Haluaisin aloittaa keskustelun aiheesta, joka koskettaa varmasti monia kirjoittamista harrastavia: miten suhtautua kritiikkiin? Itse olen saanut teksteistäni palautetta lähinnä erilaisilla kirjoittajakursseilla. Yleensä tekstistä on nostettu jotain hyvää ja muutamia kehittämiskohteita ja koen että palaute on ollut rakentavaa, asiallista ja kirjoittamistani eteenpäin vievää.
Käytin hiljattain ensimmäistä kertaa arvostelupalvelua, jonne lähetin tähän astisista kirjoituksistani pisimpään työstetyn ja valmiimman. Sain palautteen, joka lähenteli murskausta. Yhtäkään positiivista asiaa tekstistä ei nostettu esiin ja kritiikki oli myös hyvin tylyä. Nyt minuun on iskenyt jonkinlainen lamaannus. Kehittämisideoita ei juuri ollut, patisteltiin vain tekemään enemmän töitä. Jollain tavalla minulta katosi ainakin hetkellisesti into kirjoittamista kohtaan. Miten siis eteenpäin tästä lamaannuksesta? Entä onko muilla kokemuksia murskakritiikistä? Miten suhtauduitte siihen?
Käytin hiljattain ensimmäistä kertaa arvostelupalvelua, jonne lähetin tähän astisista kirjoituksistani pisimpään työstetyn ja valmiimman. Sain palautteen, joka lähenteli murskausta. Yhtäkään positiivista asiaa tekstistä ei nostettu esiin ja kritiikki oli myös hyvin tylyä. Nyt minuun on iskenyt jonkinlainen lamaannus. Kehittämisideoita ei juuri ollut, patisteltiin vain tekemään enemmän töitä. Jollain tavalla minulta katosi ainakin hetkellisesti into kirjoittamista kohtaan. Miten siis eteenpäin tästä lamaannuksesta? Entä onko muilla kokemuksia murskakritiikistä? Miten suhtauduitte siihen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sain juuri ensimmäisen totaalisen murskakritiikin eräältä ihmiseltä, jonka löysin täältä palstalta. Voin samaistua kanssasi: aluksi tuli ehkä jonkinlainen täydellinen samaa mieltä oleminen, mutta jälkeenpäin pieni lamaannus - muttei minulta missään nimessä kadonnut kirjoitushalu. Ehkä minulla on käynyt tavallista onnellisemmin, sillä jo viimeistä versiota oikolukiessa vaistosin tiettyjä vikakohtia ja osasin varautua poikkeuksellisen laajaan mollaukseen -
Eikä, vaan kritiikkiä antanut ihminen oli erittäin asiallinen ja oli erinomaisen perusteellisen osoittaessaan tekstini vikakohtia. Ehkä lamaantuminen kuuluu asiaan, mutta ilman vastoinkäymisiä ja kritiikkiä - etenkään itsekritiikkiä - ei voi kirjoittamisen jalolla saralla päästä eteenpäin.
Näin minulla. Entäs te muut ihmiset?
Koskaan ei varmuudella sanoa millaisen vastaanoton teksti saa. On myös oltava valmis ottamaan vastaan tyrmäävää kritiikkiä. Toisaalta ihminen on sopeutuva eli kun tarpeeksi saa tylyjä arvosteluja niin se ei tunnu yhtään missään. Vertauskuvallisesti kun saa ensimmäiset rukkaset sattuu mutta kun on saanut useampia niin so what, sitten lauletaan "löylyä lissää..eihän tunnu missään"
Pitää myös luottaa omaan intututioon. Jos teksti ei miellytä so what ei muuta kuin uutta kehiin.
Murskaavaan kritiikkiin on vain totuttava. Ja siihen tottuu. Ongelmat on ratkaistava itse, jos tekstssä on paljon korjattavaa. Ei niin isoja muutoksia voi toisen puolesta keksiä tai ehdottaa. Lamaannus voi olla ihan hyvä asia tekstin kAnnalta. Hetken päästä näkee, että arvio saattoikin olla oikeean osunut.
Ja pitää muistaa, että kritiikki ei ole murskakritiikki sinua itseäsi kohtaan, vaan tekstiäsi. Itselläni tämä oli vaikea muistaa. Kun olen saanut huonoa palautetta, minulle on tullut olo, että olen ihan paska muutenkin ja olen ottanut sen jotenkin tosi henkilökohtaisesti. Vaikka tosiasia on, ettei kritiikin antaja tiedä mitään minusta henkilönä, minä voin olla aivan huipputyyppi, olen nyt sattunut tekemään vain jotain "ei niin hyvää", yhtä lailla kuin joku voi joskus keittää puuron pohjaan tai peruuttaa autolla lyhtypylvääseen, mutta se ei tee hänestä henkilönä täydellistä luuseria. Ehkä tämä on suurimmalle osalle itsestäänselvyys, mutta minulle ei ollut, joten ehkä on joku muukin joka ei ole tätä oivaltanut.
Ei se ole itsestäänselvyys. Teksti on henkilökohtaista vielä vuosien kirjailijantyönkin jälkeen. Mutta arvostelijalle ja kenelle tahansa lukijalle se ei ole kirjoittajan arviointia. Muuten en ole erityisesti karaisemisen kannalla, mutta tässä asiassa kyllä. Ventovieraalle lukijalle on aivan sama mitä olen tekstillä tavoitellut, koska hän näkee ja arvioi vain lopputulosta.
Kirjoittajakurssien tehtävä on opastaa ja neuvoa aloittelevia kirjoittajia. Pehmeämmän arvioinnin selittää sekin, ettei tarkoituksena ole tuottaa julkaisukelpoinen kirja lähiaikoina, vaan kannustaa harrastamaan. Arvostelupalvelu ehkä muistuttaa enemmän kustantamon toimintaa, jossa kirjoitetaan lausunto tekstistä. Jos tekstissä ei ole potentiaalia, mitään korjausehdotuksia ei tehdä. Sellaisesta lausunnosta on useimmilla kirjailijoillakin kokemusta.
Itse olen selkeästi eri koulukunnan kannattajia. Mielestäni murskakritiikki ilman kehitysehdotuksia tuo harvoin mitään hyödyllistä. Tekstistä löytyy lähes aina jokin vahvuus, joka on syytä mainita. Kritiikki tulee esittää kiertelemättä, mutta asiallisesti ja mukaan laittaa muutamia ehdotuksia siitä, miten tekstiä voisi kehittää. En usko että aloittaja hyötyi saamastaan arviosta niin kuin olisi hyötynyt kunnolla rakennetusta kritiikistä. Pelkkä haukkuminen on helppoa ja melko tavallistakin - huomaahan sen tällä palstallakin.
Koulukunta? Kuinka niin? Jokainen kirjoittaja haluaa kannustusta ja hankkii sitä yleensä tavalla tai toisella. Mutta kirjoittaja ei voi siihen vaikuttaa, miten tekstiä arvioidaan tai asiat ovat. Tarkoitan, että asiaan on pakko sopeutua, vaikka ei haluaisi.
Tarkoitin, että antaessani palautetta pyrin huonioimaan ko asiat ja välttämään murskaamista.
Ymmärrän. Ihanteellinen palaute on juuri sellainen, mistä kerroit.
Murskakritiikistä on itselleni ollut hyötyä, koska olen saanut hylättyä käsikirjoituksen, josta ei ainakaan sillä hetkellä tule mitään. Olen päässyt käsiksi uusiin juttuihin. Vuosien päästä, kun olen lukenut lausunnon uudelleen, se ei ole ollutkaan murskakritiikki... Tämä juuri kertoo siitä, miten vaikea tekstiin on suhtautua objektiivisesti heti kirjoittamisen jälkeen.
Tämä on yksi tärkeistä aiheista, jota joutuu käsittelemään koko elämänsä ajan, koska tekstin lukijat vaihtuvat. Myös kustannustoimittajilla on oma tyylinsä eikä kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Nykyiset kustannustoimittajat ovat mielestäni aivan liian kilttejä.Olen tottunut paljon karumpaan tyyliin ja oppinut pitämään siitä.
Mielestäni kritiikki voi olla tilanteeseen nähden liian murskaavaa. On eri asia antaa palautetta kirjoittajakonkarille kuin vasta aloittelevalle. Näistä ensinmainitun voi olettaa kestävän paremmin hyvin suoraakin tekstin ruotimista.
Olen ollut kirjoittajakurssilla, jossa itsekin julkaissut miesopettaja on julkisesti nöyryyttänyt erästä oppilasta ja sanonut suoraan, ettei hänen kannata kirjoittaa. Kyseessä oli kuitenkin aloittelijoille tarkoitettu harrastelijakurssi työväenopistolta, eli en ymmärrä mitä ja ketä tuollainen murskaaminen palvelee. Enpä ihmettelisi, vaikka kirjoittaminen olisi kyseiseltä henkilöltä jäänyt siihen.
Itse sain aikoinaan todella tylyä palautetta myöskin julkisesti ryhmän edessä eräästä novellistani, jonka päähenkilö oli mies (palautteenantajana oli mieskirjailija). En kuulemma ymmärtänyt miesten maailmasta mitään ja minun ei kannattaisi miehistä enää kirjoittaa. Meni pitkään kun novelleissani oli todella vain naisia, miehistä kirjoittaminen muodostui todelliseksi kynnykseksi, vaikka nyttemmin olen heidänkin näkökulmiaan alkanut taas kirjoittaa. Tuonkin asian olisi mielestäni voinut sanoa rakentavammin ja antaa kehitysehdotuksia, jolloin olisin voinut opetella asiaa, enkä vältellä sitä.
Niin siinäpä se mihin murskakritiikki saattaa johtaa, jonkun tietyn aiheen, tekniikan tai koko kirjoittamisen välttelyyn ja ketä se hyödyttää?
Tosin nyt jo julkaisseena kirjoittajana olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin suoralle ja tinkimättömälle palautteelle on aina sijaa. Etenkin jos henkilö tuntuu juuttuneen johonkin tekstiin joka ei vain yrityksistä huolimatta toimi. Loukkaamiseen ei tällöinkään kuitenkaan ole aihetta.
Aloittajan tilannetta voi lähestyä myös siltä kantilta, että hän on maksanut palautteesta. Kirjailija ei maksa kustantamon lausunnosta mitään. Rahoilleen voi odottaa saavansa vastinetta.
Julkinen nöyryyttäminen ei enää kuulu minkään murskakritiikinkään piiriin. Samaa sarjaa ovat ennustajaeukot sukupuolesta riippumatta ("sinusta ei koskaan tule mitään"). Loukkaaminen taas on monimutkaisempi juttu. Loukkaantua voi sellaisestakin, mitä ei ole tarkoitettu loukkaamaan.
Tasapainoilu itseluottamuksen ja -kritiikin välillä kuuluu asiaan. Parhaat kustannustoimittajat osaavat siinäkin auttaa, mutta pahinta, minkä kirjoittaja voi itselleen tehdä, on suunnata kritiikki kritiikin antajaan sen sijaan, että koettaisi ottaa kritiikin vastaan.
En kyllä ymmärrä mitä hyötyä on antaa jollekin murskakritiikki. Kai nyt kaikissa teksteissä on jotain hyvää mitä voi kehittää. Huonoa on myös, koska muutenhan ei tarvitsisi arvostelupalvelua. Taisi olla ammatititaidoton arvostelija asialla. Luultavasti teksissäsi on hyvääkin koska pidit sitä itse aika valmiina. Olisi tärkeää tuoda hyvät asiat esiin, koska sitä kautta voi lähteä kehittämään tekstiä, eihän arvostelupalveluun lähetettävä ole mikään valmis tuote.
Oliko kritiikistä hyötyä? Oivalsitko, mikä tekstissä on vikana?
Tekstin puutteiden osoittaminen on hyödyllistä. Kehuminen nostaa mielialaa, mutta pitemmällä tähtäyksellä koen, että tekstin puutteiden osoittamisesta on enemmän hyötyä.
Puutteiden osoittaminen on mielestäni aika pitkälti sama asia kuin kehittämisidea. Jos esim. tekstissä on kliseitä, henkilöt ovat paperisia tai juoni epäuskottava, täytyy kirjoittajan itse paneutua opiskellen siihen, miten nuo ongelmat ratkaistaan.
Minusta kritiikkiin pitää sisältyä myös kehittämisratkaisuja tai ideoita. Virheen osoittaminen ei riitä. Pitää ainakin yrittää antaa evästyksiä virheen korjaamiseksi. Murskakritiikkiä en ymmärrä. Sitä on varmasti hauska lukea ja kirjoittaa, mutta lannistaminen ja lyttääminen eivät ole nykypäivää. Taitava kritiitikko löytää myös tekstin vahvuudet.
Kitos vastauksistanne, mukavaa että aihe herättää keskustelua. Osasin itse kyllä varautua kritiikkiin, eli siitä en varsinaisesti säikähtänyt. Olen aikaisemminkin saanut kriittistä palautetta ja se on ollut hyvin arvokasta kirjoitusprosessin kannalta. Mutta kuten sanoin ylensä kritiikin rinnalla on mainittu jot ain kehittämisehdotuksia ja myös se mikä tekstissä on hyvää ja säilyttämisen arvoista. Ilman näitä minulle tuli vähän sellainen hällä väliä-olo, etten ainakaan tähän tekstiin jaksa (ainakaan nyt) kuluttaa aikaa, jos se on sen verran toivoton.
Käytin tosiaan ensimmäisen kerran arvostelupalvelua ja yllätyin myös siitä miten lyhyt arvostelu oli, ottaen huomioon, että maksoin siitä useita kymppejä. Arvostelussa ei otettu kantaa kieleen, henkilöhahmoihin tai juoneen / tarinaan. En tiedä oliko tämä hyvä merkki, mutta jos nämä asiat olivat kunnossa, olisin toivonut, että se olisi mainittu. Nyt se jäi avoimeksi. Arvostelu keskittyi kritisoimaan tekstin rakennetta ja minun kirjoittamishistoriaani ja harrastustani, joista olin kertonut saatteessa. Tavallaan haluaisin toisenkin arvion tekstistä, mutten tiedä jaksanko odottaa taas pitkään (arvostelun saaminen kesti 2,5 kuukautta) ja tuntuu tylsältä maksaa taas isohko summa. Ehkä jätän tekstin hautumaan ja palaan siihen jonkin ajan kuluttua. Laittakaa ihmeessä lisää kokemuksianne kritiikistä, näitä on mielenkiintoista lukea!
Sellaista kriitikkoa ei olekaan jonka murskakritiikki olisi automaattisesti oikein ja paikkansapitävää. Mitä tahansa tekstiä voi työstää kohti parempaa. Älkää siis uskoko murskakritiikkiä kritiikittömästi, "tästä ei tule mitään, hylkään tämän." Minä sain aikoinaan murskakritiikin Nuoren Voiman Liiton palvelusta, vika kerta kun sinne mitään lähetin.
Sen verran vielä omista kokemuksistani kritiikin saajana että olen valmistunut maisteriksi pääaineena luova kirjoittaminen ja olen kirjoittanut työkseni 20 vuotta ja päivätyössä saan kritiikkiä tekstistäni aivan joka päivä. Kokemusta on siis kritiikeistä ja "kritiikeistä". Jos saisin murskakritiikkiä työpaikallani olisin pian siinä pisteessä että olisin täysin lukossa ja siis työkyvytyön, kenen etu siis murskakritiikki on? Asiallinen kritiikki keskittyy aina vahvuuksiin ja siihen mitkä kohdat eivät toimi. Mikään teksti ei ansaitse täyslyttäystä. Kokeneimmat kirjailijat eivät saa ikinä moisia pyllynpyyhkeiksi kelpaavia "kritiikkejä", heidän työintoaan suojellaan viimeiseen asti, muutenhan kustantajilla ei olisi mitään kustannettavaa. Ammattitaitoinen kriitikko esittää aina asiansa selkeästi mutta sen verran sovittelevasti, että uutta versiota lähtee oitis innoissaan työstämään.
Keskittyi kritisoimaan kirjoittamishistoriaasi ja harrastustasi? Vai niin. Kannattaa säästää huolellisesti tuo arvio, ehkä jonakin päivänä saat makeat naurut sen kustannuksella.
Asiantunteva lausunto keskittyy tekstiin (tekniikka, sisältö, tyyli) eikä kirjoittajan edeltävään tai tulevaan elämään (minimivaatimus). Kenellekään ei pidä antaa sellaista valtaa, että omat tekemiset ovat hänen taskussaan.
Kunpa nämä kaikki hyvät vaateet kritiikille pitäisivätkin paikkansa, mitä tässä tekstin arvioitsijoille on esitetty.
Arvotelupalvelulla ei taida olla mitään vastuita. Siellä voi siis joku tympeä tyyppi suoltaa ihan mitä haluaa ja siihen voi vaikuttaa sen hetken fiiliksetkin. Voi olla kraplua, voi olla, että tyttö- tai poikaystävä on laittanut suhteen juuri poikki. Sen takia tulee suhtautua kriittisesti myös tällaisiin ammattitaidottomiin kritiikkeihin. Ammattitaitoinen kritiikki sisältää kokonaisvaltaisen arvioinnin, mihin sisältyy hyvien ja huonojen puolien arviointi. Jos ei kykene kirjoittamaan arvioinnissa teksitistä mitään hyvää, se kertoo enemmän arvioijasta kuin arvioitavan tekstistä. Itse voitin joskus kirjoituskilpailun ja kun teksti julkaistaiin antologiassa siitä tuli pari muutaman lauseen arvostelua ja molemmat olivat huomioita, mikä tekstissä toimittajien mielestä mättää. Olen nykyisin samaa mieltä noiden toimittajien kanssa siitä, mikä tekstissä mättää ja kesti vuosia sulattaa se. Vaikka he olivat mielestäni oikeassa, kertoo paljon heistä se, etteivät he löytäneet tekstistäni mitään hyvää mainittavaa, vaikka muutaman kirjailijan mielestä se oli paras muutaman sadan tekstin joukossa. Tuo, että aloittaja joutui maksamaan siitä, että joku jakaa auliisti p----aa, on kyllä todella ikävää. En tarkoita että pitäisi mielistellä tai sanoa jotain hyvää, kun on maksava asiakas, vaan että pitäisi ottaa homma tosissaan ja katsoa tekstiä kokonaisvaltaisesti. Jos siitä ei löydä oikeasti mitään hyvää sanottavaa, voisi senkin sanoa positiivisesti. Negatiivisuus on suomalainen kansantauti ja kun sellaisen taudin potija laitetaan kirjoittamaan arvosteluja, niin eihän siitä oikeasti mitään hyvää tule. Negatiivisuus leviää kuin syöpä tällaisten tyyppien kautta.
Olen saanut lähinnä vain kirjoittajakursseilla palautetta. Ne ovat olleet liian pliisuja. Kehuttu turhan paljon. Eli ei mielestäni uskottavia. Ei ole uskallettu antaa kunnon palautetta. Tämäkin ottaa päähän.
Mielestäni kunnon palaute sisältää, mikä on hyvää ja mikä ei ole onnistunut ja mitä ajatuksia kirjoitus herättää. Palautteen oltava asiallinen, vaikka siinä olisi negatiivista asiaa.
Minua ei kritiikki haittaa, jos olen täysillä juttuni takana. Jos juttu ei ole mielestäni vielä valmis, en anna lukea sitä, koska ensin on uskottava itse siihen ja pidettävä sitä valmiina. Vasta sen jälkeen voi avoimin mielin ottaa vastaan toisenlaista näkemystä.
Viimeisin palaute oli typerää, koska olin jo sanonnut kirjoitelmassa olevan kirjoitusvirheitä ym. Palautteen antaja kiinnitti vain huomionsa niihin kirjoitusvirheisiin. Mitä teen semmoisella palautteella, minkä jo tiedän olevan? Sen jälkeen on tullut pieni kynnys kirjoittamiseen, koska tiedän tekeväni niitä kirjoitusvirheitä. Olen myös ottanut opiksi ja aloitin kieliopin sekä oikeinkirjoituksen opiskelun. Käyn aivan alkeista lähtien. Minua ei pysäytä loppupelissä kukaan tai mikään. Haluan kirjailijaksi!
On otettava huomioon, että kritiikin antajilla on usein hyvin ahtaita poliittisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä. Jos kritisoitava kirjoitus on niitä vastaan, kritiikki muodostuu automaattisesti murskaavaksi.
Toisaalta lahjakas ihminen on yksin lahjakkuutensa kanssa ja voi luottaa vain itseensä. Oma arvo on tiedostettava, sillä kateellisia lyttääjiä löytyy pilvin pimein.