Tiedän, ettei tämä asia kuulu tähän palstaan, mutta täällä tuntuu olevan eniten nuoria keskustelemassa asioita ja haluan kuulla mielipiteenne.
Onko vielä epätavallista viettää helppoa ja turvallista elämää 17-vuotiaana? Eli siis sellaista, jota on elänyt lapsesta saakka. Esimerkiksi viettää kesäloman kesälomana ilman töitä, leikkiä sisarusten kanssa, hengailla parhaiden kavereidensa kanssa jne. ilman mitään päihteitä ja sen semmosia sekoiluja mitä tuntuu olevan nuorilla tätä nykyä aika paljon. Tarkoitan tätä aikustimisen polkua ja paineita mitä yhteiskunta luo. Entä jos en halua? Entä jos haluan mennä sillä, millä on pärjännyt tähänkin asti hyvin... Tästä voi jo joku päätelläkin, että en ole kauhean kokeilunhaluinen tyyppi, vaan pidän kaikesta mikä minulla on jo. En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, koska en halua, että muiden mielipiteet vaikuttavat elämääni, haluan olla vapaa! Minusta tuntuu, että en halua koskaan sitoutua ja perustaa esimerkiksi perhettä. Vihaan yhteiskunnan normeja! Kohta koittaa tuo täysi-ikäisyys ja se tuo paineita ja ihmisten odotuksia ja mielipiteitä. Käyn siis lukioo ja lukion jälkeen aion mennä ihan opiskeleen itteeni johonkin ammattiin, jota en tiedä vielä, ja mennä töihin niin kuin muutkin ihmiset. En siis tarkoita sitä, että pitäisi sulkee ittensä täysin kaikelta, mutta onko nykyään edes mahdollista tässä maailmassa pitää asioita helppona niin kuin lapsena aikoinaan oli. Kaipaan niitä aikoja, kun kaikki oli vielä niin helppoa, vaivatonta ja hauskaa.
Tiedän, että lopulta kaikki on minusta itsestä kiinni, mutta ei siinä vaiheessa, jossa muut tekevät omia päätöksiä. Elämme täällä toistemme ehdoilla...
Onko vielä epätavallista viettää helppoa ja turvallista elämää 17-vuotiaana? Eli siis sellaista, jota on elänyt lapsesta saakka. Esimerkiksi viettää kesäloman kesälomana ilman töitä, leikkiä sisarusten kanssa, hengailla parhaiden kavereidensa kanssa jne. ilman mitään päihteitä ja sen semmosia sekoiluja mitä tuntuu olevan nuorilla tätä nykyä aika paljon. Tarkoitan tätä aikustimisen polkua ja paineita mitä yhteiskunta luo. Entä jos en halua? Entä jos haluan mennä sillä, millä on pärjännyt tähänkin asti hyvin... Tästä voi jo joku päätelläkin, että en ole kauhean kokeilunhaluinen tyyppi, vaan pidän kaikesta mikä minulla on jo. En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, koska en halua, että muiden mielipiteet vaikuttavat elämääni, haluan olla vapaa! Minusta tuntuu, että en halua koskaan sitoutua ja perustaa esimerkiksi perhettä. Vihaan yhteiskunnan normeja! Kohta koittaa tuo täysi-ikäisyys ja se tuo paineita ja ihmisten odotuksia ja mielipiteitä. Käyn siis lukioo ja lukion jälkeen aion mennä ihan opiskeleen itteeni johonkin ammattiin, jota en tiedä vielä, ja mennä töihin niin kuin muutkin ihmiset. En siis tarkoita sitä, että pitäisi sulkee ittensä täysin kaikelta, mutta onko nykyään edes mahdollista tässä maailmassa pitää asioita helppona niin kuin lapsena aikoinaan oli. Kaipaan niitä aikoja, kun kaikki oli vielä niin helppoa, vaivatonta ja hauskaa.
Tiedän, että lopulta kaikki on minusta itsestä kiinni, mutta ei siinä vaiheessa, jossa muut tekevät omia päätöksiä. Elämme täällä toistemme ehdoilla...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko vielä epätavallista viettää helppoa ja turvallista elämää 17-vuotiaana? Eli siis sellaista, jota on elänyt lapsesta saakka.
Ei?