Tällä palstalla siis. Tulee mietittyä, kirjoitteleeko täällä muutama hullu mielipiteitään vai onko suurin osa eroperheistä näin pehmeetä porukkaa.
Itse olen eronnut ja uusperheessä myös eronneen miehen kanssa. On siis exää ja nyxää, mun lapsia, hänen lapsia ja meidän lapsia.
Alusta asti on kaikille ollut tärkeintä lasten hyvinvointi ja lasten tapaamiset tasapuolisesti. Juhlat ja pyhät jaetaan, ja kaikkien jaksaminen on tärkeää.
On ollut rippijuhlaa ja ylioppilasjuhlaa ja mitä lie ja aina on kaikki omaiset ja perheenjäsenet mahtuneet saman katon alle. Ei me siltikään mitään ystäviä keskenämme olla vaan asialliset, aikuiset suhteet.
Mikä siinävoi olla niin vaikeaa!!??
Itse olen eronnut ja uusperheessä myös eronneen miehen kanssa. On siis exää ja nyxää, mun lapsia, hänen lapsia ja meidän lapsia.
Alusta asti on kaikille ollut tärkeintä lasten hyvinvointi ja lasten tapaamiset tasapuolisesti. Juhlat ja pyhät jaetaan, ja kaikkien jaksaminen on tärkeää.
On ollut rippijuhlaa ja ylioppilasjuhlaa ja mitä lie ja aina on kaikki omaiset ja perheenjäsenet mahtuneet saman katon alle. Ei me siltikään mitään ystäviä keskenämme olla vaan asialliset, aikuiset suhteet.
Mikä siinävoi olla niin vaikeaa!!??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eihän sitä nyt ystävyyttä ex-puolisoiden välille voi vaatiakaan, vaikka eihän sellainenkaan mahdotonta ole. Ihmetyttää vain nämä mukamas aikuiset ihmiset, jotka eivät pysty edes keskustelemaan keskenään, vaikka oman lapsen hyvinvointi on kyseessä.
Harvempi varmaan ihan riidoitta eroaa, ja eron jälkeen välit voivat olla hyvinkin kireät, mutta kyllä nyt jumalauta aikuisten pitäisi pystyä keskustelemaan ja sopimaan tärkeät asiat keskenään vaikkei ystävyksiä olisikaan.
Mitenköhän nämä riitelevät ihmiset käyttäytyvät esimerkiksi työpaikallaan? Kyllähän työpaikoillakin on jos jonkinlaista porukkaa töissä, ja jokaisen kanssa pitää kuitenkin tulla jossain määrin toimeen, vaikkei kaikista ihmisistä pitäisikään. Eikö?
Entä miten näiltä riitelijöiltä ja toisten mustamaalaajilta onnistuu lastenkasvatus? Eivät he ainakaan kovin hyvää esimerkkiä lapsille anna, ja lapset kyllä imee käytösmallejaan hyvin paljon ihan omilta vanhemmiltaan.
Joo asiat on sovittu sossussa mutta kun toinen ei noudata kirjallista sopimusta souta huopaa jatkuvasti
sama täällä mies on ex-tyttökaverinsa kanssa sopinut asiat käräjillä ja sossusta 2-3 kertaa. Mutta ei mene exälle läpi tajuntaan mikään. Nytkin siis taas lastensuojeluperheenä ollaan kun ex vetää lastakin pelinappulana. Isä siis päähuoltaja ollut jo 10 vuotta. Mutta kun me ajatellaan niin sinisilmäisesti että äitinrakkaus on ylitsevuotavaista ja annetaan pikkuhuurut aina anteeksi. Eikös kannabiksesta voi tulla skitsofreniaa, jos tolla sitä olis?
ootko kännissä???vai äitdissä kaikki vika... hih.. katsoppa peiliin ...
Ei siinä olekkaan mitään vaikeaa. Noin se on mennyt meilläkin.
Täällä paasaa lissu ja lissun multipersoonat = henkilö, jolla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.
Lissun jutut jätän noteerasmatta. Tyhjän provoaja.
Totta! Kun osaa suodattaa lissun skeida-automaattituotokset pois, suurin osa jutuista on jokseenkin asiallisia. Harmi vain, että lissu on niin riittoisa! Hänen jatkuva häiriköintinsä palstalla aiheuttaa sen, että eipä tätä usein tule avattua.
P.S. Kiitos nimimerkin lainasta
Ahaa, tais osua!!! Silloinpa ei noteeratakkaan, kun kolahtaa, helpompi sivuuttaa kipeä aihe joka koskee itseään.
Hm hm... tais kolahtaa taispa vaan...
Sehän on aina tiedetty, että missä tahansa, se joka sanoo asiat suoraan, on aina sairas ja hullu ja häirikkö. Niin se on politiikassakin, ne lentää pihalle, jotka ei ole samaa mieltä kuin muut. Niin täälläkin, kuka kertoo asiat miten ne ovat, eikä niin kuin muut, ja ole samaa mieltä on sairas.
Silti ei pidä muuttaa omaa mielipidettään ellei niin tunne, vaan seisoa sanojen takana vaikka kuin haukutaan. Ei pidä nuoleskella ketään.
On perin omituista, edes keskustella sitten asioista, jos kaikki vaan nyökkäilee... mitä kesksutelua se on? Hyvin hätään loppuu jutut, jos asiat jo tiedetään.. kuivaa keskustelua.
Nyt sinä nyökkäilet lässyä. Olet samaa mieltä hänen kanssaan. Olet sairas. Et uskalla kertoa omaa mielipidettäsi.
Olet yksi lässyn sivupersoonista.
Aivan selvästi.
Mä en voisi ikinä kuvitellakkaan, että meidän perheeseen mies olisi tuonut sutturoitansa. Miksi olisi? Eihän mekään menty koskaan sitä suttaraa kastomaan, miksi sen olisi pitänyt tulla meille?
Jos mies lapsensa vaihtoi vieraisiin, epätpovposiin ihmsiin jotka halusivat että meidänl apset jää ilman isää, niin olisihan se lapsillekin järkytys, jos meillä ramppaisi ihminen joka rikkoi perheemme.
Sitä onnea emme suoneet että olisimme sutturoille alkaneet kaveriksi, syöttäneet häntä ja majoittaneet. Miksi?
Emme suoneet että lapsemme menee pilalle, ja näkee huonoa käytöstä, että perheen voi hajottaa, lapset voi hylätä ja olla kun ei olisimitään tapahtnutkaan, eihei, lapset eivät semmoisesta meillä tiedä mitään. Sen tietävät yhä että suttura rikkoi perheemme, mutta muuta emme sutturasta sittentiedäkkään. Onneksi.
Mies on hyvin pitänyt heidät poissa meidän läheltä, häpee hyvin paljon ja on onneton.Meidän luota ei lähetä lomalle, eikä palata, meidänl uota lähdetään lopullisesti,j os kerran on lähdetty, paluuta ei ole.
Mies on itskein snaonut ettei tuo naikkosia meille, koska he ovat erittäin erittäin huonoa seuraa meille, ja siksi mies pitää ne poissa.
Eniten se mies on menettänyt, minut, lapset ja lstenlapset, ja koko sukunsa. Anoppikin oli alussa kauhuissaan että menetttää meidätkin, mutta me emme hylkää ketään, olemme kuin aina ennekin yhtä samaa sukua, ei haittaa vaikka yksi puuttuu, se ei ole sen arvoista että jäisimme kaipaamaan.
Juhannusjuhlakin kuin ennen, anopin ja ppiukon mkille.. koko suku paikalla, paitsi se epätoivoinen mies... mutta sehän olikin hänen valinta hylätä meidät.