Nosta siipesi ilmaan.
siipesi, jotka ovat
vihasi tähden palaneet.
ponnista polvillasi.
polvillasi, jotka ovat
turrat kävelemisestä.
Irrosta jalkapohjasi maasta.
Jalkapohjasi, jotka ovat
valheidesi vuoksi haavoilla.
Jalopulta lennä ilmaan,
jotka puhdistaa
mielesi ja ajatuksesi.
Ne, jotka sinua satuttavat.
Ja sen pienen hetken,
jonka mustat siipesi
sinua jaksavat kantaa,
olet onnellinen.
onnellinen, kunnes
syöksyt maahan ja näet
ylläsi verenpunaisen taivaan.
taivaan, jonne et tule
koskaan pääsemään.
juuh, vihdoin sain tän tänne... siis jos sain.
joo, tota, risuja?
siipesi, jotka ovat
vihasi tähden palaneet.
ponnista polvillasi.
polvillasi, jotka ovat
turrat kävelemisestä.
Irrosta jalkapohjasi maasta.
Jalkapohjasi, jotka ovat
valheidesi vuoksi haavoilla.
Jalopulta lennä ilmaan,
jotka puhdistaa
mielesi ja ajatuksesi.
Ne, jotka sinua satuttavat.
Ja sen pienen hetken,
jonka mustat siipesi
sinua jaksavat kantaa,
olet onnellinen.
onnellinen, kunnes
syöksyt maahan ja näet
ylläsi verenpunaisen taivaan.
taivaan, jonne et tule
koskaan pääsemään.
juuh, vihdoin sain tän tänne... siis jos sain.
joo, tota, risuja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis runonen, perhosmainen ja hauras. Ei nyt ainakaan voi risuja tälläselle antaa! Kukkasia kyylläkin mustalle perhoselle, jotta pääsee edes jonnekin huilimaan :)
Pidin erityisesti tästä:
"Ja sen pienen hetken,
jonka mustat siipesi
sinua jaksavat kantaa,
olet onnellinen.
onnellinen,"
jotenki tuntui,et kerrot runossa minusta... tai alku osui ainakin kohdalleen,saa nähä miten loppu sit sujuu.. Itku tuli!!