juhannus vai rys-sän helevetti

Taidanpa huomenna hakea kolmen vartin pullon Tapion viinaa juhannusseuraksi. Olisi kyllä seurakunnan aattotapahtumakin muutaman kilometrin päässä. Jos keli sallii, niin ehkä käyn siellä ensin ja jatkan sitten ikävää pullon kanssa. Saa edes hetken olla potutus poissa. Ihmissuhde olisi tietysti se kaikkein paras, mutta ei sitä enää näillä kymmenillä tule. Eikä minusta kenellekään ole pariksi...

Muista Juhannusviikon Porvoon saaristossa, viettäessäni kesää pienten lasteni kanssa. Tuuli oli kääntynyt pohjoisesta ja sade piiskasi verannan kattoa, kun istuin korituolissa myöhällä yksin lukemassa.
Saaristossa voi olla tosi koleaa, ja mieheni oli vielä H:ssä työssään.

Vilttiin kääriytyneenä luin dekkaria ja ikkunaan kolisi omenapuunoksa. Pelkäsin niin vietävästi, mutta sitten nousin ja laitoin tulen puuhellaan ja sytytin öljylampun pöydälle. Kävin lisäämässä lapsille yläkertaan viltit peiton lisäksi, mutta ylhäällä olikin paljon lämpimämpää kuin verannalla.

Aamulla tuntui tupa mukavan lämpimältä, kun pidin valkeaa lähes puoleen yöhön saakka.
Tuo tulen hiljainen rätinä tulipesässä, ja siitä leviävä lämpö, on
ihana kodikkuuden luoja yksinäisyydessäkin:)