kyllähän eronneillekin sen uuden kummanin kanssa perustettu perhe on uusi, ellei sitten satu menemään uudelleen naimisiin entisen vaimon/miehen kanssa... :)
Toinen kokeilu yhteiseloa on silloin, kun palataan yhteen aiemman kumppanin kanssa. Nämä toiset kokeilut harvoin kestävät, mutta toki joskus, kun molemmat aidosti panostavat liiton kohentamiseen.
Totta että kenelläkään ei ole kahta miestä tai vaimoa.
Mutta kaksi perhettä voi hyvinkin olla. Esimerkiksi parhaan ystäväni vanhemmat eivät koskaan eläneet yhdessä, mutta ystäväni kasvoi vuorotellen niin isän kuin äidinkin perheen parissa. Onnellisena ja tyytyväisenä. Nyt ystäväni on jo 35v, ja kyllä hän hyvin vahvasti kokee, että hänellä on ollut lapsena kaksi perhettä, joissa on kasvanut.
Mikä lapsen perhe on, jos vanhemmat eroaa ja menevät vaikka tahoillaan uudelleen avioon? Eikö lapsella siis ole enää mielestäsi perhettä ollenkaan? Lapsen vanhemmathan eivät kuulu enää samaan perheeseen. Miksi lapsi ei mielestäsi ole oikeutettu kuulumaan molempiin perheisiin?
Olet varsin julma lapsia kohtaan, jos koet että lapsella ei voi olla kahta perhettä.
Julmuutta on valehdella lapselle että hänellä on viikyt perhettä seillä ja täällä. Kun oikeesti sitä ei ole.
Kuinka monta perhettä sulla on kuin monta puolisoa, entä lapsia, niitä on varmaan toista sataa! Niinkö? Oletko onnellinen, että lapsia on joka talossa, puolisoita exiä ja nyksiä ja uusia tulevia, jonoksi asti, ja asut monessa kodissa?
Onko susta tuo elämää?
Säälin sun lapsia jotka jouvat valheessa elämään.
Kyllä nyt lässy vedät rankasti yli suurennellessasi asioita. Noilla sun luvuilla ei ole enään uskottavuutta yhtään, niin menee jo överiksi.
Missä ihmeen valheessa?
Jos lapsella on kaksi kotia ja kaksi perhettä, onko muka valehtelua väittää että näin on?
Onko sulla kaks vaimoa? Kurjaa valehdella lapsille ettei niin ole. Miten voi olla kaksi perhettä jos ei ole kahta vaimoa?
Itselläni on yksi perhe muttei yhtään vaimoa. Ei perheessä minkään määritelmän mukaan tarvitse olla vaimoa.
Lapsellani on silti kaksi kotia, joten miksi väittäisin jotain muuta? Pitäisikö lapselle kertoa ettei minun kotini ole hänen kotinsa?
Oot idiootti ääliö !!! Lapsella voi olla 2 perhettä ... äiti ja hänen mies ystävänsä isä uuden kumppaninsa kanssa = kaksi perhettä.
Ketjun aloittaja on taas:
"lissu"
"oikea mies"
"woedijo"
"leski äiti"
"kolmas tulee väliin"
"häiriköt ressaa vaan"
yms. yms.
..että sillälailla, ei kannata ottaa vakavasti! =)
Meillä ei koskaan ole ollut edes kahta taloa. Olemme asuneet vain yhtä asuntoa kerrallaan, mökki on mutta ei sitä voi kodisksi sanoa. Yksi mies yksi minä, viisi lasta koira ja kissa.
Emme koskaan ole nähneet toista taloa meillä, vain tässä olemme elelleet, emme tarvi kuin yhden kodin. Tässä riittää siivoomista ihan, ja emme pystyisi pitämään rahallisestikkaan kuin yhtä kotia kerrallaan.
Ei meillä ole näkynyt vieraita naisiakaan.. en ymmärrä minäkään miten jollain voi olla kaksi kotia.
Meidän lapsetkaan eivät tiedä muusta kuin tästä yhdestä perheestä.
Ei ole normaalia että suomessa on vii vaimoo, viis kotii, lapsia siellä täällä... ihan hullua.
Älä sitten puhu niistä. Katsos kun sinä olet ihan sinut joka vänkää viidrstä vaimosta, ei kukasn muu. Ota ne kääkkeesi nyt lässy.
Onneksi ei meillä ole koskaan ex isä ex mies tunut naikkosia meille. Emme olekoskaan niitä nähneet ei edes anoppi ja appiukko ole sitä mieltä että poikansa pitäisi tuoda perheenrikkoja heille näytille. Nauramme anopin kanssa aina että kaikkea se poika keksii kten lapsenakin kepposia.
Meillä on hyvä se ettei ole tarvinut riidellä ex isän ex miehen naikkosten kanssa siitä tuleeko meille tai ei.. emme olisi koskaan päästäneet heitä kotiimme sotkemaan ja meitä haukkumaan.
Miksi meis olisi naikkoset meille tuonut, jos halusi lapset heihin viahtaa ja hylätä?? En ymmärrä mihi me olisimme hänen sutturoitaan tarvinneet?
Jotkut miehet ottavat siivoojan ja pyykkärin kotiinsa, mutta miksi semmoienn pitää meille tuoda, eihän meidän elämä kuulu perheenrikojille. Lpasetkin kärsisivät moiseta haukkujasta. Aatella miten mua säälittää ne lapset jotka pakotetaan näkemään isnäs suttura, mihin ne lapset niitä tarvii?
Jos ei isä ja äiti kelpaa, niin onko pakko otta kukan tahansa nainen kunhan joku on? En voi ymmärtää.
No onpa anopin kanssa usein hauskaa kun mietimme että millanen suttura saa miehen hylkäämään oman perheen. Niin ennen meitä kaikkia koko sukua itketti, mutta nyt sille voi jo nauraa kun miettii ettei moinen mies ole suremisen arvoinen eikä kaipauksen.
Hmmm. Tästä on nyt väännetty kättä monesti usko jo ettei ex miehesi halua tuoda uusikkoaan sinun luokse ei halua edes itse tulla luoksesi eikä halua sinua heille ... ...YMMÄRSITKÖ ???
Sitten aiheseen kyllä isä ja hänen kumppaninsa on lasten perhettä niin kuin sinäkin joten se on = 2pehettä
Juu ja usko ettei semmoinen suttura olisi meille edes päässytkään vaikka kuin olisi väkisin halunnuttulla, meille ei perheenriikojat tule sotkemaan ja meitä haukkumaan. Onneksi mies oli sen verran fiksu, että piti naikkoset poissa meidän elämästä, ettei päästänyt perheenrikkoja meiltä hiritsemään.
Parempi kuin itse ymmärtävät olla poissa melitä, ei tarvi ilmoitella häiriköinnistä minnekkään. Eivät kehtaa edes yrittää, hävettäähän se että rikkoivat perheemme.
Ehkä sulla on viis vaimoo ja kaikki sun perhettä, kaikilla ei onneksi ole niin sekavasti asiat.
Meidän elämään ei ole koskaan kuuluneet perheenrikkojat, ei ole ainakaan täällä näkynyt. Ja ihmettelisinkin, jos olisivat semmmoista luulleet. Perhe tehdääni tse, ei siihen tulla ulkopuolelta eikä kenenkään pehrettä otata. Kyllä on suuret luulot, jos kuvittelevat että tulisivat meille asumaan.
Lapsetkino lisivat järkyttyneet, jos isän suttura olisi meillä ollut asumassa ja häiriköinneet ja haukkuneet meitä aamsuta iltaan. Hyi.. Meillä todellakin upea ydinperhe ja syky, ei meille tule kuka tahansa vaikka kuin haluisi kuulua meidän upeeseen perheeseen, niin ehei... pysykööt poissa, meidän elämään ei kuulu sutturat!
Tietenkään "sutturat" eivät edes haluaisi käydä luonasi. Vaan kerro meille mistä johtuu se, että jaksat ruikuttaa siitä vielä vuosia sen jälkeen kun lapsesikin ovat sinut hyljänneet.
Mikä sinua painaa?
Ei se päätös ei ollut sinun vaan ex miehesi ja hänen uusikkonsa jotka oli päättänyt olla tulematta teille ja päättivät ettet sinä mene heille... ...sinä se ulkopuolinen olet ja ulos suljettu
Ihan sama kenen on kunhan pysyvät poissa! Meillä ei mitään kiinnostusta perheenrikkojiin millään muotoa. Ihanaa jos omaavat sen verran älliä, että pysyvät poissa, ilman että pitää siitä useaan otteeseen kertoa!!! Meiltä on säästynytm onet vaivat ja ihmettelyt, jos tajuu olla tulematta meidän pehreeseen, kotiin ja sukuumme!!
Olenhan aina sanonut että olemme etuoikeutetussa asemassa, kun ei ole tarvinnut sutturoidenk anssa riidellä. Mies on pitänyt hanhensa kaukana, ONNEKSI!!!!
Ja miksi ne muutenkaan luoksesi tulisivat, kun exäsi lapsetkin ovat jo aikaa sitten muuttaneet luotasi. Käyvät sitten lasten luona tai lapset heillä, mutta sinulle siitä ei kerrota, eikä se sulle kuulukaan.
No, kyllä sillä on paljon erilaisia lintuja nyt jo hanhiakin ,naakkojen ja kotkien lisäksi, myös sieltä löytyy emakkoja, lehmiä ja joitakin kaloja, aikamoinen farmi exälläsi.
Mitä elukoita ovat naikkoset ja sutturat?
Voi ihme että olet katkera! Miksi olet meille noin kateellinen? Niin, sinusta on tavallista että lapset valehtelee, johon olet näköjään omasi opettanut, ja niin luulet että kaikki suomen lapset valhetelee. Voi ikävyys, sun mielesi juoksua.
Jos sinun lapset valehtelee, ei kaikkien lapset sitä tee. Aivan samoin kuin se että ei tarvi kaikkien olla samaa mieltä, niin ei tarvi kaikkien valehdellakkaan.
Suosittelen että puhut lastesi kanssa, ja kerrot mitä valehtelu on.
Voi sua... kun ei nyt muuta asiat ottaneet tulta alleen, yrität nyt seuraavaa asiaa jospa se... heh...jääno dottamaan mikä on seuraava olettamus...
Varsin monimutkaisia ajatuksia ja kukin taitaa vain puolustella omia tekojaan.
Jos kaksi ihmistä asuu yhdessä, onhan se jonkinlainen perhe, ollaan joko avioliitossa tai avoliitossa.
Sitä mikä on hyvä tuskin kukaan tietää.
No nämä kaksi saavat lapsen tai lapsia ja kas ollakin, jokin meneekin vinoon ja nämä aikuiset päättävät erota, siis muuttaa erilleen toisistaan asumaan.
Useimmat eronneet ovat jo eläneet entisen liitoonsa aikana uskottomuudessa tai on ollut salasuhde eli on maisteltu "vierasta hedelmää". On ajauduttua eroon, syitä on varmasti vaikka millä mitoin ja mitä kummallisempia. Tuskin uskottavia kovin monikaan, "salainen hedelmä" kun on viettelevä ja siihen ei liity velvollisuuksia, joita kodissa on aina.
Kaikkien pää ei kestä kodin velvollisuuksia ja etenkään pienten lasten asettamaa rajoitusta, jossa aikuisen pitäisi ns. kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.
No sitten perustetaan taas uusi liitto jompikumpi, ns. kakkosliitto, jossa useimmiten molemmat ovat jo yhden kerran yrittäneet ja lapsiakin saattaa olla jopa moniakin molemmilla, taasen syntyy perhe, mutta nyt perhe ei olekaan enää aivan yksinkertainen yhtälö, lapset eivät olekaan yhteisiä ja saattavat olla joka toinen viikonloppu mukana tai sitten sitten tämä perhe on ns, lähivanhemman koti.
Aikuiselle, uusliittolaisille tämä paikka lienee perhe ja koti, mutta näille entisen liiton lapsille lähivanhemman koti on koti, mutta ei oikein perhe, sillä uusiovanhempi ei todellakaan tule koskaan täyttämään oman isän tai äidin paikkaa ja hyvä on niin, sillä kakkossuhde on vanhemmille aina kakkossuhde.
Kun te hyvät eronneet hyväksytte itse sen, että lapsenne menettävät todellisen perheensä eronne myötä, silloin ehkä ymmärrätte, että lapsenne eivät enää koe perheeksi uusia kotejanne uusien kumppaniemme kanssa eläessä.
Koettakaapa ajatella asiaa omalle kohdallenne, miltä tuntuisi olla kulkuri kodissaan, on pakko lähteä sopimuksen mukaan etävanhemman luo, vaikka haluaisi olla vaikka kavereiden kanssa. Liian usein käy niin, että lapsi vieroittuu toisesta vanhemmasta lähes kokonaan kasvaessaan. Tämä asia vältettäisiin sillä, että eronneet vanhemmat asuisivat samalla seudulla ja lähekkäin, jotta
lapset saisivat pitää kaveripiiriinsä ja samalla päästä tapaamaan vanhempiaan joustavammin.
Kyllä kai sen uuden suhteen kanssa olette perhe, toivottavasti vaan ette koskaan hanki lapsia yhdessä, sillä minusta on täysin riittävää, että hoitaisitte ne edellisen liiton lapset hyvin ja yrittäisitte saada heille mahdollisimman turvatun ja elämän.
Ja tärkeintä on, että todella että edellisen liiton lapset ovat ennen tuota uutta aikuista tärkeysjärjestyksessä elämässänne, ette anna vieraan ihmisen kuritukseen lapsianne, vaikka olisitte kuinka väsyneitä.
On kauheaa kuulla lapsen kertovan, kuinka tuo uusi kumppaninne on teidän tietämättä tukistellut lastenne ja lapsi ei sitä uskalla teille kertoa, sillä samalla on myös uhkailtu lasta.
Kun kuulin tämänkin asian, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, jotta saisin tämänkin äidin silmät avautumaan, vaikka se oma onni uuden kanssa olisi kuinka auvoisaa, pitää nähdä lasten tilanne ensimmäisen.
Ja uskokaa lapsianne, älkää uskoko vierasta uutta kumppanianne. Aikuinen uusi kumppani valahtelee ihan varmasti useimmiten kuin lapsenne.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on hyvin yksoikoinen kuva perheistä, eroista ja uusperheistä. Et ota huomioon sitä tosiasiaa, että on hyvin erilaisia uusperheitä, erilaisia syitä eroihin jne...
Minun lapseni olivat esikoinen 2v ja kuopus 3kk kun ero tuli. Kumpikaan ei muista aikaa, että olisimme olleet heidän isänsä kanssa yhdessä. (Kaiken kaikkiaan suhde kesti reilut 7 vuotta.)
Tapasin nykyisen kumppanini silloin kun esikoinen oli 3v ja kuopus 1v. Miehelläkin on lapsi, joka oli silloin 2,5v. (Mies ei ollut lapsen äidin kanssa suhteessa enää edes lapsen syntyessä, eivätkä ikinä olleet edes asuneet yhdessä, joten miehenkään lapsella ei ollut käsitystä siitä, että lapsen vanhemmat olisivat olleet samaa perhettä.) Nyt olemme eläneet yhdessä 4 vuotta. Minun lapset siis 7v ja 5v, miehen lapsi 5,5v.
Kukaan lapsista ei muista sellaista aikaa, että meidän uusperhettä ei ollut. Tämä perhe on heille täysin todellinen, ei mikään "korvaava".
Minun lapseni ovat isänsä luona paljon, vajaa puolet ajastaan. Ex puolisollani on uusi vaimo ja tuon nykyisen vaimon kanssa yhteinen lapsi, eli minun lapsillani on myös siinä kodissa veli. Lapset ovat tutustuneet siellä äitipuoleen jo silloin kun erosimme. (Exällä oli siis uusi nainen valmiiksi katsottuna.) Eivät siis muista aikaa ennen tuota äitipuoltakaan, vaan hänkin on lapsille erittäin tuttu.
Miehen lapsi viettää meillä joka toisen viikonlopun sekä osittain yhden arkipäivän. Olemme pyrkineet luomaan meidänkin perheeseen tuolle lapselle kodinomaisen olon. Hänellä on mm. oma huone yms. Lapsen äidin kanssa on kuitenkin ollut hyvin haasteellista. Esimerkiksi emme saa ostaa lapselle meidän luokse mitään vaatteita, koska lapsen äiti on vahvasti sitä mieltä, että lapsella on koti ja kodinomainen paikka vain äidin luona. No, leluja olemme ostaneet. Niitäkään ei aiemmin saanut hankkia muuta kuin äidin luo vietäväksi, mutta miehelläni paloi käämi ja päätti tehdä oman päänsä mukaan. Parempi ollut näin, kun meilläkin on lapselle leluja yms. En ymmärrä miksi lapsen äiti vastustaa sitä, että lapsi kokisi meidänkin kodin omaksi toiseksi kodikseen, tai edes kodin kaltaiseksi. Tapaamisia tuo nainen ei miehelleni missään nimessä anna enempää, vaikka lapsi on jo 5,5v. Naisella on yksinhuoltajuus, kun eivät olleet yhdessä lapsen syntyessä... Tuolla naisella ei ole uutta kumppania tai muita lapsia, ja ehkäpä hänen ahdasmielisyys ja jollain tavalla lapsen pitämineen omana henkilökohtaisena jatkeenaan näkyy sitten täten.
Itse olen hyvin onnellinen, että minun lapsillani on ehdottomasti koti myös isän luona. On ihana tietää, että lapsilla on siellä omat lelut, vaatteet yms, ja sellainen turvallinen ja kodikas olo.
Kotiin lapsella kuuluu myös se, että jos kodissa asuu kaksi aikuista, molemmat kasvattavat lapsia samanlaisilla oikeuksilla. Jos lasteni äitipuoli ei esimerkiksi komentaisi lapsiani, tilanne olisi todella huono... Ja samalla tavalla meillä me molemmat osallistumme samalla tavalla niin omien kuin toisenkin lasten kasvatukseen yms.
Mitään sopimatonta, kuten tukistamista tms ei kummassakaan kodissa ole. Mieheni ei koskaan tekisi sellaista lapsille. Ymmärrän että sinun korviisi on kantautunut sellainen juttu, ja se on hyvin ikävää, mutta ymmärrä hyvä ihminen kuitenkin, että on myös äiti- ja isäpuolia, jotka kasvattavat lasta tervehenkisesti. Itse en muunlaista kumppania olisi ikinä halunnutkaan -kumpaankaan suuntaan. Ei täällä lapset pomota. Ovat rakkaita meille molemmille, mutta jotta lapset kasvavat turvallisessa ja huolehtivassa ympäristössä, kuuluu päätäntävalta pääasiassa aikuisille.
Meille ei yhteisiä lapsia tule, koska koemme perheen lapsiluvun olevan täynnä. Minusta on kuitenkin hienoa, että ex mies vaimonsa kanssa teki yhteisen lapsen, kun sitä kerran toivoivat. En ymmärrä miksi olet sellaista vastaan.
Meillä asuu kaikki samalla paikkakunnalla, joten mitään pitkiä matkoja ei lasten tarvitse toisen vanhemman luo reissata.
Täytyy sanoa, että sinun lapset eis sitten tiedä mikä on oikea perhe, mitä me 60 -70 luvun lapset tiedämme, että se on isä äiti ja yhteiset lapset, se on oikea perhe.
Sinun lapset ovat eläneet mallissa, jossa on sieltä täältä olevia ihmisiä, ja pitävät sitä normaalina perheenä.
Niin he tulevat tekemään itsekin kun oikeaa mallia ei ole. Eikä he siitä tiedä.
Ilmeisesti tuolla tavoin normaali perhe on katoamassa, ja kaikki tämän päivän lapset kokoavat sieltä täältä olevia ihmisiä ns. "perheeksi".
Itse olen normaalin perhen lapsi aikoinani, ja niin ovat lapsenikin, eivät ole koskaan eläneet kaksoiselämää siellä täällä.
Sinun lapset eivät siis osaa kaivata semmoista mnallia jossa olisi vain biologiset lapset vanhemmilla, vaan kokoavat sen ympärilltään, kenen kanssa nyt sattuvat seurustelemaan.
Mikä on oikea ja mikä väärä malli? Miksi väärä on mielestäsi väärä ja miksi oikea on oikea?
Onko olemassa jokin automaatti, jonka ansiosta Sinun mielestäsi oikea malli takaa hyvän lapsuuden lapsille ja väärä malli taas huonon lapsuuden? Jos näin ei ole, kerro uudestaan, miksi se väärä on mielestäsi väärä ja oikea on oikea.
Vanhanajan perhemalli ei enää toimi kun ihmiset vaihtavat kumppaneitaan kuin kalsareita.
Tulee tulevaisuudessa yhä enemmän yleistymään lapsen kahden kodin malli.
Jos vanhemmat pystyvät sovussa elämään eron jälkeen niin miksi se ei toimisi. Ydinperheistä lapsia tuupataan koko ajan isovanhemmille. Itse olin melkein kaikki viikonloput ja kesälomat isovanhemmilla.
Itse olin oikein mielelläni isovanhemmilla lomat, en minä sitä minään tuuppaamisena pitänyt. Ja olihan siellä maalla muitakin sukulaislapsia.
Eihän nyky äidit osaa enää kasvatta lapsiaan, siksi mies ottaa uuden eukon ja käskee tätä kasvattamaan hänen lapset. Nykyäidit ei vaan osaa enää. Miksi muuten jättäisi lapset isälle.
Siinä sitten pyykit hoituu, siivoukset ja ruoka kun hoitelee uusi nainen hänen lapsiaan.
Monesti vaan häirikkö lapset tulevat normaaleiksi kun uusi äiti on tullut perheeseen.
Asiat tulevat vielä vastaasi kun lapset kasvavat, lapseni näkevät silloin asiat ja alkavat ottaa selvää.
Ei auta se, että lapset ovat nyt vielä ymmärtämättä asiaa.
Siis mitä lapset ymmärtävät ja näkevät? Eiväthän he koskaan tule muistamaan aikaa ennen meidän perhettämme (tai perhettä toisen vanhemman luona.) Se ei myöskään ole mikään salaisuus, että mikä heidän tausta on. Esimerkiksi omille lapsilleni olen joskus jutellut asioista, jotka ovat tapahtuneet, kun asuin vielä heidän isänsä kanssa (siis vaikkapa valokuvien takia, lemmikeistä, hauskoja muistoja vauva-ajalta tms...), niin lasten mielestä se on hauskaa. Siis tarkoitan hauskalla nimen omaan huvittavaa. Ajatus minusta ja heidän isästä asumassa samassa kodissa saa lapset kikattamaan iloisesti.=D
En ymmärrä mitä tarkoitat, että alkavat ottaa selvää? Kyllä perheemme lapset tuntevat vanhempansa.
Lapset ovat hyvin kiintyneitä sekä äitipuoleensa että isäpuoleensa, ja mieheni lapsi kiintynyt minuun. Kaikki on siis hyvin.
Olen erittäin onnellinen, että minä 70-luvulla syntynyt olen saanut hyväksyvämmän kasvatuksen kuin sinä. Olen ydinperheessä kasvanut. Siitä huolimatta en todellakaan tuomitse muita tai itseäni erilaisista perhemalleista. "Normaaleja" perheitä on hyvin erilaisia. Oleellista on se, että perheissä voidaan hyvin.
Ydinperheissäkään ei aina voida hyvin. Eikä toki uusperheissäkään. Minusta onnellinen perhe on tavoittelemisen arvoinen asia -yhdentekevää, mikä perhemalli on nimeltään.:)
Se on totta, että omat lapseni eivät osaa kaivata sitä biologista perhettä, johon ovat syntyneet. He kuitenkin kasvavat rakastavien ihmisten keskellä, turvallisissa olosuhteissa. Sitä he toivottavasti osaavat vaatia ja kaivata elämäänsä jatkossakin.
p.s. En minäkään ole elänyt "kaksoiselämää".
Lapset ovat hyvin kiintyneitä sekä äitipuoleensa että isäpuoleensa...
KAUHEETA!! Kyllä monet säälii noita lapsia... huh huh...
etköosaa itse huolehtia lapsista....
siis oikeesti mulle tuli kauhee olo, kun puhut lasten suulla,,että lapset ovat kiintyneet puolikkaisiin... hirveetä!
mua itkettää niin paljon etten voi jatkaa tätä kirjoittamista..miksi hyväksyt tuommosen...miksi ihmeessä.
mitä muita puolikkaita teillä on, mummopuoli vaaripuoli, serkkupuoli, koirapuoli...
Kyllä lapseten puolesta harmittaa kun he joutuvat maksamaan aikuisten ongelmat. Ensin joku pimu rikkoo hänen perheen sitten pitäisi luopua isästä, ja leikkiä että voi vee kun on kivaa kun pitää matkustaa sinne ja tänne ja sietää täysin vieraita ihmisiä pakosti!
Roivonm ukaan kaikki lapset ei joudu pakolla sietämään huonoa elämää.
Itse en ikinä ole voinut työntää miehen ongelmia lasten niskaan. Ei muuttamista ei perheenrikkojien sietämistä, ei mitään mikä ei kuulu lasten elmään.
Siksi lapsemme onkin erittäin onnellisia.
Toisin on monella muulla, elämä täysin sekaisin ja lapset mielenterveysjonossa!! Onneksi aikuiset ovatonnelisia... viis lapsista.
lässyllä on ilmeisesti kokemusta "mielenterveysjonosta", hoito ei ole näemmä tepsinyt.
Jättäkää jo tuo toisen nimittelyt mielenterveys asioissa. Kukaan teistä ei tiedä, onko joku mielenterveydeltään todettu sairaaksi vai ei. Ette voi pelkän kirjoituksen perusteella nimitellä, onkohan niin ett se nimittely tuleekin syystä, että asia kalahtaa omiin tekoihinne.
Odottaisin kirjoittajilta asiallista kieltä. Nämä asiat jotka o koskevat perheiden eroja, ovat hyvin vakavia asioita. Asioihin liittyy hyvin vakavia piirteitä, joista pitää kirjoittaa kunnioittavasti. Eronnut ihminen on aina jonkinlaisessa, sanoisin melkein kriittisessä mielentilassa, hänen sanomansa ja tekemänsä asiat ovat erilaisia, kuin että hän toimisi tasapainoisessa tilassa.
Mutta vakavin juttu ovat nuo pienet lapset ja heidän elämänsä järjestäminen, nämä lapset näkevät ja kuulevat enemmän kuin kukaan teistä eronneista osaa edes ajatella.
Kuinka moni eronnut on vienyt lapsensa terapeutin kanssa keskusteluun, mikä olisi vähintä lapsenne tulevaisuuden suhteen. eipä taida kovin moni lastaan erossa ja uuden etsinnässä muistaa.
Lapselle ero on ihan yhtä kamala kuin teille itsellenne on ollut syy eroon, lapsille ne pahan olon syyt syntyvät eroistanne ja luuloistanne, että lapsi saa jotain parempaa.
Ero ei ole leikin paikka.
Lapselle ero von vielä kamalampi, hän on aivan isän ja äidin huolenpidon alainen. Uutta isää tai äitiä ei koskaan lapsi tule saamaan, mutta uusia lapsia voi saada vaikka kuinka.
Lapsi tässä eniten menettää, kun aikuiset ovat onnellisia... ei se lapsi ole onnellinen vaikka kuinka vanhemmat sitä yrittää epävoivoisesti kertoa.
Yksikään uusi ihminen ei korvaa omia vanhempia, oli niitä uusia sitten viis tai kuus.. ei kukaan voi rakastaa lasta joka tulee pusikosta.. eikä lapsen tarvi rakastaa ihmistä joka kiilaa siihen väliin.
Lapsen suulla on helppo puhua, ja siinä se virhe tuleekin, joka maksaa lapsen mielenterveyden.