Olen jo reippaasti yli 30, femme, bi-nainen, jolla ei ole aiempia naissuhteita. Se taas johtuu pitkästä parisuhteesta miehen kanssa, lapsiakin on. Olen kyllä ollut aina bi ja rakastunut aiemmin pari kertaa naisiinkin, mutta niistä ei koskaan tullut mitään. Myös naisihastuksia on ollut. Eli mikään naiskokemuksia janoava hetero en ole. Erottuani miehestä olen alkanut enemmänkin katsella naisia ja toivoisin löytäväni sielunkumppanin ja rakastetun juuri naisesta.
Onko kaikkien mielestä tämä yhtälö ihan mahdoton? Miehet kyllä kiinnostuisivat minusta, joskus tuntuu että paljon helpommin kuin naiset - ja itse taas olen kiinnostuneempi naisista. Tällä hetkellä tosin olen vahvasti ihastunut yhteen naiseen, joka valitettavasti ei osoittanut mielenkiintoa (ja hän on lesbo, eli heterous ei ollut mielenkiinnottomuuden syy). Välillä pelkään, että minut tulkitaan kaikesta huolimatta vaan heteroksi, eikä siksi edes noteerata - ja välillä mietin, olenko "liian heteron oloinen". Jäin miettimään sitäkin, mahtoiko tuo nainen edes tajuta minun olevan naisista kiinnostunut ja tosissani hänen suhteensa, mutta turha sitä varmaan on enää vatvoa.
Missään queer-piireissä en sinänsä jaksa enkä ehdikään kauheasti liikkua, vaikka ystävissä paljon onkin sateenkaariporukkaa. Aika harvoin käyn baareissa, mutta muuten kyllä liikun kotoa pois, eli kyllä mä ihmisiä tapaan.
Sinänsä juuri nyt ei toki ole ehkä hyvä aika alkaa deittailla ketään, kun koitan vielä päästä yli tästä ihastuksestani. Mutta sen jälkeen... mietin, onko minulla edes toivoa? Onko esimerkiksi naisten suhteen kokematon yli 30-v. sellainen, jota kaikki vaan juoksevat karkuun?
Tietysti tiedostan sen, ettei aina kaikkien kemiat kohtaa, ja itsekin ihastun hyvin harvoin, eli tämän suhteen ei epärealistisia kuvitelmia ole.
Onko kaikkien mielestä tämä yhtälö ihan mahdoton? Miehet kyllä kiinnostuisivat minusta, joskus tuntuu että paljon helpommin kuin naiset - ja itse taas olen kiinnostuneempi naisista. Tällä hetkellä tosin olen vahvasti ihastunut yhteen naiseen, joka valitettavasti ei osoittanut mielenkiintoa (ja hän on lesbo, eli heterous ei ollut mielenkiinnottomuuden syy). Välillä pelkään, että minut tulkitaan kaikesta huolimatta vaan heteroksi, eikä siksi edes noteerata - ja välillä mietin, olenko "liian heteron oloinen". Jäin miettimään sitäkin, mahtoiko tuo nainen edes tajuta minun olevan naisista kiinnostunut ja tosissani hänen suhteensa, mutta turha sitä varmaan on enää vatvoa.
Missään queer-piireissä en sinänsä jaksa enkä ehdikään kauheasti liikkua, vaikka ystävissä paljon onkin sateenkaariporukkaa. Aika harvoin käyn baareissa, mutta muuten kyllä liikun kotoa pois, eli kyllä mä ihmisiä tapaan.
Sinänsä juuri nyt ei toki ole ehkä hyvä aika alkaa deittailla ketään, kun koitan vielä päästä yli tästä ihastuksestani. Mutta sen jälkeen... mietin, onko minulla edes toivoa? Onko esimerkiksi naisten suhteen kokematon yli 30-v. sellainen, jota kaikki vaan juoksevat karkuun?
Tietysti tiedostan sen, ettei aina kaikkien kemiat kohtaa, ja itsekin ihastun hyvin harvoin, eli tämän suhteen ei epärealistisia kuvitelmia ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Myöhäisheränneitä on paljon ja tuntuu, että enemmän ja enemmän aikuisia naisia löytää toistensa seuraan. Tärkeintä on tuntea itsensä ja olla sinut itsensä kanssa. Kaikki muu hoituu sitä kautta. Turha iästä tai kokemattomuudesta on tehdä ongelmaa, kun se ei sitä ole. Pois pään sisältä ja sydämellä eteenpäin!
Tälle lepakolle kelpaisi femme bi-nainen;)
Kirjoituksesi on kuin mun näppäimistöltä paitsi siinä että erottuani pitkästä suhteesta mieheen oon päästäny sisäisen viimeks teinivuosina vaikuttaneen poikatytön valloilleen..
33 vuotias bi- poikatyttö joka ihastuu femmeihin.. Välilä tuntee turhautumista ja epätoivoakin ittensä kanssa mut ehkei siitä toivosta pidä luopua =)
koitat päästä eroon siitä lahna-syndroomasta missä moni miesten kanssa suhteessa olleet on. Tarkoittaa sitä että sun ei kannata istua ja odottaa että joku nainen tulee pokaamaan sut. En sano etteikö niinkin voi käydä, mutta jos haluaa löytää/saada jonkun niin suorempaa ilmaisua ja lähestymistä peliin vain. Naisia ei tarvitse pelätä, huteja tulee, niihin ei kuole ja sitten jää ainakin toi arpominen pois: tiesiköhän se/olisikohan se jne.
Ja ehkä Prideilykin voisi tuoda sulle pikkaisen itsevarmuutta ja et pidä kummajaisina naisia jotka pitää naisista. Koska vähän taidat vaikka koitat olla niin kuin se olisi ihan jokapäiväistä leipää kun on niitä tuttujakin.
Relaa ja ole suorempi, ala katsella naisia silmiin, hymyillä. Älä mieti onko joku hetero vai ei, sillä ei ole mitään väliä.
Heh. No jotain tämäntapaista tarkoitinkin - pelkään että minua ei pidetä "uskottavana" ;)
Pridella on käyty useana vuonna, jos vaan olen paikkakunnalla ollut - ja siellähän käy muuten aika moni heterokaverinikin - ja samoin on noissa queer-baareissa jonkun verran hengattu etenkin nuorempana. Että ei lesbous nyt mitään ennen näkemätöntä minulle ole, vaikka ei omakohtaista kokemusta olekaan.
En tuosta mainitsemastasi lahna-syndroomasta nyt tiedä.. tai no, voihan olla, että moni on flirttavailevampi kuin minä tai lähestyy enemmän ihmisiä. Tai onkin varmaan. Itse lähestyn vaan, jos olen oikeasti kiinnostunut. Moni muuhan tykkää flirttailla vähän kevyemminkin perustein. En sitten tiedä olenko vanhanaikainen vai vakavampi vai mitä. Mutta jos jostain ihmisestä olen kiinnostunut - oli sitten nainen tai mies - niin miksi muka en uskaltaisi lähestyä? Lähestyinpä sitäkin naista, josta olin/olen kiinnostunut. Valitettavasti tunne ei tainnut olla molemminpuoleinen. Taidan olla liian feministinen sellaiseen passiiviseen odotteluun. (Eivätkä ne heteronaisetkaan enää nykyisin sellaisia passiivisia ole, etenkään tällaiset yli 30-vuotiaat.)
okei, ajattelin vain että olet niitä jotka on tottunut että mies tulee ja iskee jos kelpaa, muuten odotellaan ja luullaan että riittää kun ilmoittaa täällä olevansa naisiin päin, jotta flaksi alkaa käydä. Jos ei niin sitten aletaan miettimään onko liian heteron näköinen, liian femme, liian paljon lapsia, liian nätti ja kiva jne jne.
Prideillahan näkee juurikin sen että meitä on moneen lähtöön, ja ulkonäkö ei ikinä ole este eikä syy millekkään.
Sanot että uskallat lähestyä, kuitenkin jäit miettimään ihastuksesi suhteen "Jäin miettimään sitäkin, mahtoiko tuo nainen edes tajuta minun olevan naisista kiinnostunut ja tosissani hänen suhteensa, mutta turha sitä varmaan on enää vatvoa."
Se on ok jos ei halua flirttailla ja toimia vain kun löytää jonkun joka sytyttää jonkun lampun palamaan. Harmi vain jos sitten käy niin että saat miettiä ymmärsikö hän mitä sinä ajattelet. Naisetkaan ei osaa lukea ajatuksia, sitä meinaan sillä että ihastukselle kannattaa ilmaista hyvinkin suoraan mitä ajattelee. Ja kaikille epätoivoisesti opettajiin, pappeihin, yms ihastuneille, niin tämä ei sitten koske teitä.
Sä olet ihan fiksu nuori mimmi vielä, ihan varmasti löydät ja ei sillä heterotaustalla, heterohabituksella, jne ole paskan väliä kun kaksi ihmistä ihastuu. Joten kyllä se rakkaus löytää kun pidät sydämen ja mielen avoinna. Hyvää kesää!
Tää teksti on niin mun elämästä...paitsi olen nuorempi, tyttömäinen ja pidän enemmän poikamaisesta lepakoista...en tunne olevani Bi, koska kiinnostun enemmän naisista. Se että olen ollut parisuhteessa miehen kanssa taisi olla ihan epävarmuudesta suuntautumisestani...
Tekstis taasen on monen tutun elämästä. Stadi on kaltaisias pullollaan.
Yllättävän moni lesbo piiloutuu heteruuden taakse ja ihmettelvät sitten ettei kukaan julkilesbo ole kiinnostunut. Ja jos olisikin, niin suurin osa lesboista kunnioittaa hetskunaisen identiteettiä sen verran paljon, ettei ala ehdottelemaan heterona pitämälleen naiselle mitään ja vielä järkyttäisi tämän mielenrauhaa rakkauden tunnustuksillaan :O
Tunteita voi olla ja usein onkin paljon liikkellä, mutta antakaapa kaappilesbot itse joskus jotain vinkkiä kiinnostuksestanne lähellä olevaa lesboa kohtaan, jos se kiinnostaa.
Muutenhan aina ja ikuisesti kaikki vaan kelaa omissa pikku päissään ( ja päissään), että mitä jos kuitenkin...
Täysin samaa mieltä! Kaikille lisää rohkeutta avoimuuteen ja rehellisyyteen, toivon minä.